sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Rohmu

Minä olen säästäjärohmu. Olen ollut sitä aina. Jo lapsena minä säästin kaikki mahdolliset lippuset ja lappuset ja kaappini pullistelivat aina kaikenlaista sälää ja pölyistä romua. Yleensä paperia, koulutehtäviä, kirjoja, töherryksiä, vihkoja ja vastaavia. Sekä krääsää, kaikkea mielenkiintoista mitä oli matkan varrelle tarttunut mukaan. Oli se sitten pyöreä kivi Kreetan matkalta tai puutyökäsitunnilla tehty jakkara.

Säästin roiniani useasta syystä. Yksi oli se taikauskoinen pelko, että joskus ne voisivat tulla tarpeen. Ikään kuin opettaja joku päivä olisi sanonut "kaivakaapa nyt esiin se monistenippu, jonka annoin teille kolme vuotta sitten." Minulla se olisi ollut tallella. Pölyisenä, ryppyisenä, mutta tallella.

Toinen oli pelko siitä että unohtaisin. Jotkut esineet palauttavat mieleen erilaisia muistoja ja niinpä minä säästin kaiken pitääkseni muistini virkeänä. Se kivi Kreetalta tuli matkaan muistuttamaan siitä päivästä. Se lehtijuttu päätyi laatikkoon, koska siinä oli jotain mielenkiintoista ja haluaisin joskus ehkä lukea jutun uudestaan. Tai ainakin muistella sitä aikaa, kun lehtijuttu oli kirjoitettu. Tai muuten vain olla säästäväinen. Jos se on ostettu, niin eihän sitä voi pois heittää.

Vielä nykyisinkin minulla on kaapeissa roinaa. Olen yrittänyt vähentää rohmuamistani, mutta nytkin keräsin taas paperinkeräykseen melkein säkillisen säästämiäni lehtiä. Vanhimmat olivat viiden vuoden takaa. Tällä hetkellä lehtipino ei ole enää kasvanut, koska en ole enää muutamaan vuoteen ostanut iltapäivälehtiä, joten ei tarvitse säästää.

Mutta vaikka hyllyt näyttävätkin siistimmiltä ja pölyn määrä vähenee (mikä on aina plussaa kun on pölyallergikko) sisälläni pieni historioitsija itkee kaiken sen tiedon päätymistä roskikseen ja minun pitää tosissani kamppailla kanssani että saan vietyä säkin varsinaisesti pihalle asti. Ja että en sitten vielä siellä ollessani pelastaisi mukaani jotain mielenkiitnoista, joka täytyisi ehdottomasti säästää.

1 kommentti:

Millan kirjoitti...

Onpa lohduttavaa kuulla, että joku muukin on samanlainen... :-)