Olen viime aikoina vapaa-ajallani katsellut Youtubesta skottikokki Gordon Ramseyn televisiosarjoja (mm. Boiling Point, Kitchen Nightmares ja Hell's Kitchen, jonka kolmas tuotantokausi pyörii tällä hetkellä myös Suomen televisiosta). Ramseyn ohjelmat ovat viihdyttäviä, mutta ne edellyttävät kyllä kykyä tietynlaiseen "tv-idiotismiin", jossa sen nojalla, että "tämähän on vain viihdettä", ollaan valmiita sietämään mitä tahansa.
Niille, jotka eivät tiedä, niin Gordon Ramsey on skotlantilainen huippukokki, ymmärtääkseni ammattinsa ehdotonta eliittiä. Kuuluisaksi hän on kuitenkin tullut tulisen temperamenttinsa ja kiukunpuuskiensa ansiosta. Hell's Kitchenissä Ramsey yrittää paimentaa kunnon tosi-tv-meiningin mukaisesti joukosta kilpailijoista esiin yhden huippukokin. Ramseyn opetusmetodi perustuu täydellisyyden tavoitteluun, huutamiseen, kiroamiseen ja raivareihin, joita kilpailijat pelkäävät ja katsojat odottavat - Ramseyllä kun on armeijan kapiaisen kirosanavarasto ja kyky lietsoa itsensä uskomattomaan raivoon. Viihdyttävää televisioviihdettä.
Kuitenkin onhan sen myönnettävä, että ohjelman katsominen on itsellekin varsin kysymyksiä herättävä. Ramsey osaa käyttää hyväkseen isoa kokoaan, kovaa ääntään ja aggressiivisuuttaan - kuten kunnon koulukiusaaja. Kun tajuaa nauravansa katsoessaan miten tunaroiva kokki-wannabe seisoo kasvot punaisina sentin päässä törkeyksiä suoltavan keittiömestarinsa suusta, joutuu tajuamaan ettei sitä ehkä ollakaan tultu kovin kaus ala-asteen koulupihojen hihitysringeistä. Ei ollenkaan miellyttävä havainto.
Hell's Kitchenin katsominen on kiusallinen kokemus, jos sitä alkaa miettimään, koska se pistää kysymään millainen ihminen minä - katsoja - olen. Saman kysymyksen asetti myös The Sopranos - sarjan viimeinen tuotantokausi. Ja sen tulee luultavasti esittämään myös pian alkava uusi sarja Kid Nation. Erona tosin Hell's Kitchenin ja The Sopranosin välillä on, että jälkimmäinen on fiktiota, ensimmäinen ei. Tai sanottakoon vielä varovaisemmin, koska tosi-tv:n uskotaan myös pitkälti olevan käsikirjoitettua: ensimmäinen uskottelee olevansa totta, jälkimmäinen on avoimesti fiktiota.
Tosin Gordon Ramseyn puolustukseksi on sanottava, että Hell's Kitchen antaa hänestä tietoisesti vääristyneen kuvan. Kitchen Nightmaresin Britanniassa tuotetut jaksot (en ole vielä katsonut Amerikan versioita, mutta epäilen, että niissä mässäillään enemmän Ramseyn temperamentin kustannuksella) antavat hänestä huomattavasti miellyttävämmän ja tasapainoisemman kuvan kuin Hell's Kitchen.
P.S. Mielestäni Stephen Kingin Richard Bachman-salanimellä kirjoittamat kirjat Pitkä marssi ja Juokse tai kuole antavat erinomaisen ja järkyttävän kuvan yhä raaistuvasta tosi-teeveepelistä. Kirjat on kirjoitettu huomattavasti ennen tätä tositelkkari-villitystä, mutta ne alkavat osoittautumaan pelottavan todenmukaisiksi kuviksi siitä, miten viihde oikeuttaa kaiken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti