Nymmää olen tyytyväinen. Sain nimittäin tänne kesäasuntoon lainaksi toimivan tietokoneen ja kyllä nyt kelpaa. Kyllä voi ihmislapsi tulla pienestä iloiseksi.
Alkoi nimittäin tämä kesätyöjakso hieman huonoilla enteillä:
Lähdin koti-kotoa aamulla aikaisin tarkoituksenani sitten suunnata tänne kauas. Olin tyytyväinen, kun ei tarvinnut koiralle sanoa "hei-hei" lähtiessä, se kun oli vielä nukkumassa kahdeksan aikaan aamusta. Se on aina niin sydäntä murtavaa sanoa sille heippa, uskon ihan varmasti että se tietää mitä se meinaa, kun minulla on reppu selässä. Että ei taas muutamaan viikkoon nähdä. Ajattelin, että se että säästyin sydänsuruilta olisi hyvä enne. No ei ollut.
Tarkoitus oli, että olisin noussut 8:45 lähtevään linja-autoon. Olin tarkistanut edellisenä iltana linja-autopysäkin aikatauluista, että siihen aikaan menee linja-autoja. Olin paikalla hyvissä ajoin ja sitten odotettiin ja odotettiin. Kävikin sitten ilmi, että pysäkin aikataulut olivat vanhentuneet, ei 8:45 mitään autoa mennyt. Joten odotin sitten 45 minuuttia, kunnes tuli seuraava linkka, joka lähti 9:15.
No se taas tarkoitti sitä, että myöhästyin noin viidellä minuutilla jatkoyhteydestä. Joten odotin seuraavalla pysäkillä tunnin seuraavaa autoa.
Kun se sitten tuli, tilasin itselleni opiskelijalipun. Kuski pyysi nähdä opiskelijakorttini. Mitä ei tietenkään löytynyt lompakosta. Sanoin ottavani sitten normaalihintaisen lipun. Kuski tarjosi meno-paluuta, mutta kieltäydyin, koska minähän vain menisin. Maksoin ja tallustin paikalleni. Missä vaiheessa tajusin, että meno-paluu olisi tullut huomattavasti halvemmaksi, koska paluulippua ei ole pakko käyttää heti. Istuin tyhmyyttäni ihmetellen, minkä jälkeen löysin opiskelijakorttini lompakosta.
Olin sitten vasta kuuden aikaan illalla uudessa kämpässä, jossa pidän majaa työaikani. Ensimmäinen huomio: ei televisiota. Olin toisaalta osannut odottaakin sitä - kiitos digiajan. Kai se sitten täytyy vain juoda kahvia, pohdin. Olin ajatellut olla itsekäs ja juoda työpaikan kahvia ja jättää omat kahvit ostamatta. Hemmottelin itseäni ajatuksella kahvinjuonnista aina iltaan asti, jolloin olikin hyvä hetki havaita, ettei paikassa ollut kahvia. Eikä edes teetä, jota olisin ollut valmis juomaan kofeiinin himoissani. Ja kaupatkin - totta kai - jo kiinni.
Onneksi oli tietokone. Paino siis sanalla "oli", koska vanha reissutietokoneeni otti ja hajosi samana iltana. Sitten päätinkin, että nyt on aika mennä nukkumaan. Ja niin kului ensimmäinen päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti