Ja tapahtui niin, että vihdoin ja viimein Nightwishin uusin albumi ollaan julkaisemassa. "Imaginaerum" on albumin nimi ja siltä julkaistu single on "Storytime". Jonka musiikkivideo on tässä.
Minä tykkäsin
Minä tykkäsin
torstai 10. marraskuuta 2011
Leevi
No ei sillä Leevillä nyt sitten olekaan leukemiaa.
Leevin tila oli mennyt huonommaksi ja se päätettiin viedä piikille ennen kipujen alkamista. Noh, se osoittautuikin sitten niin kovaksi paikaksi, että matkalle otettiin mukaan myös Leevin sairaskertomus, jotta eutanasian tekevä eläinlääkäri voisi nyt vielä vahvistaa alkuperäisen diagnoosin tehneen päivystävän lääkärin näkemyksen.
Eläinlääkäri oli pyöritellyt saamiaan papereita, rykäissyt ja todennut, että eihän Leevistä ole edes otettu niitä verikokeita, joista se leukemia paljastuisi. Oireet sopivat kyllä taudinkuvaan, mutta myös moneen muuhun sairauteen. Nyt Leevistä sitten ne verikokeet otettiin ja heti saatiin selville, että leukemiaa sillä ei ole. Jonkun muun syövän mahdollisuutta ei voitu sulkea pois, mutta Leevi päätettiin jättää porskuttamaan kortisoni- ja antibioottilääkityksensä kanssa ja seurataan se tilan kehittymistä.
Tällä hetkellä Leevi voi kuulemma hyvin. Paino on tullut takaisin ja se on myös jo onnistunut hiirestämisessä, mikä on niin pulskalta kissalta jo saavutus sinänsä. Toivomme, että Leevin sairaus olisi ollut jonkinlainen "yleistulehdus", joka nyt on lääkkeitten avulla voitettu.
Aika hurjia nuo väärät diagnoosit. Eläinlääkäri oli kertonut, että Leevi ei ole edes ensimmäinen kissa, joka tulee hyvin epämääräisellä diagnoosilla viimeiselle piikille. Yhdeltä kissalta oli päivystävä löytänyt valtavan kasvaimen kyljestä ja taas oli omistaja tuonut kissaansa armokuolemalle. Siellä kasvainta oli vähän tutkittu ja todettu että kyljessä oleva kasvain parani trimmeriä käyttämällä - se kun ei ollut mikään kasvain ensinkään, vaan yksikertaisesti turkkiin tullut reippaan kokoinen takku.
Eläinlääkärin punnituksessa Leevin todettiin painavan 5.5 kiloa. Ollessaan voimiensa tunnossa Leevi on siis luultavammin ainakin 6 kiloinen mötikkä.
Leevin tila oli mennyt huonommaksi ja se päätettiin viedä piikille ennen kipujen alkamista. Noh, se osoittautuikin sitten niin kovaksi paikaksi, että matkalle otettiin mukaan myös Leevin sairaskertomus, jotta eutanasian tekevä eläinlääkäri voisi nyt vielä vahvistaa alkuperäisen diagnoosin tehneen päivystävän lääkärin näkemyksen.
Eläinlääkäri oli pyöritellyt saamiaan papereita, rykäissyt ja todennut, että eihän Leevistä ole edes otettu niitä verikokeita, joista se leukemia paljastuisi. Oireet sopivat kyllä taudinkuvaan, mutta myös moneen muuhun sairauteen. Nyt Leevistä sitten ne verikokeet otettiin ja heti saatiin selville, että leukemiaa sillä ei ole. Jonkun muun syövän mahdollisuutta ei voitu sulkea pois, mutta Leevi päätettiin jättää porskuttamaan kortisoni- ja antibioottilääkityksensä kanssa ja seurataan se tilan kehittymistä.
Tällä hetkellä Leevi voi kuulemma hyvin. Paino on tullut takaisin ja se on myös jo onnistunut hiirestämisessä, mikä on niin pulskalta kissalta jo saavutus sinänsä. Toivomme, että Leevin sairaus olisi ollut jonkinlainen "yleistulehdus", joka nyt on lääkkeitten avulla voitettu.
Aika hurjia nuo väärät diagnoosit. Eläinlääkäri oli kertonut, että Leevi ei ole edes ensimmäinen kissa, joka tulee hyvin epämääräisellä diagnoosilla viimeiselle piikille. Yhdeltä kissalta oli päivystävä löytänyt valtavan kasvaimen kyljestä ja taas oli omistaja tuonut kissaansa armokuolemalle. Siellä kasvainta oli vähän tutkittu ja todettu että kyljessä oleva kasvain parani trimmeriä käyttämällä - se kun ei ollut mikään kasvain ensinkään, vaan yksikertaisesti turkkiin tullut reippaan kokoinen takku.
Eläinlääkärin punnituksessa Leevin todettiin painavan 5.5 kiloa. Ollessaan voimiensa tunnossa Leevi on siis luultavammin ainakin 6 kiloinen mötikkä.
perjantai 4. marraskuuta 2011
Poliisin ydintehtävä
Poliisin ylijohtaja Mikko Paatero ihastutti ja vihastutti monia noin viikko sitten linjaamalla, että näpistysrikosten ei tulisi kuulua poliisille, vaan vastuun saisi kantaa yksityinen turvallisuusala, joka voisi näpistelijälle kirjoittaa huomautusmaksun näpistämisestä.
Nyt Paatero tykittää entistä kovemmin blogissaan: poliisin resurssit vähenevät tasaisen tappavaan tahtiin, joten tulisi keskustella mikä on poliisin ydintehtävä. Ydintehtävien ulkopuolelle Paatero laittaisi seuraavat asiat:
1) Juopuneiden kuljetus ja säilöntä. Sen voisi hoitaa kuljetuksen osalta yksityinen turva-ala, säilönnän ajalta sosiaaliala.
2) Pienet peltikolarit. Niiden tutkimisen voisi hoitaa vakuutusyhtiö.
3) Pienet liikennerikkomukset. Kunnat voisisvat hoitaa ne ja kerätä maksut itse.
4) Järjestyksenvalvontatehtävät erilaisissa festareissa, urheilutapahtumissa ja vastaavissa. Niistä poliisi voisi kirjoittaa maksuja. Jos järjestät festivaalin, maksat jos haluat sinne poliisin.
5) Näpistelijät. Maksun voisi kirjoittaa vartija, koska poliisin sakolla ei ole enää juuri arvoa, koska ei ole muuntorangaistusta, Paatero kirjoittaa. Viime vuonna poliisin tietoon tuli 73 000 näpistysrikosta. Siirretään siis koko homma pois poliisin vastuulta.
6) Sellaiset pienet rikokset, jotka olisi voitu estää parempaa suojausta käyttäen. Ilmeisesti tässä sitten toteutettaisiin periaatetta "oma vika, pikkusika" tai "mitäs läksit".
7) Vankien kuljetus.
Sen sijaan Paatero ei ehdota karsittavaksi poliisin johtotasoa. Siellä ollaan kaiketi korvaamattomia. Se, että Paatero ei esitä tätä tai muiden tehtävien siirtämistä pois poliisilta (esim. ajokorttien myöntäminen ), nostaa esiin kysymyksen siitä, että kuinka vakavasti otettavia hänen ehdotuksensa loppujen lopuksi on. Hänen ehdotustensa edes osittainen toteutus edellyttäisi valtaisia muutoksia lainsäädöntään ja myös oikeuskäsitteeseen, jos kansalaisten oikeus ilmoittaa rikokseksi kokemansa asia vietäisiin pois.
Ja jos ajatellaan säästöjä, niin Paateron ajatuksillahan niitä ei synny. Esimerkiksi juopuneiden kuljettaminen ja säilöönottaminen edellyttäisi kokonaan uuden järjestelmän rakentamista ihan jo tiloista ja muusta infrastruktuurista alkaen. Ja tietysti niille vartioimisliikkeillekin pitäisi maksaa siitä juopuneiden keräämisestä. Ja muuttaa lakia (koska yksityisellä henkilöllä ei ole oikeutta rajoittaa toisen liikkumisvapautta ilman syytä. Humalassa olo ei ole rikos ja poliisi tekee nämä talteenotot poliisilakiperusteisesti). Ja kuka sitä sitten valvoisi, että ketä tuolta oikein roudataan pahnoille lepäämään?
Jännästi on kyllä ääni Paateron kellossa muuttunut. Ei siitä montaa vuotta ole, kun Paatero vakuutti, että Poliisiammattikorkeakouluun kannattaa hakea, kaikilla on kyllä töitä, vaikka jo silloin soraäänet huusivat kentällä, että ei pidä paikkaansa eikä tule pitämään. Olisiko mitään tekemistä sisäasianministerin vaihtumisen kanssa?
Nyt Paatero tykittää entistä kovemmin blogissaan: poliisin resurssit vähenevät tasaisen tappavaan tahtiin, joten tulisi keskustella mikä on poliisin ydintehtävä. Ydintehtävien ulkopuolelle Paatero laittaisi seuraavat asiat:
1) Juopuneiden kuljetus ja säilöntä. Sen voisi hoitaa kuljetuksen osalta yksityinen turva-ala, säilönnän ajalta sosiaaliala.
2) Pienet peltikolarit. Niiden tutkimisen voisi hoitaa vakuutusyhtiö.
3) Pienet liikennerikkomukset. Kunnat voisisvat hoitaa ne ja kerätä maksut itse.
4) Järjestyksenvalvontatehtävät erilaisissa festareissa, urheilutapahtumissa ja vastaavissa. Niistä poliisi voisi kirjoittaa maksuja. Jos järjestät festivaalin, maksat jos haluat sinne poliisin.
5) Näpistelijät. Maksun voisi kirjoittaa vartija, koska poliisin sakolla ei ole enää juuri arvoa, koska ei ole muuntorangaistusta, Paatero kirjoittaa. Viime vuonna poliisin tietoon tuli 73 000 näpistysrikosta. Siirretään siis koko homma pois poliisin vastuulta.
6) Sellaiset pienet rikokset, jotka olisi voitu estää parempaa suojausta käyttäen. Ilmeisesti tässä sitten toteutettaisiin periaatetta "oma vika, pikkusika" tai "mitäs läksit".
7) Vankien kuljetus.
Sen sijaan Paatero ei ehdota karsittavaksi poliisin johtotasoa. Siellä ollaan kaiketi korvaamattomia. Se, että Paatero ei esitä tätä tai muiden tehtävien siirtämistä pois poliisilta (esim. ajokorttien myöntäminen ), nostaa esiin kysymyksen siitä, että kuinka vakavasti otettavia hänen ehdotuksensa loppujen lopuksi on. Hänen ehdotustensa edes osittainen toteutus edellyttäisi valtaisia muutoksia lainsäädöntään ja myös oikeuskäsitteeseen, jos kansalaisten oikeus ilmoittaa rikokseksi kokemansa asia vietäisiin pois.
Ja jos ajatellaan säästöjä, niin Paateron ajatuksillahan niitä ei synny. Esimerkiksi juopuneiden kuljettaminen ja säilöönottaminen edellyttäisi kokonaan uuden järjestelmän rakentamista ihan jo tiloista ja muusta infrastruktuurista alkaen. Ja tietysti niille vartioimisliikkeillekin pitäisi maksaa siitä juopuneiden keräämisestä. Ja muuttaa lakia (koska yksityisellä henkilöllä ei ole oikeutta rajoittaa toisen liikkumisvapautta ilman syytä. Humalassa olo ei ole rikos ja poliisi tekee nämä talteenotot poliisilakiperusteisesti). Ja kuka sitä sitten valvoisi, että ketä tuolta oikein roudataan pahnoille lepäämään?
Jännästi on kyllä ääni Paateron kellossa muuttunut. Ei siitä montaa vuotta ole, kun Paatero vakuutti, että Poliisiammattikorkeakouluun kannattaa hakea, kaikilla on kyllä töitä, vaikka jo silloin soraäänet huusivat kentällä, että ei pidä paikkaansa eikä tule pitämään. Olisiko mitään tekemistä sisäasianministerin vaihtumisen kanssa?
keskiviikko 2. marraskuuta 2011
Poliisi
Paateron avaus siitä miten näpistelijät siirtyisivät poliisilta vartijoille juontaa juurensa luultavasti tähän: "Uusin uhkakuva: Suomi menettää 1000 poliisia lähivuosina." IS:n jutussa kerrotaan, että seuraavan neljän vuoden aikana poliisien määrä putoaa n. 1000 miehellä. Tällä hetkellä poliiseja on virassa n. 7500 ja jos mukaan lasketaan erilaisissa kansliatehtävissä toimivat, myös siviilityöntekijät, saadaan Suomen poliisivoimien vahvuudeksi n. 10 000. Saman aikaisesti Poliisiammattikorkeakoulu on tuntuvasti vähentänyt opiskelijamääriään niin, että ensi vuodesta uhataan tulevan ennätyksellisen hiljainen.
Opiskelijoiden määrän vähentäminen on tietysti järkevää, jos kerta vahvuuksia aiotaan pienentää, mutta samalla se aiheuttaa entistä suuremmat ongelmat poliisille. Onhan julkisesti tiedetty salaisuus, että moni poliisilaitos pystyy takaamaan suhteellisen riittävän poliisitoiminnan ainoastaan, koska koulusta tulee joka vuosi "ilmaista tykinruokaa" eli nuorempia konstaapeleita suorittamaan kahta pakollista työharjoitteluaan. Ne ajat, jolloin työharjoittelua suorittava poliisikokelas seurasi takapenkillä kahden vanhemman työtä ovat olleet ja menneet ja opiskelija toimii nykyisin ohjaajansa työparina. Liikkuupa jopa huhuja partioista, jotka koostuvat kahdesta opiskelijasta. Nyt, kun opiskelijamäärät tyrehtyvät, ovat laitokset kohta ihmeissään.
Joskus on myös uhottu, että henkilötyövuosia vähennetään, mutta ei poliisimiehistä, vaan siviilityöntekijöistä. Jolla on sitten kivasti kierretty se seikka, että ne poliisin kansliatoiminnot ovat sellaisia, että ei niitä voi jättää tekemättä. Jos kansliassa ei ole kanslian tätiä tekemässä niitä kansliatöitä, niin kukakohan ne sitten tekee? No se poliisimies tietysti. Eli siviilivirkojen vähentäminen ei tarkoita, että säästyneillä rahoilla palkattaisiin lisää poliiseja kenttätyöhön. Pikemminkin päinvastoin.
Jo tällä hetkellä Suomi alittaa YK:n suositukset riittävästä poliisimäärästä. YK on arvioinut, että poliisin riittävä minimivahvuus sataa tuhatta asukasta kohden on 222 poliisimiestä. Tässä luvussa ovat mukana siis ainoastaan varsinaisia poliisintehtäviä tekevät poliisit, hallinnolliset työt jätettiin ulkopuolelle. Tällä hetkellä Suomessa on sataa tuhatta asukasta kohden 153 poliisia ja siten Suomi on Euroopan hännänhuippu yhdessä Norjan kanssa, jossa poliiseja on 154. Myös Ruotsi alittaa minimikynnyksen, mutta silti siellä on poliiseja jo 196 sataa tuhatta kohden. Kaukana ollaan "huippumaista" Venäjästä, jossa on 976 poliisia, puhumattakaan Valko-Venäjästä, jossa sataa tuhatta ihmistä vartioi 1446 koppalakkia.
Poliisien määrällä on varmasti yläraja, jonka jälkeen voidaan jo hyvällä syyllä puhua poliisivaltiosta ja diktatuurista. Suomessa yritetään ilmeisesti nyt löytää se alaraja, jota poliisien määrä ei voi alittaa. Vaikka ainahan voi siirtää hommia vartiointialalle. Joka bisneksenä ei kyllä p*rsettään penkistä nosta ellei sille siitä tuntuvasti makseta. Eli kun säästetään yhdestä, joudutaan saman homman tekemisestä maksamaan toiselle paljon enemmän. Ajattelun logiikan näkee ilmeisesti vain poliitikko.
Kaikissa näissä Paateron ja muiden vastaavien ulostuloissa on myös yksi toinen huomionarvoinen asia: puhutaan järjestäytyneestä rikollisuudesta ja harmaasta taloudesta ja pelotellaan, että ne tulevat kohta tänne. No itse asiassa ne ovat jo täällä. Ovat olleet jo kauan. Mutta ilmeisesti ainoastaan sitä uhkakuvaa, että valtio voisi menettää rahaa talousrikosten takia pidetään riittävän merkittävänä rummuttaa. Sen sijaan sitä, että meno on jo nyt monissa kylissä ja kaupungeissakin aikamoista Villiä länttä, ei mainitse kukaan. Vaikka touhu menee vain pahemmaksi ja vaikka juuri se on se, mikä meidän jokaisen arjessa eniten näkyy. Ei se tavallisen ihmisen arjessa kovin huomiotaherättävästi näy, jos mopokerhot tekevät kuittikauppaa. Sen sijaan se näkyy, kun Arska-Alkoholisti heiluu puukko kädessä kaupassa mölisemässä toista tuntia, kun lähin poliisipartio on kiitämässä paikalle 300 kilometrin päästä.
Mutta ei siinä sitten mitään. Näillä mennään. Alkakaa harrastamaan itsepuolustuslajeja ja hankkikaa hyvät vakuutukset.
Opiskelijoiden määrän vähentäminen on tietysti järkevää, jos kerta vahvuuksia aiotaan pienentää, mutta samalla se aiheuttaa entistä suuremmat ongelmat poliisille. Onhan julkisesti tiedetty salaisuus, että moni poliisilaitos pystyy takaamaan suhteellisen riittävän poliisitoiminnan ainoastaan, koska koulusta tulee joka vuosi "ilmaista tykinruokaa" eli nuorempia konstaapeleita suorittamaan kahta pakollista työharjoitteluaan. Ne ajat, jolloin työharjoittelua suorittava poliisikokelas seurasi takapenkillä kahden vanhemman työtä ovat olleet ja menneet ja opiskelija toimii nykyisin ohjaajansa työparina. Liikkuupa jopa huhuja partioista, jotka koostuvat kahdesta opiskelijasta. Nyt, kun opiskelijamäärät tyrehtyvät, ovat laitokset kohta ihmeissään.
Joskus on myös uhottu, että henkilötyövuosia vähennetään, mutta ei poliisimiehistä, vaan siviilityöntekijöistä. Jolla on sitten kivasti kierretty se seikka, että ne poliisin kansliatoiminnot ovat sellaisia, että ei niitä voi jättää tekemättä. Jos kansliassa ei ole kanslian tätiä tekemässä niitä kansliatöitä, niin kukakohan ne sitten tekee? No se poliisimies tietysti. Eli siviilivirkojen vähentäminen ei tarkoita, että säästyneillä rahoilla palkattaisiin lisää poliiseja kenttätyöhön. Pikemminkin päinvastoin.
Jo tällä hetkellä Suomi alittaa YK:n suositukset riittävästä poliisimäärästä. YK on arvioinut, että poliisin riittävä minimivahvuus sataa tuhatta asukasta kohden on 222 poliisimiestä. Tässä luvussa ovat mukana siis ainoastaan varsinaisia poliisintehtäviä tekevät poliisit, hallinnolliset työt jätettiin ulkopuolelle. Tällä hetkellä Suomessa on sataa tuhatta asukasta kohden 153 poliisia ja siten Suomi on Euroopan hännänhuippu yhdessä Norjan kanssa, jossa poliiseja on 154. Myös Ruotsi alittaa minimikynnyksen, mutta silti siellä on poliiseja jo 196 sataa tuhatta kohden. Kaukana ollaan "huippumaista" Venäjästä, jossa on 976 poliisia, puhumattakaan Valko-Venäjästä, jossa sataa tuhatta ihmistä vartioi 1446 koppalakkia.
Poliisien määrällä on varmasti yläraja, jonka jälkeen voidaan jo hyvällä syyllä puhua poliisivaltiosta ja diktatuurista. Suomessa yritetään ilmeisesti nyt löytää se alaraja, jota poliisien määrä ei voi alittaa. Vaikka ainahan voi siirtää hommia vartiointialalle. Joka bisneksenä ei kyllä p*rsettään penkistä nosta ellei sille siitä tuntuvasti makseta. Eli kun säästetään yhdestä, joudutaan saman homman tekemisestä maksamaan toiselle paljon enemmän. Ajattelun logiikan näkee ilmeisesti vain poliitikko.
Kaikissa näissä Paateron ja muiden vastaavien ulostuloissa on myös yksi toinen huomionarvoinen asia: puhutaan järjestäytyneestä rikollisuudesta ja harmaasta taloudesta ja pelotellaan, että ne tulevat kohta tänne. No itse asiassa ne ovat jo täällä. Ovat olleet jo kauan. Mutta ilmeisesti ainoastaan sitä uhkakuvaa, että valtio voisi menettää rahaa talousrikosten takia pidetään riittävän merkittävänä rummuttaa. Sen sijaan sitä, että meno on jo nyt monissa kylissä ja kaupungeissakin aikamoista Villiä länttä, ei mainitse kukaan. Vaikka touhu menee vain pahemmaksi ja vaikka juuri se on se, mikä meidän jokaisen arjessa eniten näkyy. Ei se tavallisen ihmisen arjessa kovin huomiotaherättävästi näy, jos mopokerhot tekevät kuittikauppaa. Sen sijaan se näkyy, kun Arska-Alkoholisti heiluu puukko kädessä kaupassa mölisemässä toista tuntia, kun lähin poliisipartio on kiitämässä paikalle 300 kilometrin päästä.
Mutta ei siinä sitten mitään. Näillä mennään. Alkakaa harrastamaan itsepuolustuslajeja ja hankkikaa hyvät vakuutukset.
lauantai 29. lokakuuta 2011
Sairas Leevi
Aiemmin täällä mainitsemani Leevi-kissa on vakavasti sairas.
Leevi, joka talven tullen oli taas alkanut lihoa entisiin arvatenkin n. 10 kiloisiin mittoihinsa, olikin sitten alkanut yhtäkkiä laihtua nopeasti ja hengitys oli muuttunut korisevaksi. Leevi oli viety eläinlääkärin luo, joka toi verikokeiden jälkeen ikävän diagnoosin: Leevillä on leukemia.
Nyt odotellaan lopullisten verikokeiden tuloksia. Lääkärin mukaan leukemiaa on kissoilla kuulemma kahta tyyppiä: vakavampaa, joka johtaa varmasti kuolemaan, ja "vähemmän vakavaa", joka pysyy päivittäisellä lääkinnällä jonkinlaisessa kurissa. Tulosten pitäisi tulla ensi viikon aikana ja sen jälkeen pitää sitten tehdä ratkaisuja siitä mikä olisi Leeville kaikken parasta. Niitä odotellessa Leevi syö antibiootteja ja kortisonia ja on pakkoruokinnassa. Ulos sitä ei saa päästää, koska sairaana Leevi ei pysty puolustamaan itseään naapuruston muilta kissoilta. Mutta ei Leevi edes halua ulos, ennestäänkin laiskalta kissalta on täysin veto poissa.
Leevi, joka talven tullen oli taas alkanut lihoa entisiin arvatenkin n. 10 kiloisiin mittoihinsa, olikin sitten alkanut yhtäkkiä laihtua nopeasti ja hengitys oli muuttunut korisevaksi. Leevi oli viety eläinlääkärin luo, joka toi verikokeiden jälkeen ikävän diagnoosin: Leevillä on leukemia.
Nyt odotellaan lopullisten verikokeiden tuloksia. Lääkärin mukaan leukemiaa on kissoilla kuulemma kahta tyyppiä: vakavampaa, joka johtaa varmasti kuolemaan, ja "vähemmän vakavaa", joka pysyy päivittäisellä lääkinnällä jonkinlaisessa kurissa. Tulosten pitäisi tulla ensi viikon aikana ja sen jälkeen pitää sitten tehdä ratkaisuja siitä mikä olisi Leeville kaikken parasta. Niitä odotellessa Leevi syö antibiootteja ja kortisonia ja on pakkoruokinnassa. Ulos sitä ei saa päästää, koska sairaana Leevi ei pysty puolustamaan itseään naapuruston muilta kissoilta. Mutta ei Leevi edes halua ulos, ennestäänkin laiskalta kissalta on täysin veto poissa.
perjantai 28. lokakuuta 2011
Paatero: näpistelijät poliisin vastuulta vartijoille, sakon tilalle hallintomaksu
Suomen poliisin poliisiylijohtaja Mikko Paatero ehdotti tuossa jokin aika sitten, että näpistelijät siirrettäisiin pois poliisin vastuulta ja näiden "rankaiseminen" tulisi vartijoiden vastuulle. Poliisin antaman sakon tilalle tulisi hallintomaksu, jonka vartija kirjoittaisi näppärille. Hieman siis samaan tapaan kuin yksityinen pysäköinninvalvoja kirjoittaa huomautusmaksun ja kunnallinen pysäköinninvalvoja sakon.
Paatero on siitä jännä kaveri, että hän on jatkuvasti vähentämässä edustamansa instanssin töitä ja siirtämässä niitä toisen ammattiryhmän kontolle. Paatero on jo useaan otteeseen ehdottanut, että esimerkiksi juopuneiden talteenotto siirrettäisiin pois poliisilta milloin pelastuslaitoksille, milloin vartijoille. Jos se Paaterosta olisi kiinni, niin yksityinen kaupallista voittoa tavoitteleva turvallisuusala kuljettaisi Suomessa jo päihtyneet ja vangit ja nyt myös "sakottaisi" näpistelijöitä. Herää jo epäillys, että ei kai vaan Paaterolla ole jonkun yksityisen vartiointiliikkeen osakkeita...
Leikki leikkinä, mutta Paateron logiikkaa on vaikea nähdä. Ilmeisesti se menee jotenkin niin, että kun poliisilla on resurssipula, niin Paatero ratkaisisi asian vähentämällä poliisien työtä. Oma yleinen elämänkokemukseni tosin väittäisi että töiden vähentäminen lisää resursseja vain hetkellisesti: kohta joku kuitenkin on jo ihmettelemässä, että "mihis te näin paljon ukkoja tarviitte, eihän teillä oo töitäkään?"
Ehkä Paateron tarkoituksena on nostaa esille se, että poliisilla ei ole resursseja. Sen sijaan jostain syystä tätä ei voi tehdä suoraan sanomalla, että "hallituksen säästöjen vuoksi meillä ei ole mahdollisuutta tehdä työtämme." Tämän kaltainen esimiesten suorasanainen arvostelu ei tunnu sopivan poliisin ilmeisen sotilashenkiseen kulttuuriin. Eihän Paateronkaan avauksia ole yksikään poliisijohtaja tai edes poliisien liiton edustaja ole julkisesti arvostellut.
Paitsi nyt Helsingin poliisipäällikkö Riikonen, joka on nyt nostanut esille ensinnäkin asiakkaiden oikeusturvan. Vartiointiliike pyrkii tekemään voittoa itselleen. Rahallisen korvauksen saaminen jokaisesta kiinniotosta synnyttää helposti ajatuksen ja pelon väärinkäytöksistä ja jopa kiinniotto-kiintiöistä.
Vielä isompi asia olisi se viesti, jonka muutos lähettäisi. Viesti olisi, että näpistys on niin vähäpätöinen asia, ettei se ole edes oikea rikos, joka poliisia kiinnostaisi. Kuitenkin näpistäminen eli toisin sanoen lievä varkaus on yksi yleisimpiä suomalaisia rikoksia, joka tuottaa valtavat tappiot kaupoille joka vuosi. Laskun maksaa viime kädessä kuluttaja. Ja toisaalta näpistysten taakse kätkeytyy monenlaista muuta piilorikollisuutta tai asioita, jotka viranomaisen olisi hyvä saada tietoonsa. Huumeidenkäyttöä, kleptomaniaa, alkoholin väärinkäyttöä, nuorisorikollisuutta ja ihan ammattimaista myymälävarkautta.
Sinällään tosin muutos olisi ihan jatkumossa näpistyksen rangaistavuuden kanssa. Eduskunta päätti suuressa viisaudessaan poistaa muuntorangaistuksen, jolloin maksamattomia sakkoja ei enää muuteta vankeudeksi. Näin ollen tällä hetkellä näpistyksen rangaistus on monelle elämäntaparosmolle siinä, että poliisi tulee ja kirjoittaa sakon, jota ei tarvitse maksaa. Luottotiedot kun on jo menneet ja ulosotossa on jo valmiiksi se puoli miljoonaa, joten mitäs pienistä. Todellinen rangaistus on monesti se aika, jonka kiinniotettu istuu kopissa tympääntyneen vartijan kanssa odottamassa sitä poliisia.
Nyt jos sakko korvataan jollain vartiointiliikkeen sisäisellä "noh, noh"-maksumuistutuksella, niin voi sanoa näpistyksen viimeisenkin ns. pelotteen ja rangaistuttavuuden olleen ja menneen.
Paatero on siitä jännä kaveri, että hän on jatkuvasti vähentämässä edustamansa instanssin töitä ja siirtämässä niitä toisen ammattiryhmän kontolle. Paatero on jo useaan otteeseen ehdottanut, että esimerkiksi juopuneiden talteenotto siirrettäisiin pois poliisilta milloin pelastuslaitoksille, milloin vartijoille. Jos se Paaterosta olisi kiinni, niin yksityinen kaupallista voittoa tavoitteleva turvallisuusala kuljettaisi Suomessa jo päihtyneet ja vangit ja nyt myös "sakottaisi" näpistelijöitä. Herää jo epäillys, että ei kai vaan Paaterolla ole jonkun yksityisen vartiointiliikkeen osakkeita...
Leikki leikkinä, mutta Paateron logiikkaa on vaikea nähdä. Ilmeisesti se menee jotenkin niin, että kun poliisilla on resurssipula, niin Paatero ratkaisisi asian vähentämällä poliisien työtä. Oma yleinen elämänkokemukseni tosin väittäisi että töiden vähentäminen lisää resursseja vain hetkellisesti: kohta joku kuitenkin on jo ihmettelemässä, että "mihis te näin paljon ukkoja tarviitte, eihän teillä oo töitäkään?"
Ehkä Paateron tarkoituksena on nostaa esille se, että poliisilla ei ole resursseja. Sen sijaan jostain syystä tätä ei voi tehdä suoraan sanomalla, että "hallituksen säästöjen vuoksi meillä ei ole mahdollisuutta tehdä työtämme." Tämän kaltainen esimiesten suorasanainen arvostelu ei tunnu sopivan poliisin ilmeisen sotilashenkiseen kulttuuriin. Eihän Paateronkaan avauksia ole yksikään poliisijohtaja tai edes poliisien liiton edustaja ole julkisesti arvostellut.
Paitsi nyt Helsingin poliisipäällikkö Riikonen, joka on nyt nostanut esille ensinnäkin asiakkaiden oikeusturvan. Vartiointiliike pyrkii tekemään voittoa itselleen. Rahallisen korvauksen saaminen jokaisesta kiinniotosta synnyttää helposti ajatuksen ja pelon väärinkäytöksistä ja jopa kiinniotto-kiintiöistä.
Vielä isompi asia olisi se viesti, jonka muutos lähettäisi. Viesti olisi, että näpistys on niin vähäpätöinen asia, ettei se ole edes oikea rikos, joka poliisia kiinnostaisi. Kuitenkin näpistäminen eli toisin sanoen lievä varkaus on yksi yleisimpiä suomalaisia rikoksia, joka tuottaa valtavat tappiot kaupoille joka vuosi. Laskun maksaa viime kädessä kuluttaja. Ja toisaalta näpistysten taakse kätkeytyy monenlaista muuta piilorikollisuutta tai asioita, jotka viranomaisen olisi hyvä saada tietoonsa. Huumeidenkäyttöä, kleptomaniaa, alkoholin väärinkäyttöä, nuorisorikollisuutta ja ihan ammattimaista myymälävarkautta.
