Eikä tämäkään uutinen päivää piristänyt:
YK: Tiikerit sukupuuton partaalla
Tämänkaltaisten uutisten lukeminen on masentavaa useastakin syystä: ensinnäkin tietysti siksi, että yksi eläinlaji on mitä luultavammin tuhoutumassa kokonaan maailmasta ihmisen toiminnan vuoksi.
Toisekseen, koska omat keinot vaikuttaa tiikereiden säilymiseen ovat niin vähäiset. On helppo moittia ja syyllistää niitä salametsästäjiä, jotka tiikereitä, norsuja jne. tuhoavat rahan toivossa, mutta yhtä paljon tilanteesta ovat vastuussa ne, jotka ostavat tiikerintaljoja. Ja se taas johtaa siihen, että länsimaiden hallitusten pitäisi tehdä jotain, mutta se taas ei käy, koska ankarat taloudelliset pakotteet esim. Kiinaa kohtaan (jota kaiketi eräänlaisena laittoman eläinkaupan mekkana pidetään) johtaisivat taloudellisiin tappioihin. Ja kaupallisten intressien vuoksi länsimaat ovat valmiina sallimaan niin ihmisoikeusrikokset kuin systemaattisen lajien hävittämisenkin.
Kolmanneksi nämä aiheet masentavat, koska aina niihin ilmestyy joku ihmisvihaa huokuva viesti, jossa pohditaan esim. miksi pakolaisia autetaan, kun tiikeritkin ovat häviämässä. Mikä tekee ihmisestä muka arvokkaamman kuin tiikerin?
Onko kaiken oltava aina niin mustavalkoista? Onko se niin, että jos olet ihmisten auttamisen kannalla, et voi olla tiikereiden puolella?
Minua on aina ihmetyttänyt ihmisvihassa sen itsekeskeisyys. Kuolemantuomio julistetaan aina jonnekin toisaalle, miksi ei koskaan omalle lähipiirille?
Tai ehkä olen vain niin läpeensä juutalais-kristillisen ajatusmaailman aivopesemä, että minusta ihmisetkin ovat arvokkaita.
Ja niin ovat tiikeritkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti