Olipa kerran....
eräässä kaukaisessa maassa kauan kauan sitten komea sankari.
Sankarimme teki töitä eräässä yrityksessä. Piti työstään, vaikkakin inhosi sitä ajoittain.
Mutta sitten kävikin niin, että tuli kilpailutus. Yritys, jolle sankarimme työskenteli, ei pärjännyt siinä hyvin, vaan menetti kohteitaan. Nyt sankarin sisälle hiipi pelko: "miten minun käy? Riittääkö työt?" Niinpä sankari heitti niin sanotusti koukut veteen ja lähti etsimään jotain muuta.
Tuli työhaastattelu ja tuli työpaikka. Äkillisesti tulevaisuus näytti suorastaan ruusunpunaiselta. Sankari irtisanoutui aiemmasta yrityksestä ja loikkasi uuden yrityksen palkkalistoille.
Mutta kuinkas sitten kävikään.... kului päivä, toinen ja pian kokonainen kuukausi ja sankari istui yhä kotona, töissä mutta töitä vaille. Tulevaisuus ei enää näyttänytkään ruusunpunaiselta.
Mutta sitten kävi onnenpotku, sankari sai uuden työpaikan ja nyt myös töitä. Hetken näytti valoisalta, kunnes siitä entisestäkin yrityksestä kuului. Nyt olisi töitä tarjolla. Ja sankari joutui tekemään päätöksiä. Kumpaan yritykseen jäisi? Sankari päätti luopua yhdestä haaveestaan ja purki työsopimuksen siihen ensimmäiseen firmaan, jääden luotettavammalta tuntuvan pöydän ääreen.
Taas näytti hyvältä, mutta sitten sankari huomasi että taas olivat langat sotkussa. Sankarin uusi työ oli päivätyötä ja sankarin ihan toisen ammatin opinnot menisivät pahasti päällekkäin töiden kanssa. Eli mitä nyt tehdä? Taasko heittää koukut uudestaan veteen? Toivoa, että nyt tärppäisi? Että olisi mahdollista käydä koulussa, opiskella ja tehdä työtä siinä samalla? Tuhoamatta mainettaan ja itsekunnioitustaan? Muistaen samalla, että vaikka maine ja itsekunnioitus arvokkaita asioita ovatkin, niillä ei makseta vuokraa eikä osteta ruokaa jääkaappiin.
Mitä siis tehdä?
1 kommentti:
Komeus ja järki eivät aina viihdy samassa päässä. Jospa se onkin niin? ;-)
Lähetä kommentti