Nainen ilmestyi koputtelemaan valvomon ikkunaan. Aukaisin räppänän ja kysyin tietysti avuliaasti miten voisin olla avuksi. Nainen selitti olevansa yksi tilaisuuden esiintyjistä, mutta ei tiennyt mistä löytäisi kuoronsa.
Mietin hetken ja tokaisin sitten reippaalla äänellä: -Pitäisköhän sun kuule mennä pukuhuoneen kautta?
Nainen räpäytti silmiään yllättyneenä ja minä tajusin, että päässäni pyörinyt ajatus ei tullut ulos ihan sillä tavalla kuin olin aikonut. Ajatus, jonka olin yrittänyt tuottaa ilmoille oli, että kuorolle oli valittu pukuhuone. Kuoro voisi yhä olla pukuhuoneessa. Menemällä pukuhuoneeseen nainen löytäisi kuoronsa. Mutta se mitä sanoin voisi yhtä hyvin tulkita epäkohteliaaksi viittaukseksi naisen pukeutumiseen.
Jäätynyt hetki. Sitten aloin puhua papattaa yrittäen yhden aikaisesti pyytää anteeksi ja selittää mitä tarkoitin äskeisellä (varoen kuitenkin etten möläyttäisi uusia sammakoita) ja samalla opastaa nainen kuoronsa luo. Nainen lähti valvomosta kummastuneen näköisenä ja minä jäin pohdiskelemaan, että pitäisiköhän sitä olla vähemmän avulias ensi kerralla. Ja vaikka miettiä että mitä sanoo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti