Monimutkaista

Jokin aika sitten uutisoitiin, että suurella osalla ihmisistä ei ole aavistustakaan millaisilla valtuuksilla yhä enemmän ja enemmän katukuvassa näkyvät vartijat, järjestyksenvalvojat ja portsarit toimivat. Se ei ole mikään ihme, sillä vaikka Suomessa yksityistä turva-alaa säädelläänkin lailla, asia on onnistuttu tekemään niinkin monimutkaiseksi, että ammattiryhmää säädellään kolmella eri lailla (laki järjestyksenvalvojista, laki yksityisistä turvallisuuspalveluista ja järjestyslaki).

Ensimmäisenä kolmesta laista säädettiin laki järjestyksenvalvojista vuonna 1999. Sen myötä historiaan siirtyivät järjestysmiehet ja syntyi uusi ammattikunta eli järjestyksenvalvojat. Siitä huolimatta, että järjestysmiehiä ei ole ollut enää kymmeneen vuoteen, kaikki, esimerkiksi suomalainen media, ei ole tätä vielä hoksannut, mikä on tietysti myös omiaan lisäämään hämmennystä.

Järjestyksenvalvojaksi pääsee käymällä 32 tunnin koulutuksen. Joissain tapauksessa paikallispoliisi voi hyväksyä johonkin yksittäiseen tilaisuuteen tilapäiseksi järjestyksenvalvojaksi myös koulutuksen käymättömän henkilön ns. "avustamaan" muita järjestyksenvalvojia. Tilapäisellä järjestyksenvalvojalla ei ole esimerkiksi oikeutta kantaa voimankäyttövälineitä eikä hänellä ole kiinniotto-oikeutta (mutta jokamiehen kiinniotto-oikeus hänellä toki on).

Ammattitittelin nimen mukaisesti järjestyksenvalvojan tehtävänä on ylläpitää järjestystä ja turvallisuutta toimialueellaan. Koska järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen tarkoittaa toisaalta myös varsin laajoja oikeuksia puuttua ihmisten perusoikeuksiin (esim. pääsyn estäminen, toimialueelta poistaminen, kiinniotto-oikeus, jos poistaminen ei ole riittävä toimenpide jne. ) on laissa myös hyvin tarkkaan määritelty, että missä järjestyksenvalvojat saavat tomia. Useimmiten heihin törmää festareilla, urheilutapahtumissa ja ravintoloissa. Portsarit ovat siis periaatteessa kaikki järjestyksenvalvojia, mutta joissain ravintoloissa työskentee myös ns. vahtimestareita, joilla ei ole "järjestyksenvalvojan pätevyyttä" (eli toisin sanoen sitä virallista korttia; pätevyys on aika hurja sana niin lyhyestä koulutuksesta).

Laki yksityisistä turvallisuuspalveluista taas säädettiin vuonna 2002. Se käsittelee ja säätelee vartijoita ja vartioimisliiketoimintaa ja korvasi vanhan vartioimisliikelain vuodelta 1983. Siinä missä järjestyksenvalvojan tehtävänä on ylläpitää järjestystä ja turvallisuutta, vartijan tehtävänä on suojata omaisuutta ja henkilöitä. Vartijalla on huomattavasti pienemmät oikeudet kuin järjestyksenvalvojalla, mutta pidempi koulutus. Väliaikaiseksi vartijaksi pääsee käymällä 40 tunnin koulutus, jonka jälkeen voi työskennellä vartijana 4 kuukautta. Vakituiseksi vartijaksi pääsee käymällä tämän lisäksi vielä 60 tunnin koulutuksen. Tämä 100 tunnin koulutuksen jälkeen henkilö voi työskennellä vartijana viiden vuoden ajan.

Vartija työskentelee pitkälti jokamiehen oikeuksin, mutta hänellä on myös joitain "erikoisoikeuksia" eli oikeus suorittaa poisto tarvittaessa voimakeinoin ja oikeus tehdä turvallisuustarkastus kiinniotetulle sen varmistamiseksi, ettei kiinniotetulla ole mukanaan vaarallisia esineitä tai aineita. Vartijan kiinniotto-oikeus perustuu jokamiehen kiinniotto-oikeuteen, josta taas säädetään Pakkokeinolaissa. Sen mukaan jokaisella on oikeus kiinniottaa verekseltä tavattu tai pakenemassa oleva rikoksentekijä, jos rikoksesta voi seurata vankeutta tai jos teko on lievä pahoinpitely, lievä luvaton käyttö, lievä petos, lievä kavallus, lievä moottoriajoneuvon käyttövarkaus, lievä vahingonteko tai näpistys.

Päinvastoin kuin järjestyksenvalvojilla, joilla on ns. "itsenäinen poisto-oikeus", vartijoiden poisto-oikeus on "ehdollinen". Nykyinen laki määrittelee asian niin, että vartijalla on: "oikeus poistaa henkilö vartioimisalueelta, jos poistettava ei noudata vartioimisalueen omistajan tai haltijan taikka tämän edustajan antamaa poistumiskehotusta taikka jos on ilmeistä, ettei poistettavalla ole oikeutta oleskella vartioimisalueella ja vartija on kehottanut häntä poistumaan." Aiempi vartioimisliikelaki antoi vartijalle paljon laajemmat valtuudet: "Vartijalla on oikeus poistaa vartiointikohteesta siellä luvatta oleskeleva henkilö. Samoin on vartijalla oikeus poistaa vartiointikohteesta tai sen välittömästä läheisyydestä henkilö, jonka voidaan todennäköisin perustein epäillä syyllistyvän vartiointikohdetta vastaan suunnattuun rikokseen taikka jonka voidaan hänen väkivaltaisen, uhkaavan tai meluavan käyttäytymisensä perusteella päätellä todennäköisesti aiheuttavan häiriötä tai vaarantavan turvallisuutta vartiointikohteessa." Tämä vanha poisto-oikeus myös antoi vartijoille mahdollisuuden työskennellä ns. järjestyksenpidollisissa kohteissa, joissa suurin osa työajan tehtävistä koostui erilaisiin järjestyshäiriöihin reagoimisesta. Nykyisin tilannehan on teoriassa se, että kaupassa riehuvaa humalaista ei vartija saa poistaa omin nokkineen. Sen sijaan hänen on ensin haettava paikalle se pelästynyt kassatyttö, eli vartioimisalueen omistajan edustaja, antamaan poistumiskehotus sille riehujalle ja jos tämä ei tottele, vartija saa suorittaa poiston.

Tämä kyseinen poisto-oikeus on luultavasti myös se lakipykälä, jota alalla rikotaan kaikkein eniten ja jota myös pidetään loistavana esimerkkinä lainsäätäjän vieraantumisesta "todellisesta elämästä". Suurin osa vartijoista nimittäin kyllä poistelee ihmisiä ihan oma-aloitteisesti, koska maalaisjärjen mukaan homma vain menee niin.

Toinen rikottu pykälä on kielto vastaanottaa tehtäviä, joihin sisältyy velvoite valvoa yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Lainsäätäjä katsoi aikanaan, että vartijoita ei voida asettaa suorittamaan tehtäviä, johon sisältyisi velvollisuus puuttua ihmisten perusoikeuksiin, vaan yleisen järjestyksen ylläpito on poliisin vastuulla. Tätäkään pykälää ei juuri noudateta, räikeimpänä esimerkkinä Helsingin metro, jonka asemilla edelleen työskennellään vartijan-nimikkeellä, vaikka työ onkin lähes järjestyksenpidollista työtä ja vähemmän omaisuuden suojaamista.

Koska laki yksityisistä turvallisuuspalveluista kieltää vartioimisliikkeitä ottamasta vastaan tehtäviä, joihin sisältyy velvoite ylläpitää järjestystä ja turvallisuutta ja laki järjestyksenvalvojista taas rajaa selkeästi ne paikat, joihin järjestyksenvalvojan voi asettaa, ja poliiseja on kovin vähän, lainsäätäjä laati vuodeksi 2003 kolmannen alaan liittyvän lain; järjestyslain. Siinä luotiin kokonaan uusi ammattiryhmä, mutta koska lainsäätäjä on viisas, lainsäätäjä päätti nimetä myös tämän ammattiryhmän järjestyksenvalvojiksi.

Meillä on siis kahdenlaisia järjestyksenvalvojia: järjestyksenvalvojia ja järjestyslain mukaisia järjestyksenvalvojia, joita kutsutaan myös nimityksellä JLJV. Nimet ovat samat, mutta koulutusvaatimukset, toimialueet ja toimivaltuudet eroavat toisistaan. JLJV:llä on oltava voimassa hyväksyntä sekä vartijaksi että järjestyksenvalvojaksi ja hänen on työskenneltävä vartioimisliikkeen palveluksessa. Lisäksi järjestyslain mukaan JLJV:tä voidaan asettaa ylläpitämään järjestystä ja turvallisuutta poliisin luvalla kauppakeskuksiin, joukkoliikenteen kulkuvälineisiin ja liikenneasemille. Lisäksi poliisilla on oikeus asettaa ehtoja koskien JLJV:den määrää ja varustautumista myöten. JLJV:llä - päinvastoin kuin vartijalla - on "itsenäinen poisto-oikeus" ja oikeus suorittaa kiinniotto, jos poisto ei ole riittävä toimenpide. Sen sijaan hänellä ei ole pääsynesto-oikeutta.

Monimutkaista, eikö?

Lakia yksityisistä turvallisuuspalveluista ollaan tällä hetkellä uudistamassa, jonka tarkoituksena olisi selventää nykyistä tilannetta, mutta lain uusimisen I-vaihe ei tuo juuri muita käytännön uudistuksia kuin oikeuden asettaa JLJV:tä myös sosiaali- ja terveysasemille sekä satamiin, koska heidän laajemmat oikeutensa tekevät heistä hyödyllisempiä noissa paikoissa kuin vartijoista.