Hyvää uuttavuotta vaan kaikille lukijoille.
Oma uusivuosi kului rippileirillä. Mukava oli leiri.
Outo juttu, miten yksi leiri voi viedä ihan kokonaan mehut pois. Ja miten sitä väsymystä ei edes huomaa siellä leirillä. Paitsi siinä, että jossain vaiheessa ohjaajaporukan kanssa alkaa olla ihan mahdottoman hauskaa ja naurusta ei ole tulla millään loppua. Se menee lähes hysterian puolelle. Tietää olleensa rippileirillä, kun "Jussinkin jutut alkavat naurattaa", kuten eräs työtoveri asian ilmaisi. Olen huomannutkin olevani rippileirillä olevani kova lörpöttömään, mitä entiset luokkatoverini eivät varmasti uskoisi minusta. Minä kun olin se hiljainen ja vakavamielinen.
Mietittiin leirillä, että oikeastaan niistä sutkautuksista pitäisi kirjoittaa joku lehden tapainen, mutta toisaalta luulen, että sitä ei tajuaisi kukaan ulkopuolinen. Se huumori on vain sitä työntekijäporukan sisäistä ja yleensä syntyy tilanteista ja äärettömästä väsymyksestä. Ei sitä pysty kirjallisesti kuvailemaan.
Muistan yhä kun tulin ensimmäiseltä rippileiriltäni. Olin mielestäni mitä pirtein ja pirtsakoin ja ihmettelin miksi suntio ja toinen nuoriso-ohjaaja aina purskahtivat nauruun nähdessään minut. Jälkikäteen ajateltuna en ehkä näyttänyt kovin freesiltä. Joka tapauksessa menin kämpille ja hetken harkittuani punkkaan makaamaan josko saisin nukuttua "hetken". Muistan miten sängyssä maatessani olin niin ylikierroksilla, että koko pää tuntui surisevan. Suljin silmät ja heräsin 12 tuntia myöhemmin.
Nyt nukahdin junaan niin totaalisesti, että kanssamatkustajat ravistelivat minut pääteasemalla hereille. Onneksi oli tarkoituskin mennä pääteasemalle, muuten olisin taatusti nukkunut "onneni ohi". Ja päätteeksi iski vielä pieni flunssakin, jota tässä nyt parantelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti