En saanut eilen unta millään. Olin ottanut päivänokoset, ja toiset linja-autossa matkalla takaisin Helsinkiin, joten ei ehkä varsinaisesti ollut mikään ihme, että yöunista ei tullut sitten mitään. Kello soi 06.45 muistutuksena kreikan tunnista. Silloin makasin vielä vuoteessa ja yritin saada unta. Lopulta nukahdin ja sain nukuttua niin että pääsin pirteänä kreikan iltapäiväryhmään.
Siinä unettomuudesta kärsiessä tulin taas novellin kirjoitustuulelle ja runnoin valmiiksi osittain vähän väkisinkin yhden novellin, jota olen työstänyt syksystä lähtien. Se on nyt valmis, mutta en ole tyytyväinen. Ei olisi kannattanut lukea muita novelleja, oma vaikuttaa niihin verrattuna kömpelöltä, huonosti kirjoitetulta, ajatukset keskeneräisiltä.
Joskus kirjoitin paljonkin, mutta oikeastaan lukiosta lähtien fiktion määrä on vähentynyt vähenemistään. Oikeastaan vasta viime vuosina olen kirjoittanut taas vähän fiktiota, mutta kirjoittamisen vähyyden huomaa. Aika harvoin enää haltioidun kirjoittamisesta, pikemminkin saatan sepitellä jotain pieniä tunnelmakuvauksia, mutta minun on vaikea löytää omaa ääntäni. Kirjoituskone sisälläni on rikki eikä se välttämättä koskaan edes kovin hyvä ollut.
Siinä unettomuudesta kärsiessä tulin taas novellin kirjoitustuulelle ja runnoin valmiiksi osittain vähän väkisinkin yhden novellin, jota olen työstänyt syksystä lähtien. Se on nyt valmis, mutta en ole tyytyväinen. Ei olisi kannattanut lukea muita novelleja, oma vaikuttaa niihin verrattuna kömpelöltä, huonosti kirjoitetulta, ajatukset keskeneräisiltä.
Joskus kirjoitin paljonkin, mutta oikeastaan lukiosta lähtien fiktion määrä on vähentynyt vähenemistään. Oikeastaan vasta viime vuosina olen kirjoittanut taas vähän fiktiota, mutta kirjoittamisen vähyyden huomaa. Aika harvoin enää haltioidun kirjoittamisesta, pikemminkin saatan sepitellä jotain pieniä tunnelmakuvauksia, mutta minun on vaikea löytää omaa ääntäni. Kirjoituskone sisälläni on rikki eikä se välttämättä koskaan edes kovin hyvä ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti