Mies istui metrossa ja puhui puhelimessa. Sävy oli yhtä aikaa kiivas, mutta samalla hellä. Huomasi, että luurin toisessa päässä oli miehelle tärkeä ihminen, ilmeisesti vaimo tai tyttöystävä.
Kävi ilmi, että mies oli lähetetty ostoksille. Vaimo ei ollut kuitenkaan aivan tyytyväinen siihen tapaan, jolla mies oli päättänyt kerman ostoreissun hoitaa. Ja nyt mies puolusti itseään ja mainettaan luotettavana ostajana, joka ei kauppalistaa tarvinnut.
"Kyllä mä hoidan tän. Mä lupasin, että mä hoidan. Sun on ihan turha siellä olla kiukkunen... Joo, mä tiedän, että tää on tärkeetä.... Ei, mut mähän lupasin... Mä on iha just siellä kaupassa.... Anna mun nyt tehdä tää niin ku mä teen... Ethä anna.... Sä et sit yhtää luota.... Mä lupasin et mä hoidan! Nii... Anna mun sit tehdä tää mun tyylil.... Mä oon iha just siel kaupas... No ei kestä kaua!"
Mies ja vastapuoli näyttivät pääsevän sopuun ja alkoivat kerrata kauppalistaa.
"Joo, kyl mä muistan. Joo, tuon kermaa." Pitkä hiljaisuus miehen kuunnellessa. "Niin ja maitoa." Hiljaisuus. "Joo, totta kai muistin. Maitoa ja kermaa. Niin ja leipää..... Joo, muistin mä sen. Maitoa, kermaa... Eihän siinä mitään muuta ollut.... TILLIÄ?!"
Tässä vaiheessa vastapuoli ilmeisesti menetti uskonsa kauppalistattomaan mieheen, koska mies sulki puhelimen sanomatta enää mitään ja mökötti hiljaa koko matkan metron pääteasemalle.
1 kommentti:
(hihitystä) jaa, että tuota viihteen lajia on tarjolla ihan julkisissa kulkuvälineissäkin. Meillä se on ihan
jokapäiväistä täällä kotona ;-)
Lähetä kommentti