Kohta koditon(ko)?

Oksennustaudin jälkihuuruissa vietetyn päivän kruunasi päivällä ylioppilaskodin, jonka vuokralaisena olen, emännältä (joka on meidän ja vuokranantajan välinen eräänlainen yhteyshenkilö-opiskelija) tullut tekstiviesti, jossa sanottiin suurin piirtein seuraavaa:

"Huomenna yhteistilassa tiedotustilaisuus talon asioista." Ja paikalle kerrottiin olevan myös vuokranantajan edustajat. Minun vähäinen elämänkokemukseni tästä asiasta osoittaa, että se ei koskaan, ei milloinkaan tarkoita mitään hyvää, jos vuokranantaja, työnantaja, viranomainen, lääkäri jne. pitää tiedotustilaisuuden yhteisistä asioista. Yleensä se tuntuu tarkoittavan, että kohta joku itkee ja se ei ole tiedotustilaisuuden pitäjä. Huonot aavistukset siis ottivat vallan.

Sitten paria tuntia myöhemmin kolahti postilaatikosta kirje, joka antoi asiasta lisää tietoa. Kävi ilmi, että tämä yli satavuotias ylioppilaskoti, jossa siis asun, on myyty uusille omistajille. Tämän kuun vuokra maksetaan vielä entiselle vuokranantajalle, ensi kuussa on sitten uudet omistajat kelkassa.

Huhumylly pyörii nyt vilkkaana. Sen myötä oma kohtalo on myös nyt aika lailla auki. Yksi uusista omistajista on samassa rakennuksessa tilojaan pitävä oppilaitos. Sen puolestaan "tiedetään" haluavan lisää asuntoja, joita se voi vuokrata omille opiskelijoilleen (tällä hetkellähän täällä asuvat ovat korkeakouluopiskelijoita, valtaosa teologeja). Kirkollisessa mediassakin myynti on noteerattu ja siellä lupaillaan että "suurella todennäköisyydellä" vanhat vuokralaiset saavat jatkaa asumistaan.

Sitten pitäisi vain tietää, että mikä on "suuri todennäköisyys"? Ja milläköhän vuokralla? Nythän vuokra on halpa, joten odotettavissa saattaa olla sen tuntuva korotus, jolloin monella, esim. minulla ei ole enää välttämättä varaa asua täällä.

Huomenna selviää lisää, mutta pitää olla töissä. Mikä on ehkä hyväkin, jos vuokra nousee ja/tai pitää alkaa muuttokuormaa suunnittelemaan. Tai ensin pitäisi tietysti löytää se asunto.