Tänään ratikkapysäkillä tapahtui helsinkiläisittäin/suomalaisittain melko outo sattuma, kun kävin mielekkään keskustelun itselleni täysin tuntemattoman henkilön kanssa. Niin ei tapahdu usein ellei toinen ole vahvassa humalatilassa ja siinä tapauksessa keskustelun mielekkyydestä voidaan olla montaa mieltä.
Puhuimme kännyköistä, joista meistä kumpikaan ei ymmärtänyt mitään. Juttukaverini oli joutunut ostamaan uuden kännykän ja oli heti miten joutunut ongelmiin sen kanssa miten tähän uuteen kännykkään saisi asennettua kellonajan. Kun yhdessä asiaa pohdimme, keksimme viimein ratkaisun ja saatoimme onnellisina todeta olevamme yhä mukana kehityksen kelkassa.
Kumpikin kaipasi yksinkertaista puhelinta. Niitä vaan ei enää kovin usein ole. Siinä missä ennen muinoin kännykkä piti kantaa paikasta toiseen repulla niin nykyisin kännykän ohjekirjan kantamiseen tarvittaisiin se reppu. Kännyköissäkin alkaa olemaan jos jonkinlaista toimintaa ja härpäkettä. Joille en ainakaan itse ole keksinyt mitään käyttötarkoitusta. Sen verran annan periksi, että kännykässä oleva kuulokkeilla toimiva radio on melko siisti juttu. Samoin matopeli on hyvä olemassa. Mutta mihin minä tarvitsen niitä erilaisia profiileja ym. juttuja? Miksi ne ovat olemassa?
Lisäksi olen huomannut sen yleisinhimillisen piirteen, että mikään kone ei ole koskaan tarpeeksi nopea. Vanha tietokoneeni oli hidas ja oikukas. Sen käynnistyminenkin vei useita minuutteja. Joskus se ärsytti, varsinkin jos oli mukamas kiire, mutta pääsääntöisesti sen kanssa osasi elää. Kun oli pakko. Sitten sain uuden koneen. Ensin nautin sen käsittämättömästä nopeudesta. Siinä missä aiemmin ehdin keittää ja juoda kahvit vanhan vielä käynnistyessä, uusi oli jo täydessä toimintavalmiudessa ennen kuin ehdin mitata veden. Mutta silti olen huomannut taas joskus naputtavani kärsimättömänä pöytää sormillani miettien että miten ihmeessä voi käynnistyminen kestää näin kauan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti