Totuuskomissio

Pääministeri puhui juuri uutisissa, miten poliittinen järjestelmä on joutumassa vakavaan uskottavuuskriisiin ja perjantaina pidetään kaikkien puolueiden edustajien yhteinen kokous "totuuskomission" hengessä.

Totuus olisikin ihan kiva saada, mutta haaveeksi taitaa jäädä. Oikeusministeriössä on kuulemma käynyt kova kuhina, kun kansanedustajat ovat "täydentäneet" vaalirahoitusilmoituksiaan. "Täydentää" on hauska kiertoilmaisu, kun kysehän on siitä, että on rikottu lakia ja nyt yritetään räpiköidä suosta pois ennen kuin napsahtaa. Samanaikaisesti kansanedustajat hokevat, miten he eivät ole tienneet mistä rahat ovat heidän vaalikassoihinsa tulleet. Vaalirahoittajat taas hokevat, että eivät he tiedä kenelle rahat ovat päätyneet. Jännästi se raha vain kulkee.

Jos joku oikeasti ei tietäisi, mistä 10 000 euroa tulee hänen vaalikassaansa, niin olisi syytä olla siltikin huolissaan. "Pimeän rahan" vastaanottamiseen sisältyy nimittäin ihan aitojakin riskejä (kuten esimerkiksi se, että raha tulee vaikkapa mafialta, kuten Tuomioja huomautti) ja osoittaa suoraan sanottuna melkoista välinpitämättömyyttäkin.

Ja kuten arvata saattaa, sylttytehtaalle on päätynyt aika monta. Esimerkiksi ympäristöministeri Paula Lehtomäki on täydentänyt ilmoitustaan. Hän on myös tukenut yhden lahjoittajansa vuorineuvos-titteliä. Kokoomuksen kansanedustaja ja Pirkanmaan ääniharava Marja Tiura, josta povattiin ministeriä, kertoi ensin ettei ole saanut keneltäkään yli 1700 euroa ylittävää vaaliavustussummaa - todellisuudessa hän sai 20 000 euroa Kehittyvien maakuntien Suomelta. Mutta kun pääsi unohtumaan. Kehittyvien maakuntien Suomi on kertonut tukeneensa noin 40 kansanedustajaa, joista vain puolet ovat tulleet tähän mennessä "ilmi".

Oppositio on ollut ihmeen hiljaa, kenties koska sielläkään päässä ei ole kovinkaan puhtaita jauhoja pussissa. Ei kannata välttämättä hirvittävästi meluta, jos omakaan koti ei ole puhdas.

Uutisissa mainittiin, että Ruotsissa tällainen kohu olisi mitä suuremmalla todennäköisyydellä jo kaatanut hallituksen, siellä kun yleensä moraalin ja etiikan kysymykset asetetaan melko korkealle tärkeysjärjestykseen. Suomessa tämä tuskin johtaa tähän, koska se ei vain ole täällä tapana. Uskottavuus kylläkin karisee ja kovaa vauhtia, kun skandaalin mittasuhteisiin paisunut jupakka pudottelee esiin koko ajan uusia valehtelijoita. Ja mistäpä sitä tietää mihin suuntaan tämä kelkka vielä kurvaakaan ennen kuin koko asia on käsitelty.

Miksi tämä on minulle niin henkilökohtainen asia? Kaiketi olen lopultakin kadottamassa viimeistäkin lapsenuskoani politiikkaan. Vaikka jupakassa ehkä on jo ilmoilla yleisesti pientä hysterian merkkiä, mielestäni tämä keskustelu on silti äärimmäisen tärkeä käydä. Itse en pistä pahakseni tässä asiassa edes sitä pientä hysteriaa. Pöyhitään nyt sitten kunnolla koko juttu. Sen se on myös vaikuttanut, että olen päättänyt siirtyä nukkuvien puolueeseen.