Minun kesäni toinen ja samalla (oletettavasti) tämän vuoden viimeinen rippikoululeirini pyörähtää kohta käyntiin. Jännittää, vaikka muu porukka (riparilaiset, isoset ja työkaverit) vaikuttivatkin kaikki tosi hyviltä tyypeiltä. Koskaanhan ei kuitenkaan tiedä, miten kemiat sitten todellisuudessa siellä leiriolosuhteissa kohtaavat. Eikä sitä tiedä sitäkään, että osaako itse olla "ihmisiksi": olla hyvä ohjaaja, mukava työkaveri ja ennen kaikkea itselleen armollinen. Että osaisi antaa itselleen anteeksi omat virheensä - todelliset ja kuvitellut.
Olen huomannut viihtyväni nuorisotyössä. Se itse asiassa jopa hieman järkyttää minua, koska olen aina ollut hiljainen ja ujo ja minulle oli jostain syntynyt sellainen kuva, että nuorison kanssa työskentelevän täytyy olla kaikkea muuta kuin hiljainen ja ujo. Mennessäni opiskelemaan teologiaa olin ihan varma, että missään nimessä minusta ei ainakaan nuorisopastoria tule ja tieto siitä, että kesäteologin työhön kuuluu ensisijaisesti rippikoulutyötä, piti minut vuosia kaukana kesäteologin töistä. En uskonut pärjääväni tai viihtyväni. Kummallisesti ne vain harhaluulot karisevat ja takki suhahtaa toisinpäin; nyt ajatus työstä nuorisopastorina - "kiertopalkintona" ;o) - ei tunnu lainkaan pahalta.
Anne oli minulle myöntänyt "Brilliant Webblog" kunniamaininnan - kiitos siitä :o) . Otan kyllä kunniamaininnan heti vastaan, kunhan keksin että keille seitsemälle muulle bloggaajalle sen myöntäisin. Yksi kunniamaininta menee ainakin Annelle itselleen, jonka blogin luen joka päivä, vaikka en ole osannutkaan linkittää sitä omaan blogiini. Olen nimittäin kuullut, että väärää nappia painamalla voivat kaikki aiemmat blogimerkinnät kadota taivaan tuuliin ;o)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti