Kohta koditon(ko), osa II

Vasta tänään pääsin sen verran piipahtamaan yhteistilassa että sain keskusteltua torstaiseen palaveriin osallistuneen kanssa (olen perinteiseen tapaan viikonloppuna töissä jokaisena päivänä). Vaikuttaisi nyt siltä, että uusi vuokranantaja suhtautuu ymmärtäväisesti siihen, että tämä tieto vuokranantajan vaihdosta tuli yllätyksenä ja järkytyksenä ja ilmeisesti ollaan tultu siihen tulokseen, että mitään muutoksia ei tapahdu ainakaan kesään mennessä /kesän aikana. Syksyllä on sitten edessä vuokrankorotukset/vuokrasopimuksen muutokset. Vuokrasopimuksia ei olla irtisanomassa.

Vuokranantaja haluaa myös tavata jokaisen vuokralaisen, missä yhteydessä sitten ilmeisesti keskustellaan tarkemmin kys. vuokralaisen tilanteesta, vuokran korotuksista, valmistumissuunnitelmista jne.

Tietyssä mielessä siis eletään yhä epätietoisuudessa, tietyssä mielessä taas putken päässä pilkottaa valoa. Kunhan vain ei olisi liekinheitin, pohtii pessimisti.

Tympeä maku suuhun jäi edellisestä vuokranantajasta, joka kuulemani mukaan on valmistellut tätä asuntolan myyntiä vuoden verran ja sitten n. 2 viikkoa ennen H-hetkeä katsoo olevan aiheellista informoida asiasta vuokralaisiaan.

Kohta koditon(ko)?

Oksennustaudin jälkihuuruissa vietetyn päivän kruunasi päivällä ylioppilaskodin, jonka vuokralaisena olen, emännältä (joka on meidän ja vuokranantajan välinen eräänlainen yhteyshenkilö-opiskelija) tullut tekstiviesti, jossa sanottiin suurin piirtein seuraavaa:

"Huomenna yhteistilassa tiedotustilaisuus talon asioista." Ja paikalle kerrottiin olevan myös vuokranantajan edustajat. Minun vähäinen elämänkokemukseni tästä asiasta osoittaa, että se ei koskaan, ei milloinkaan tarkoita mitään hyvää, jos vuokranantaja, työnantaja, viranomainen, lääkäri jne. pitää tiedotustilaisuuden yhteisistä asioista. Yleensä se tuntuu tarkoittavan, että kohta joku itkee ja se ei ole tiedotustilaisuuden pitäjä. Huonot aavistukset siis ottivat vallan.

Sitten paria tuntia myöhemmin kolahti postilaatikosta kirje, joka antoi asiasta lisää tietoa. Kävi ilmi, että tämä yli satavuotias ylioppilaskoti, jossa siis asun, on myyty uusille omistajille. Tämän kuun vuokra maksetaan vielä entiselle vuokranantajalle, ensi kuussa on sitten uudet omistajat kelkassa.

Huhumylly pyörii nyt vilkkaana. Sen myötä oma kohtalo on myös nyt aika lailla auki. Yksi uusista omistajista on samassa rakennuksessa tilojaan pitävä oppilaitos. Sen puolestaan "tiedetään" haluavan lisää asuntoja, joita se voi vuokrata omille opiskelijoilleen (tällä hetkellähän täällä asuvat ovat korkeakouluopiskelijoita, valtaosa teologeja). Kirkollisessa mediassakin myynti on noteerattu ja siellä lupaillaan että "suurella todennäköisyydellä" vanhat vuokralaiset saavat jatkaa asumistaan.

Sitten pitäisi vain tietää, että mikä on "suuri todennäköisyys"? Ja milläköhän vuokralla? Nythän vuokra on halpa, joten odotettavissa saattaa olla sen tuntuva korotus, jolloin monella, esim. minulla ei ole enää välttämättä varaa asua täällä.

Huomenna selviää lisää, mutta pitää olla töissä. Mikä on ehkä hyväkin, jos vuokra nousee ja/tai pitää alkaa muuttokuormaa suunnittelemaan. Tai ensin pitäisi tietysti löytää se asunto.

Novelli

En saanut eilen unta millään. Olin ottanut päivänokoset, ja toiset  linja-autossa matkalla takaisin Helsinkiin, joten ei ehkä varsinaisesti ollut mikään ihme, että yöunista ei tullut sitten mitään. Kello soi 06.45 muistutuksena kreikan tunnista. Silloin makasin vielä vuoteessa ja yritin saada unta. Lopulta nukahdin ja sain nukuttua niin että pääsin pirteänä kreikan iltapäiväryhmään.

Siinä unettomuudesta kärsiessä tulin taas novellin kirjoitustuulelle ja runnoin valmiiksi osittain vähän väkisinkin yhden novellin, jota olen työstänyt syksystä lähtien. Se on nyt valmis, mutta en ole tyytyväinen. Ei olisi kannattanut lukea muita novelleja, oma vaikuttaa niihin verrattuna kömpelöltä, huonosti kirjoitetulta, ajatukset keskeneräisiltä.

Joskus kirjoitin paljonkin, mutta oikeastaan lukiosta lähtien fiktion määrä on vähentynyt vähenemistään. Oikeastaan vasta viime vuosina olen kirjoittanut taas vähän fiktiota, mutta kirjoittamisen vähyyden huomaa. Aika harvoin enää haltioidun kirjoittamisesta, pikemminkin saatan sepitellä jotain pieniä tunnelmakuvauksia, mutta minun on vaikea löytää omaa ääntäni. Kirjoituskone sisälläni on rikki eikä se välttämättä koskaan edes kovin hyvä ollut.

Kirja: "Poikani Kevin"

Elokuvia on tullut joskus suositeltua täältä, niin suositellaan nyt sitten myös joskus kirjojakin.

Lionel Shriverin kirja Poikani Kevin (We Need to Talk About Kevin) kertoo fiktiivisen tarinan kouluampujasta. Tarina on kerrottu ampujan äidin, Eva Khatchadourianin, näkökulmasta. Kerronta tapahtuu minämuodossa, kun kertoja-Eva lähettää vieraantuneelle aviomiehelleen Franklinille kirjeitä joukkomurhan jälkeen. Kirjeissään Eva käy läpi suhdettaan aviomieheensä ennen ja jälkeen heidän poikansa Kevinin syntymän, Kevinin elämää tämän syntymästä joukkomurhaan ja Evan ajatuksia omasta roolistaan Kevinin elämässä. Samalla hän myös tunnustaa miehelleen monia aikaisemmin salaamiaan asioita, kuten ettei ole koskaan kunnolla pystynyt rakastamaan Keviniä tai miten hän kerran mursi Kevinin käden vahingossa. Tai siitä miten Evan näkökulmasta katsottuna Kevin tuntui syntymästään saakka vihaavan ja halveksivan kaikkia ihmisiä (muistuttaen siinä mielessä synnynäistä sosiopaattia, joskin aika paljon jätetään myös lukijan mielikuvituksen varaan).

Kerrontamuodostaan huolimatta kirja muistuttaa myös trilleriä, jossa jännitys tiivistyy tarinan edetessä kohti katkeraa loppuaan.

"Luonto vastaan kasvatus" on yksi kirjan kantavia teemoja. Kyseinen termi "luonto vastaan kasvatus" kuvaa yhteiskuntatieteissä käytyä vastakkainasettelua ja kiistaa sitä, missä määrin ihmisen käyttäytyminen on selitettävissä ihmisen biologisilla ominaisuuksilla eli geeneille, ja missä määrin kasvatuksella ja kulttuurilla. Oliko Kevin jo syntyessään sosiopaatti, kykenemätön muodostamaan ihmissuhteita vai tuliko hänestä sellainen kasvatuksen myötä? Tätä Eva pohtii kirjeissään ja vielä enemmän sitä saa pohtia lukija tekstin äärellä.

Kirja käsittelee siis aikamoisia tabuja. Kouluampumisten lisäksi se nostaa esille äitiyden ja ehkä yhden isoimmista tabuista ja peloista joka siihen liittyy. Mitä jos äiti - kaikista parhaista yrityksistään huolimatta- ei yksinkertaisesti pysty rakastamaan lastaan? Voiko ihminen todellakin syntyä pahana? Tai miten länsimaalainen optimistinen elämänasenne voi joskus pitää sisällään melkoiset tuhon siemenet - tätä puolta tarinassa edustaa Franklin-isä, joka loppuun asti pitää kiinni haavekuvastaan, että hänellä on ihan tavallinen, onnellinen perhe.

Kirja on mielenkiintoinen ja vaikuttava lukukokemus, jota saa pohtia monelta kantilta. Esimerkiksi kertojan luotettavuus: missä määrin Eva on "luotettava kertoja", missä määrin hän kaunistelee ja vääristelee omaa osuuttaan? Jos tarina kerrottaisiinkin Kevinin näkökulmasta, niin miltä tapahtumat sitten näyttäisivät? Kaiken kaikkiaan "Poikani Kevin" on mukaansatempaava, surullinen ja traaginen tarina, johon kyllä kannattaa tutustua. 

Ulkopuolisen havaintoja

Ruotsalainen koomikko esittelee jossain ruotsalaisessa viihdeohjelmassa suomalaisten juomatavat.

Video on tässä.

Hauska, ja osuu myös maaliinsa.

Netistä

Netistä löydetty:

Iltapäivälehden otsikko-suomi-sanakirja:

Ennenjulkaisematon video = ollut Youtubessa viikon
Hirmupakkanen = -30 astetta
Huippumuusikko = 99% ihmisistä ei ole kuullutkaan
Huvittaa netissä= Aiheet lopussa, laitetaan vuoden vanha hassu video
Hämmensi ihmisiä= Leikisti hämmensi toimittajia
Katsojat suuttuivat= Kaksi mummua soitti
Kiidätettiin sairaalaan= Julkkis vietiin ambulanssissa sairaalaan 50 km/h.
Mitä ihmettä?= Julkkis värjäsi hiukset
Mystinen esine= Esim. ilmapallo
Nousi kohu= Ei noussut, mutta jos nyt nousisi
Paljasteli=Avoin kaula-aukko
Paljastavissa kuvissa= Tissit melkein näkyvät
Paljastus=Olematon tapahtuma 60-luvulta
Raju tauti= Vatsaflunssa
Raju riita= Julkkis sanoo pahasti
Raju elämä= Kuollut julkkis, joka on ollut humalassa
Riisui kaiken= Ei riisunut ihan kaikkea
Salaa Suomeen= Madonna ei soittanutkaan toimitukseen
Salasuhde= Puoli Suomea tiesi
Salattu huumetausta= Poltti pilveä teini-iässä kaksi kertaa
Suomalainen julkkis jenkkileffassa=Esittää ruumista 10 sekunttia
Supermyrsky= Navakka tuuli
Superbakteeri= Tavallinen bakteeri
Suuri suru = Joku kuoli
Säikäytti = Melkein meinasi tapahtua
Supertähti = Ollut kaksi kertaa telkkarissa
TV-tähti = Esim. yöchatin juontaja
Uhkaa Suomea = kolme kiinalaista on joutunut Kiinassa sairaalaan
Vakava vaaratilanne = Ei ollut lähelläkään
Viranomainen varottaa = Ei tapahdu, mutta voisi
Ökytalo = Kaksi kerrosta ja piha
Ökyvene = Perämoottori ja kaikki.

Game of Thrones

Tv-kuuluttajan homma ei ole helppoa ja joskus olisi parempi ehkä olla kuuluttamatta lainkaan.

Äsken kuultua:

"Nyt uusintana viime torstaina alkaneen suositun "Game of Thrones"- sarjan ensimmäinen jakso, joka vie meidät keskiajan Eurooppaan, jossa juonittelu on Westerosin kylän arkipäivää."

Juu, ei.

Georfe R.R. Martinin kirjasarjaan "Tulen ja jään laulu" perustuva "Game of Thrones" (jonka 1. tuotantokausi noudattelee sarjan ensimmäisen kirjan "Game of Thrones" eli suomeksi "Valtaistuinpelin" tapahtumia) on fantasiasarja, joka tapahtuu yhtä paljon keskiaikana kuin esim. "Taru sormusten herrasta". Eli se tapahtuu maailmassa, joka on kehitysasteeltaan eräänlainen sekoitus keskiajan Eurooppaa, renessanssiaikaa, barokkia ja nykyaikaa. Sekä tietysti fantasiaa.

Ja Westeros ei ole kylä, vaan yksi kirjasarjan maailman mantereista, jonne tapahtumat pääosin sijoittuvat.

Mutta sarja itsessään tuntuu olevan ihan hyvä ja kirja vielä parempi. Jos siis juonittelu ja valtaistuinpeli Ruusujen sodan tyyliin vähääkään kiehtoo.

"Talvi on tulossa."