Hengellinen tuomiovalta

Nykyaikana on muotia olla suvaitsevainen. Ja se on hieno aate. Kuitenkin suvaitsevaisuudessa piilee tiettyjä koukkuja, joita ei ehkä tulla ajatelleeksi.

Nykyaikainen, hienosti sanottuna postmoderni suvaitsevaisuudenkulttuuri osaa olla myös todella julmaa ja kovaa suvaitsevaisuutta. Vaikka se samanaikaisesti korostaakin sitä, että kaikkia ja kaikkea on suvaittava tai ainakin ymmärrettävä, jos ei välttämättä hyväksyttävä, yhtä asiaa se ei suvaitse ei sitten lainkaan. Nimittäin sellaista käyttäytymistä, jonka se tulkitsee suvaitsemattomuudeksi.

Tämä blogiteksti sai kipinän Tampereen emerituspiispan Juha Pihkalan kirjasta "Piispa", jota olen tässä tavaillut. Kirjassa piispa kirjoittaa piispan rooliin kuuluvasta esimiehen (tai kristillisemmin ilmaistuna esipaimenen) roolista ja siitä, miten siihen kuuluu myös niin sanottu kurinpito ja auktoriteettina toiminen hengellisissä asioissa.

Piispa Pihkalahan on saanut paljon myllytystä tavastaan käsitellä Nokia Missiota ja, kuten piispa itsekin kirjoittaa, moni mielellään näkisi piispan sellaisena visionäärinä, joka pyrkisi pitämään kirkon seinät mahdollisimman kaukana ja kirkon katon korkealla, niin että mahdollisimman moni mahtuisi kirkon sisäpuolelle. Suvaitsevaisuutta siis. Piispan olisi siis kyettävä olemaan kaikille jotakin, eräänlainen kameleontti, Pihkala kirjoittaa. Ajatus piispan hengellisestä tuomiovallasta eli oikeudesta puuttua papiston opetukseen ja seurakunnalliseen toimintaan kuulostaa pahalta ja saa tällöin suvaitsemattomuuden leiman otsaansa. Piispa kuitenkin itse on sitä mieltä, että piispan tehtävänä paimenena on nimenomaan johtaa, ei seurata laumaa. Joskus johtaminen edellyttää myös "kovia otteita".

Pihkala perustelee piispan roolia siten, että piispan tehtävänä on varjella yhteyttä. Tämä ei tarkoita samanlaisuutta ja samankaltaisuutta (eli sitä, että kaikkien seurakunnassa olisi oltava samanlaisia), vaan seurakunta koostuu ja sen tulee koostua erilaisista ihmisistä, jotka yhdessä muodostavat Kristuksen ruumiin.

Missä vaiheessa sitten astuu tuomiovalta esiin? Pihkalan mukaan silloin, kun yhteys vaarantuu. Silloin, kun jokin ryhmittymä nousee esiin ja jakaa Kristuksen ruumiin "meihin" ja "heihin". Seurakunnissa - ja ylipäätänsä ihmiskunnalle - tyypillinen piirrehän on jakaa ihmiset "hyviksiin" ja "pahiksiin"

Kenties koska olen puoli-katolilainen minusta Pihkalan perusteet piispan tuomiovallalle kuulostavat täysin ymmärrettäviltä. Katolisuushan on pitkälti nojautunut piispojen, viime kädessä paavin, hengelliseen tuomiovaltaan. Aito johtaminen - ei edes se hirmuiselta kuulostava tuomiovalta - ei tarkoita ihmisten rusentamista tai vallanhimoa, vaan sen on lähdettävä nimenomaan lauman tarpeesta. Siinä toimitaan lauman hyväksi.

Tämäkin ajatus tietysti kuulostaa jotenkin epäilyttävältä yksilönvapauksien rajoittamiselta, mutta sitten taas toisaalta, yhteyttä ei voi olla, jos kaikki ovat päälliköitä. Ryhmä, jossa Minä on tärkein arvo, ei toimi kovin hyvin.