Tein jotain, mitä en ole aiemmin tehnyt. Purin työsopimukseni koeajalla.
Haikea fiilis. Useammastakin syystä.
Ensinnäkään, en ole tottunut pitämään puoliani ja aiheuttamaan toisille mielipahaa. Tosin kuluneen 1.5 vuoden aikana olen oppinut tässä koko ajan yhä paremmaksi ja paremmaksi. Tai itse asiassa tuokin on väärin muotoiltu. Olen oppinut suhteellisuudentajua.
Toinen syy on menetetty haave. Minulla oli haave tietystä työtehtävästä, tietystä toimeksiannosta. Monen vuoden ajan hellitty, kunnes viimein uskalsin yrittää. Vaikka sen toteutuminen olisikin ollut epävarmaa vaikken olisi sopparia purkanutkaan, nyt se on tietysti varmaa. Sitä suree asiaa, jonka toteutuminen ei ollut varma, mutta menetys se oli silti.
Ja tietysti edessä on pelko tulevaisuudesta. Teinkö oikean ratkaisun?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti