Olipa kerran....
eräässä kaukaisessa maassa kauan kauan sitten komea sankari.
Sankarimme teki töitä eräässä yrityksessä. Piti työstään, vaikkakin inhosi sitä ajoittain.
Mutta sitten kävikin niin, että tuli kilpailutus. Yritys, jolle sankarimme työskenteli, ei pärjännyt siinä hyvin, vaan menetti kohteitaan. Nyt sankarin sisälle hiipi pelko: "miten minun käy? Riittääkö työt?" Niinpä sankari heitti niin sanotusti koukut veteen ja lähti etsimään jotain muuta.
Tuli työhaastattelu ja tuli työpaikka. Äkillisesti tulevaisuus näytti suorastaan ruusunpunaiselta. Sankari irtisanoutui aiemmasta yrityksestä ja loikkasi uuden yrityksen palkkalistoille.
Mutta kuinkas sitten kävikään.... kului päivä, toinen ja pian kokonainen kuukausi ja sankari istui yhä kotona, töissä mutta töitä vaille. Tulevaisuus ei enää näyttänytkään ruusunpunaiselta.
Mutta sitten kävi onnenpotku, sankari sai uuden työpaikan ja nyt myös töitä. Hetken näytti valoisalta, kunnes siitä entisestäkin yrityksestä kuului. Nyt olisi töitä tarjolla. Ja sankari joutui tekemään päätöksiä. Kumpaan yritykseen jäisi? Sankari päätti luopua yhdestä haaveestaan ja purki työsopimuksen siihen ensimmäiseen firmaan, jääden luotettavammalta tuntuvan pöydän ääreen.
Taas näytti hyvältä, mutta sitten sankari huomasi että taas olivat langat sotkussa. Sankarin uusi työ oli päivätyötä ja sankarin ihan toisen ammatin opinnot menisivät pahasti päällekkäin töiden kanssa. Eli mitä nyt tehdä? Taasko heittää koukut uudestaan veteen? Toivoa, että nyt tärppäisi? Että olisi mahdollista käydä koulussa, opiskella ja tehdä työtä siinä samalla? Tuhoamatta mainettaan ja itsekunnioitustaan? Muistaen samalla, että vaikka maine ja itsekunnioitus arvokkaita asioita ovatkin, niillä ei makseta vuokraa eikä osteta ruokaa jääkaappiin.
Mitä siis tehdä?
maanantai 19. huhtikuuta 2010
lauantai 17. huhtikuuta 2010
Sisustusidea
Ajattelin sisustaa. Ja koska ymmärtääkseni sisustuksen tarkoituksena on saada asukas viihtymään paremmin kotonaan, minun sisustusideani koostuu ajatuksesta hankkia kanavapaketti.
Muuten olen varsin tyytyväinen asuintilaani. Onhan tämä aika opiskelijakämppä opiskelijakämpäksi, mutta eipä toisaalta tarvita suuren suurta muuttoautoa. Kiinteä omaisuuteni koostuu televisiosta, sängystä, työpöydästä, pienestä ruokapöydästä ja neljästä tuolista. Niistä kolme toimittaa kirjatelineen virkaa. Lisäksi minulla on kirjahylly, kahvinkeitin ja tietokone, digiboxi ja DVD-soitin. Näistäkään läheskään kaikki ei ole henkilökohtaista omaisuuttani, vaan tulivat asunnon mukana. Ja myös jäävät sinne, kun aika koittaa.
Muuten olen varsin tyytyväinen asuintilaani. Onhan tämä aika opiskelijakämppä opiskelijakämpäksi, mutta eipä toisaalta tarvita suuren suurta muuttoautoa. Kiinteä omaisuuteni koostuu televisiosta, sängystä, työpöydästä, pienestä ruokapöydästä ja neljästä tuolista. Niistä kolme toimittaa kirjatelineen virkaa. Lisäksi minulla on kirjahylly, kahvinkeitin ja tietokone, digiboxi ja DVD-soitin. Näistäkään läheskään kaikki ei ole henkilökohtaista omaisuuttani, vaan tulivat asunnon mukana. Ja myös jäävät sinne, kun aika koittaa.
torstai 15. huhtikuuta 2010
Hamstraus
Uutisissa kerrottiin juuri, että ihmiset hamstraavat taas ruokaa kaupoista. Koska kaupan alalla on huomenna lakko. Joka kestää vuorokauden.
Vuorokauden.
24 tuntia.
Ja ihmiset hamstraavat ruokaa.
24 tunnin aikana osa kaupoista on kiinni lakon takia, mutta osa pysyy auki esimiesten ja rikkureiden voimalla, joita on arvatenkin paljon, kun jopa Stockmannin joku päällikkö mainosti iloisesti, että ei tämä Hulluja päiviä haittaa, koska heillä on paljon työntekijöitä jotka "eivät kuulu liittoon."
Kaupan alan hienoinen innottumuus lakkoiluun on ilmeisesti johtanut jopa siihen, että PAM omissa flyereissaan kertoessaan vartijoiden ja kaupan alan palkkoista näyttää, että vartijan palkka on korkeampi. Tämä ihme on saatu aikaan siten, että vartijan esimerkkipalkaksi on valittu II-tason palkka 2.vuoden ikälisillä. Joka tosin pienessä präntissä kerrotaan.
Mutta ei nyt enempää liittojen keskinäisistä nahinoista. Itse pointti on se, että ihmiset hamstraavat ruokaa selvitäkseen hengistä vuorokauden kestävästä osittaisesta lakosta. Moni ei tietenkään uskalla lähteä kotoa myöskään siksi, että vartijat on lakossa ja on varmaan ihan maailmanlopun meninki.
Vuorokauden.
24 tuntia.
Ja ihmiset hamstraavat ruokaa.
24 tunnin aikana osa kaupoista on kiinni lakon takia, mutta osa pysyy auki esimiesten ja rikkureiden voimalla, joita on arvatenkin paljon, kun jopa Stockmannin joku päällikkö mainosti iloisesti, että ei tämä Hulluja päiviä haittaa, koska heillä on paljon työntekijöitä jotka "eivät kuulu liittoon."
Kaupan alan hienoinen innottumuus lakkoiluun on ilmeisesti johtanut jopa siihen, että PAM omissa flyereissaan kertoessaan vartijoiden ja kaupan alan palkkoista näyttää, että vartijan palkka on korkeampi. Tämä ihme on saatu aikaan siten, että vartijan esimerkkipalkaksi on valittu II-tason palkka 2.vuoden ikälisillä. Joka tosin pienessä präntissä kerrotaan.
Mutta ei nyt enempää liittojen keskinäisistä nahinoista. Itse pointti on se, että ihmiset hamstraavat ruokaa selvitäkseen hengistä vuorokauden kestävästä osittaisesta lakosta. Moni ei tietenkään uskalla lähteä kotoa myöskään siksi, että vartijat on lakossa ja on varmaan ihan maailmanlopun meninki.
tiistai 13. huhtikuuta 2010
Vartijoiden lakko
Asiaa on uutisissakin vähän sivuttu, tosin yleensä vain sivulauseena kun kerrotaan kaupan lakosta: eli tänä perjantaina, 16.4, vartijat ovat näillä näkymin menossa lakkoon. Tämä lakko kestää vain yhden päivän, perjantaiaamusta klo 6.00 lauantaiaamuun klo 6.00. Myös SOL:n turvatarkastajat ovat menossa tukilakkoon.
PAM on tosin jo ilmoittanut seuraavankin työtaistelutoimen ajankohdasta: se on kolmipäiväinen ja osuu vappuun. Tuona aikana yksikään vartija ja järjestyslain mukainen järjestyksenvalvoja ei ole töissä: paitsi tietysti toimihenkilöt, rikkurit ja ne vartijat, jotka vartijantunnuksistaan huolimatta eivät työskentele vartiointialan työehtosopimuksen alaisina.
Ainakin osassa Helsinkiä voidaan perjantaina viettää mielenkiintoisia hetkiä, ellei rikkureiden määrä sitten ole aivan valtaisa
Tällä kertaa suurimpana kynnyskysymyksenä ei ole edes raha. Työnantaja on esittänyt erittäin mittavia heikennyksiä vartijoiden työehtosopimukseen, kuten mm. työvuoron vähimmäispituuden lyhentämistä, lepoajan lyhentämistä ja oikeutta muuttaa työvuorolistoja jälkikäteen. Lisäksi osa-aikaisten oikeuksia saada lisätunteja halutaan kaventaa. Eli käytännössä työntekijä halutaan saada siihen asemaan, että sinulle voidaan lisätä 3-4 tunnin työnakki käytännössä koska tahansa. Ja koska työvuorolistoja saadaan muutella, kieltäytymiseen on oltava hyvät perusteet tai keppi viuhuu (nythän listojen ulkopuolisten töiden tekeminen perustuu vapaaehtoisuuteen). Suunnittele siinä sitten elämää.
Todennäköisesti alalla halutaan saada sama läpi, mikä siivoojilla: työpäivä pilkotaan useampaan osaan. Ensin aamulla avaat kohteen ja teet aloitushommat; sitten puolen päivän jälkeen hiljenee ja lähdet kotiin; illalla tulet sulkemaan kohteen. Työnantaja ja asiakas tykkäävät, koska tarvitsee maksaa vain n. 8 tunnista, työntekijä taas on käytännössä koko päivän sidottuna töihin, vaikka toki virallisesti vapaalla onkin.
Osa-aikaisten lisätuntien saamisen vaikeuttamisella taas pidetään työntekijä nöyränä: ei tarjota jermuille lisätunteja, koska aina olisi mahdollista hankkia tykinruokaa, jota kyllä laman aikana on tarjolla. Sitten kaikki kituuttaa nälkäpalkalla ja tappelevat muutaman tunnin tähden.
Ja lisäksi pieni muistutus: hätätyötä voi määrätä tekemään ainoastaan viranomainen. Vartiontiliikkeen kohde-esimies, vuoroesimies, työvuorosuunnittelija tai palveluesimies eivät voi määrätä ketään hätätöihin. Vaikka varmasti yrittävät. Eli toisin sanoen: vartiointiliike ei voi itse määritellä, että jokin sen kohteista on niin tärkeä, että siellä työskentelevä henkilökunta jäisi lakon ulkopuolelle. Työnantaja ei saa myöskään irtisanoa ketään lakon vuoksi, tai uhkailla sillä jne. Myös kaikki "hyvää tarkoittavat utelut": "ketkäs teistä nyt kuuluikaan liittoon? Aikookos pojat lakkoilla?" ovat murtamisyrityksiä, joilla yritetään saada selville mihin kohteisiin pitää lähettää rikkurit. Työnantajalla ei tarvitse ilmoittaa kuuluvansa liittoon tai jäävänsä lakkoon. Kaikki moiset vihjaukset ovat lakon murtamisyrityksiä ja niistä voi ilmoittaa, esim. täällä :
https://www.pam.fi/sopimuskierros/lakot_ja_ylityokielto/ilmoita_painostustoimista/
PAM on tosin jo ilmoittanut seuraavankin työtaistelutoimen ajankohdasta: se on kolmipäiväinen ja osuu vappuun. Tuona aikana yksikään vartija ja järjestyslain mukainen järjestyksenvalvoja ei ole töissä: paitsi tietysti toimihenkilöt, rikkurit ja ne vartijat, jotka vartijantunnuksistaan huolimatta eivät työskentele vartiointialan työehtosopimuksen alaisina.
Ainakin osassa Helsinkiä voidaan perjantaina viettää mielenkiintoisia hetkiä, ellei rikkureiden määrä sitten ole aivan valtaisa
Tällä kertaa suurimpana kynnyskysymyksenä ei ole edes raha. Työnantaja on esittänyt erittäin mittavia heikennyksiä vartijoiden työehtosopimukseen, kuten mm. työvuoron vähimmäispituuden lyhentämistä, lepoajan lyhentämistä ja oikeutta muuttaa työvuorolistoja jälkikäteen. Lisäksi osa-aikaisten oikeuksia saada lisätunteja halutaan kaventaa. Eli käytännössä työntekijä halutaan saada siihen asemaan, että sinulle voidaan lisätä 3-4 tunnin työnakki käytännössä koska tahansa. Ja koska työvuorolistoja saadaan muutella, kieltäytymiseen on oltava hyvät perusteet tai keppi viuhuu (nythän listojen ulkopuolisten töiden tekeminen perustuu vapaaehtoisuuteen). Suunnittele siinä sitten elämää.
Todennäköisesti alalla halutaan saada sama läpi, mikä siivoojilla: työpäivä pilkotaan useampaan osaan. Ensin aamulla avaat kohteen ja teet aloitushommat; sitten puolen päivän jälkeen hiljenee ja lähdet kotiin; illalla tulet sulkemaan kohteen. Työnantaja ja asiakas tykkäävät, koska tarvitsee maksaa vain n. 8 tunnista, työntekijä taas on käytännössä koko päivän sidottuna töihin, vaikka toki virallisesti vapaalla onkin.
Osa-aikaisten lisätuntien saamisen vaikeuttamisella taas pidetään työntekijä nöyränä: ei tarjota jermuille lisätunteja, koska aina olisi mahdollista hankkia tykinruokaa, jota kyllä laman aikana on tarjolla. Sitten kaikki kituuttaa nälkäpalkalla ja tappelevat muutaman tunnin tähden.
Ja lisäksi pieni muistutus: hätätyötä voi määrätä tekemään ainoastaan viranomainen. Vartiontiliikkeen kohde-esimies, vuoroesimies, työvuorosuunnittelija tai palveluesimies eivät voi määrätä ketään hätätöihin. Vaikka varmasti yrittävät. Eli toisin sanoen: vartiointiliike ei voi itse määritellä, että jokin sen kohteista on niin tärkeä, että siellä työskentelevä henkilökunta jäisi lakon ulkopuolelle. Työnantaja ei saa myöskään irtisanoa ketään lakon vuoksi, tai uhkailla sillä jne. Myös kaikki "hyvää tarkoittavat utelut": "ketkäs teistä nyt kuuluikaan liittoon? Aikookos pojat lakkoilla?" ovat murtamisyrityksiä, joilla yritetään saada selville mihin kohteisiin pitää lähettää rikkurit. Työnantajalla ei tarvitse ilmoittaa kuuluvansa liittoon tai jäävänsä lakkoon. Kaikki moiset vihjaukset ovat lakon murtamisyrityksiä ja niistä voi ilmoittaa, esim. täällä :
https://www.pam.fi/sopimuskierros/lakot_ja_ylityokielto/ilmoita_painostustoimista/
Työsopimus
Tein jotain, mitä en ole aiemmin tehnyt. Purin työsopimukseni koeajalla.
Haikea fiilis. Useammastakin syystä.
Ensinnäkään, en ole tottunut pitämään puoliani ja aiheuttamaan toisille mielipahaa. Tosin kuluneen 1.5 vuoden aikana olen oppinut tässä koko ajan yhä paremmaksi ja paremmaksi. Tai itse asiassa tuokin on väärin muotoiltu. Olen oppinut suhteellisuudentajua.
Toinen syy on menetetty haave. Minulla oli haave tietystä työtehtävästä, tietystä toimeksiannosta. Monen vuoden ajan hellitty, kunnes viimein uskalsin yrittää. Vaikka sen toteutuminen olisikin ollut epävarmaa vaikken olisi sopparia purkanutkaan, nyt se on tietysti varmaa. Sitä suree asiaa, jonka toteutuminen ei ollut varma, mutta menetys se oli silti.
Ja tietysti edessä on pelko tulevaisuudesta. Teinkö oikean ratkaisun?
Haikea fiilis. Useammastakin syystä.
Ensinnäkään, en ole tottunut pitämään puoliani ja aiheuttamaan toisille mielipahaa. Tosin kuluneen 1.5 vuoden aikana olen oppinut tässä koko ajan yhä paremmaksi ja paremmaksi. Tai itse asiassa tuokin on väärin muotoiltu. Olen oppinut suhteellisuudentajua.
Toinen syy on menetetty haave. Minulla oli haave tietystä työtehtävästä, tietystä toimeksiannosta. Monen vuoden ajan hellitty, kunnes viimein uskalsin yrittää. Vaikka sen toteutuminen olisikin ollut epävarmaa vaikken olisi sopparia purkanutkaan, nyt se on tietysti varmaa. Sitä suree asiaa, jonka toteutuminen ei ollut varma, mutta menetys se oli silti.
Ja tietysti edessä on pelko tulevaisuudesta. Teinkö oikean ratkaisun?
sunnuntai 11. huhtikuuta 2010
"Täyttä roskaa!"
Vanhanen otti taas nokkiinsa, kun Pääministerin haastattelutunnilla oli nostettu esiin Kehittyvien maakuntien Suomen, Nova Groupin yms. antama vaalituki ja sen vaikutus hallitukseen. Kun sattumoisin nyt on niin että 11 ministeriä sai vaalitukea KMS:ltä niin kuin ministeriksi Merisalon avulla pyrkinyt Tiura.
Vanhasen mielestä koko keskustelu on "mauton".
Kenties niin.
Tavallinen pulliainen kuitenkin suhtautuu hieman epäilevästi siihen, että liikemiehet antaisivat rahaa jollekin odottamatta mitään vastapalvelusta.
Mutta eihän se nyt niin ole, kun Vanhanen niin sanoo.
Vanhasen mielestä koko keskustelu on "mauton".
Kenties niin.
Tavallinen pulliainen kuitenkin suhtautuu hieman epäilevästi siihen, että liikemiehet antaisivat rahaa jollekin odottamatta mitään vastapalvelusta.
Mutta eihän se nyt niin ole, kun Vanhanen niin sanoo.
lauantai 10. huhtikuuta 2010
Usko
"Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen" sanotaan Päivän sanassa. Kohta on Paavalin kirjeestä galatalaisille ja sen kolmannesta luvusta.
Mitä on usko, mietin ajoittain. Luterilaisuushan opettaa, että ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta Jeesuksen Kristuksen tähden. Se tarkoittaa sitä, että pelastavan uskon lahjoittaa Jumala armostaan Kristuksen tähden. Ihminen ei voi omilla teoillaan uskoa saada tai ansaita. Toisin sanoen ihminen ei voi valita tai päättää että hän on nyt uskossa.
Mutta miten sitten ne Raamatun kohdat, joissa esimerkiksi Jeesus kysyy ihmisiltä: "Uskotko sinä?" . Tai tuo Päivän sanan kohta. Nehän tuntuisivat edellyttävän uskon valintaa tai siis ainakin sitä, että ihminen itse sanoo uskovansa.
Luterilaisuudessa usko on määritelty ennen kaikkea asenteeksi. Tämä taas sisältää sen, että usko on luottamusta Kristukseen, anteeksiantamistarjouksen hyväksymistä ja valmiutta tarttua armon lahjaan.
Luterilaisuus niin ikään opettaa, että Pyhä Henki lahjoittaa uskon, eli Pyhä Henki antaa sitten myös valmiuden vastata Jumalan armoon. Uskon syntyminen on kokonaan Jumalan työtä, mutta ihmisellä on tahto vastustaa sitä. Pyhä Henki ei pakota ketään uskomaan, vaan ikään kuin taivuttelee ja neuvottelee ihmisen tahdon kanssa.
Päivän sanan kohta ei siis edellytä sitä, että ihmisen tulee tehdä tietoinen uskonratkaisu, tietoinen päätös uskoa (ainakaan siis luterilaisen teologian silmälasien läpi katsottuna). Pikemminkin se kertoo siitä, että ihminen on hyväksynyt sen uskon, joka hänelle on lahjoitettu.
Saa korjata, jos haluaa.
Mitä on usko, mietin ajoittain. Luterilaisuushan opettaa, että ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta Jeesuksen Kristuksen tähden. Se tarkoittaa sitä, että pelastavan uskon lahjoittaa Jumala armostaan Kristuksen tähden. Ihminen ei voi omilla teoillaan uskoa saada tai ansaita. Toisin sanoen ihminen ei voi valita tai päättää että hän on nyt uskossa.
Mutta miten sitten ne Raamatun kohdat, joissa esimerkiksi Jeesus kysyy ihmisiltä: "Uskotko sinä?" . Tai tuo Päivän sanan kohta. Nehän tuntuisivat edellyttävän uskon valintaa tai siis ainakin sitä, että ihminen itse sanoo uskovansa.
Luterilaisuudessa usko on määritelty ennen kaikkea asenteeksi. Tämä taas sisältää sen, että usko on luottamusta Kristukseen, anteeksiantamistarjouksen hyväksymistä ja valmiutta tarttua armon lahjaan.
Luterilaisuus niin ikään opettaa, että Pyhä Henki lahjoittaa uskon, eli Pyhä Henki antaa sitten myös valmiuden vastata Jumalan armoon. Uskon syntyminen on kokonaan Jumalan työtä, mutta ihmisellä on tahto vastustaa sitä. Pyhä Henki ei pakota ketään uskomaan, vaan ikään kuin taivuttelee ja neuvottelee ihmisen tahdon kanssa.
Päivän sanan kohta ei siis edellytä sitä, että ihmisen tulee tehdä tietoinen uskonratkaisu, tietoinen päätös uskoa (ainakaan siis luterilaisen teologian silmälasien läpi katsottuna). Pikemminkin se kertoo siitä, että ihminen on hyväksynyt sen uskon, joka hänelle on lahjoitettu.
Saa korjata, jos haluaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)