"Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen" sanotaan Päivän sanassa. Kohta on Paavalin kirjeestä galatalaisille ja sen kolmannesta luvusta.
Mitä on usko, mietin ajoittain. Luterilaisuushan opettaa, että ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta Jeesuksen Kristuksen tähden. Se tarkoittaa sitä, että pelastavan uskon lahjoittaa Jumala armostaan Kristuksen tähden. Ihminen ei voi omilla teoillaan uskoa saada tai ansaita. Toisin sanoen ihminen ei voi valita tai päättää että hän on nyt uskossa.
Mutta miten sitten ne Raamatun kohdat, joissa esimerkiksi Jeesus kysyy ihmisiltä: "Uskotko sinä?" . Tai tuo Päivän sanan kohta. Nehän tuntuisivat edellyttävän uskon valintaa tai siis ainakin sitä, että ihminen itse sanoo uskovansa.
Luterilaisuudessa usko on määritelty ennen kaikkea asenteeksi. Tämä taas sisältää sen, että usko on luottamusta Kristukseen, anteeksiantamistarjouksen hyväksymistä ja valmiutta tarttua armon lahjaan.
Luterilaisuus niin ikään opettaa, että Pyhä Henki lahjoittaa uskon, eli Pyhä Henki antaa sitten myös valmiuden vastata Jumalan armoon. Uskon syntyminen on kokonaan Jumalan työtä, mutta ihmisellä on tahto vastustaa sitä. Pyhä Henki ei pakota ketään uskomaan, vaan ikään kuin taivuttelee ja neuvottelee ihmisen tahdon kanssa.
Päivän sanan kohta ei siis edellytä sitä, että ihmisen tulee tehdä tietoinen uskonratkaisu, tietoinen päätös uskoa (ainakaan siis luterilaisen teologian silmälasien läpi katsottuna). Pikemminkin se kertoo siitä, että ihminen on hyväksynyt sen uskon, joka hänelle on lahjoitettu.
Saa korjata, jos haluaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti