Suomen luterilaisessa kirkossa toimiva skismaattinen yhteisö, Luther-säätiö sai sitten oman piispan. Tämä piispa ei tunnusta luterilaisen kirkon päätöksiä, eivätkä luterilaisen kirkon piispat tunnusta häntä. Alaisuudessaan tällä piispalla on nyt pappeja, jotka on vihitty evankelis-luterilaisen kirkon pappisvirkaan ja pappeja, jotka on vihitty Luther-säätiön pappisvirkaan. Luther-säätiön papit eivät ole evankelis-luterilaisen kirkon työntekijöitä, eikä heillä ole oikeutta toimia papin tehtävissä evankelis-luterilaisessa kirkossa. Evankelis-luterilaisen kirkon pappeuteen vihityillä taas on. Tilanne on jokseenkin sekava.
Tilanne selkeytyisi, jos Luther-säätiöläiset papit siirtyisivät nyt avoimesti oman piispansa hengellisen tuomiovallan alle ja luopuisivat evankelis-luterilaisen kirkon pappeudesta. Eli tunnustaisivat vain ja ainoastaan oman piispansa sen sijaan että yrittävät palvella "kahta herraa", Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa ja Luther-säätiötä.
Näin ei tietenkään käy, koska luthersäätiöläiset katsovat yhä kuuluvansa Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon, vaikka he eivät tunnusta kirkon pappisvirkaa eivätkä piispojen tai kirkolliskokouksen päätöksiä. Vaikka he katsovat, että heillä ei ole edes ehtoollisyhteyttä naispappeihin ta Suomen luterilaisen kirkon piispoihin.
Historiantaju on totaalisesti kateissa. Silloin "wanhoina hywinä aikoina" ehtoollisyhteyden katkaiseminen merkitsi sitä, että ei oltu enää samaa kirkkokuntaa. Lisäksi jotkut luthersäätiöläisten kannanotot ovat jo sellaisia, että he eivät enää tunnu syyttävän kirkkoa skismasta* vaan suoraan heresiasta**. Mikä on jo aika paha juttu ja olisi ennen muinoin johtanut taatusti irtaantumiseen. Mutta ei enää nykyään. Tietenkään.
*skisma: kirkon järjestykseen liittyvä erimielisyys
** heresia: harhaoppi, kirkon oppiin liittyvä erimielisyys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti