Koiran dieetti edistyy. Meillä asuukin kuulemma nykyisin nälkäinen pieni koira, joka on ottanut ravinnonhankinnan omiin tassuihinsa. Yksi sipsipussi oli mystisesti kadonnut avaamattomana ja löydetty sitten lattialta auki revittynä. Syyllinenkin oli yhä paikalla hotkimassa sisältöä suihinsa.
Koira nyt ei ole mikään erityinen punkero - vielä - ainoastaan jykevärakenteinen. Sellainen, että näyttelyissä saatettaisiin huomauttaa (tai vaihtoehtoisesti palkita, koska suuri on kaunista, mikä osoittaa taas sen miten vähän koiranäyttelyissä oikeasti on järkeä). Dieetille se päätyi, kun se eräänä yönä herätti kaikki, koska ei enää päässyt hyppäämään nukkumasohvalleen, vaan jäi aina massusta reunalle roikkumaan. Ja itki tietysti isoon ääneen tätä surullista kohtaloaan.
Muutenkin koira on aikamoinen itkuiita. Sen sielunelämä on kuin esiteini-ikäisen pojan. Naapurin pyreneittenmastiffia se vetäisi mielellään turpiin ja lenkillä se tepastelee pää pystyssä ja hännän saparo ylhäällä uskoen ilmeisesti olevansa kovinkin suuri ja mahtava (mikä on aikamoinen harhaluulo koiralta, joka on vain 35 senttiä korkea). Toisaalta koira myös itkeä pillittää eli vinkuu kovin herkästi jos asiat on huonosti. Se pelkää pimeää ja tuttavaperheen kissaa, joka pisti sitä kuonoon ja nykyisin koira ei voi enää tulla heille sisälle, vaan jää kynnykselle itkemään. Kun pelottaa.
2 kommenttia:
Voi pientä herkkusuuparkaa..
Kyllä se siitä sitten taas iloksi muuttuu ja terveellistä ruokaa on kyllä tarjolla.
Tosin epäilen kyllä, että koira kerää säälipisteitä muidenkin silmissä ja saa edelleen niitä makupaloja heti kun "ilkeän Jussin" silmä välttää.
Lähetä kommentti