Sinällään tosin muutos olisi ihan jatkumossa näpistyksen rangaistavuuden kanssa. Eduskunta päätti suuressa viisaudessaan poistaa muuntorangaistuksen, jolloin maksamattomia sakkoja ei enää muuteta vankeudeksi. Näin ollen tällä hetkellä näpistyksen rangaistus on monelle elämäntaparosmolle siinä, että poliisi tulee ja kirjoittaa sakon, jota ei tarvitse maksaa. Luottotiedot kun on jo menneet ja ulosotossa on jo valmiiksi se puoli miljoonaa, joten mitäs pienistä. Todellinen rangaistus on monesti se aika, jonka kiinniotettu istuu kopissa tympääntyneen vartijan kanssa odottamassa sitä poliisia.
Nyt jos sakko korvataan jollain vartiointiliikkeen sisäisellä "noh, noh"-maksumuistutuksella, niin voi sanoa näpistyksen viimeisenkin ns. pelotteen ja rangaistuttavuuden olleen ja menneen.
perjantai 21. lokakuuta 2011
Sota
Urheilu, varsinkin maajoukkuetasolla, on omiaan herättämään nationalistisia tunteita. Niissä ei välttämättä ole mitään pahaa niin kauan kun urheilu-nationalismissa pysyy pilke silmäkulmassa eikä oikeasti lähdetä kadulle hakkaamaan ruotsalaisia, koska ne on "meitin vihollisia". Joskus tämä urheilunationalismin koomisuus (jossa urheiluvoitot oikeasti rinnastetaan johonkin talvisodan torjuntavoittoihin) vaan tahtoo unohtua. Ja silloin syntyy tällaisia mainoksia.
Okei, mainos on taidolla tehty ja synnyttää varmasti monissa "kansallisylpeyttä", mitä siinä tietysti haetaan. "Nyt nousee lätkäkuume!" kirjoitti yhdellä foorumilla eräs katsoja. Mutta jos mainosta alkaa miettiä niin...
Mitä sodalla ja lätkällä nyt ihan oikeasti on tekemistä keskenään? Onko todellakin rinnastettavissa toisiinsa se, että lähdetään taistelemaan jääkiekkovoitosta ja itsenäisyydestä? Toisessa lajissa ihmisiä kuolee, toisessa luistellaan nuuska huulessa kumisen lätkän perässä.
"Miksi Suomen sodista ei saa puhua? Niistä pitäisi olla ylpeä", kirjoitti eräs toinen kritisoidessaan mainoksen saamaa kritiikkiä. Saa sodista puhua ja olla varmaan ihan ylpeäkin siitä mitä veteraanit ovat kestäneet. Mutta tässä mainoksessa sota on rinnastettu jääkiekkoon, kaupalliseen viihteeseen. Sota ei ole viihdettä ja nationalismikin taitaa olla rintamalla aika kaukana (jos veteraaneja on uskominen).
MTV3:lta on jo selitetty, että mainos on karikatyyri. Epäselväksi jää vain se, että minkä karikatyyri mainos on?
Okei, mainos on taidolla tehty ja synnyttää varmasti monissa "kansallisylpeyttä", mitä siinä tietysti haetaan. "Nyt nousee lätkäkuume!" kirjoitti yhdellä foorumilla eräs katsoja. Mutta jos mainosta alkaa miettiä niin...
Mitä sodalla ja lätkällä nyt ihan oikeasti on tekemistä keskenään? Onko todellakin rinnastettavissa toisiinsa se, että lähdetään taistelemaan jääkiekkovoitosta ja itsenäisyydestä? Toisessa lajissa ihmisiä kuolee, toisessa luistellaan nuuska huulessa kumisen lätkän perässä.
"Miksi Suomen sodista ei saa puhua? Niistä pitäisi olla ylpeä", kirjoitti eräs toinen kritisoidessaan mainoksen saamaa kritiikkiä. Saa sodista puhua ja olla varmaan ihan ylpeäkin siitä mitä veteraanit ovat kestäneet. Mutta tässä mainoksessa sota on rinnastettu jääkiekkoon, kaupalliseen viihteeseen. Sota ei ole viihdettä ja nationalismikin taitaa olla rintamalla aika kaukana (jos veteraaneja on uskominen).
MTV3:lta on jo selitetty, että mainos on karikatyyri. Epäselväksi jää vain se, että minkä karikatyyri mainos on?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)