Eukaristia

Vuosien ihmettelyn jälkeen uusi Jumalanpalveluksen opas tuntuu vihdoin ratkaisevan yhden teologisen kiistakapulan:

mitä tehdään ehtoolliselta yli jääneille siunatuille ehtoollisaineille? Miten ne tulee hävittää?

Aiemmin piispat lähinnä kiertelivät asiaa korostaen, että ehtoollisaineita on kohdeltava niiden "arvon mukaisesti". Mitä se käytännössä tarkoitti, jäi paikallisten kirkkoherrojen päätettäväksi.

Kyse on ilmeisesti myös luterilaisuudessa itsessään piilevässä jännitteessä, jossa on jääty ikään kuin katolisuuden ja reformoitujen kannanottojen väliin eikä ole oikein osattu sitten liittyä jompaan kumpaan leiriin.

Kun vuoden 2000 Jumalanpalveluksen oppaassa "Palvelkaa Herraa iloiten" vielä sanottiin:

"Tulee pyrkiä siihen, että siunatut ehtoollisaineet käytetään loppuun ehtoollisen aikana. Mikäli niitä jää yli, jälkikäsittelystä sovitaan kirkkoherran johdolla seurakunnassa. Piispainkokouksen ohjeen mukaan "kirkkoherra vastaa siitä, että viinin jälkikäsittely tapahtuu ehtoollisen arvon mukaisesti."

Saman kirjan vuoden 2009 painoksessa asiaa sanotaan jo sitten näin:

"Tulee pyrkiä siihen, että siunatut ehtoollisaineet käytetään loppuun ehtoollisen aikana. Pappi varaa konsekroitavaksi vain tarvittavan määrän. Jos konsekroituja elementtejä jää hieman yli, ne nautitaan loppuun ehtoollisen jakamisen päätyttyä tai sakaristossa messun jälkeen. Jos elementtejä jää paljon yli, ne voidaan säilyttää eri astiassa myöhempää käyttöä varten."

Samanlaisen selkiytyneen/tiukentuneen (riippuen näkökulmasta) opas on ottanut myös jälkikonsekrointiin eli mitä jos ehtoollisaineet loppuvat kesken ehtoollisen vieton?

Vuoden 2000 opas jätti tämänkin pitkälti yksilöiden harkinnan varaan:

"Kun ehtoollisleipiä ja viiniä lisätään säilytysastiasta leipälautaselle ja maljaan, voidaan lukea hiljaa asetussanat tai tehdä ristinmerkki."

Vuoden 2009 painos taas ei jätä asiaan epäselvyyttä:

Ehtoollisleipiä ja viiniä konsekroidaan vain tarvittava määrä. Varsinkin leipiä joudutaan usein täydentämään. Kun ehtoollisleipiä lisätään säilytysastiasta leipälautaselle, liturgi tai muu pappi lukee hiljaisella äänellä asetussanojen leipää koskevan osan ja tekee ristinmerkin. Jos viiniä tarvitaan lisää, avustaja hoitaa täydentämisen. Jos viini loppuu kokonaan kesken jakamisen, liturgi tai muu pappi lisää viiniä maljaan, lukee hiljaisella äänellä asetussanojen viiniä koskevan osan ja tekee ristinmerkin."


Koska olen osittain katoliikki, osittain auktoriteetti-kuuliainen ja minussa on myös liturgikon vikaa, taputan karvaisia käsiäni yhteen ohjeiden vuoksi. Se on sitten eri asia, että miten noiden käytännön toteuttaminen onnistuu, mutta ei sen nyt pitäisi ihan mahdotonta olla.