Majapaikan pihamaalla elelee oikein pieni eläinarmeija. Viime kesänä pihapiiriä piti tukikohtanaan fasaanikukko, jonka nimesin Ensioksi, siksi vakituinen vieras se oli. Tosin muutaman kerran kyllä mietin, josko joku voisi ottaa Ensiolta nirrin pois, sillä nimittäin oli tapana kiekua (tai miksi sitä fasaanin äläkkää nyt kutsutaankaan) kolmen-neljän aikaan aamuyöstä. Ja luonnollisesti minun makuuhuoneeni ikkunan takana.
Nyt tänä kesänä Ensio on ilmeisesti muuttanut, sillä se ei enää majaile täällä yhtä usein. Sen sijaan pihalle ovat muuttaneet rusakot, jotka pomppivat siellä aina iltaisin. Niitä on mukava seurata ikkunasta, koska ne uskaltautuvat lähes ulko-ovelle asti.
Ja nyt hetki sitten katselin, että mikä se tuolla keinujen luona oikein lyllertää: no siilihän se! Se olikin sitten sellainen ihme, että piti oikein ulos mennä katsomaan, villejä siilejä kun ei ole juuri tullut nähtyä. Siili taisi vähän pelästyä, meni puskaan ja käpertyi piikkipalloksi. Vein sille lohdutukseksi lautasellisen vettä: olen lukenut, että maidosta siili saa vatsanpuruja. Naapuri tosin katseli kuistiltaan aika pitkään, kun istuin pihalla tuijottamassa yhtä puskaa.
Ja olenhan minä mäyränkin nähnyt ollessani koiran kanssa lenkillä, mutta se on jo toinen tarina se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti