Näytetään tekstit, joissa on tunniste Leevi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Leevi. Näytä kaikki tekstit
torstai 10. marraskuuta 2011
Ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa
Ei pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa - viime yönä kirjoitin viestin siitä, miten Leevi-kissa on paranemaan päin. Ja tänä aamuna sain sitten viestin, että Leevi on kuollut yöllä. Luultavasti niihin aikoihin, kun minä olen kertonut bloginlukijoille Leevin olevan toipumassa, on se itse asiassa tehnyt kuolemaa.
Sairaus tai vika, joka jäi nyt mysteeriksi, romahdutti Leevin tilan viime yönä jälleen ja tällä kertaa se päättyi sitten kuolemaan. Eläinlääkäriin ei enää ehditty, kuolema tuli toisaalta nopeasti, ja toisaalta siellä päin missä Leevi asuu päivystävä eläinlääkäri voi olla missä päin tahansa maakuntaa, useimmiten kuitenkin kaupungissa 50 kilometrin päässä. Ja kolmanneksi, eipä niistä nyt aiemminkaan ole mitään hyötyä ollut.
Sairaus tai vika, joka jäi nyt mysteeriksi, romahdutti Leevin tilan viime yönä jälleen ja tällä kertaa se päättyi sitten kuolemaan. Eläinlääkäriin ei enää ehditty, kuolema tuli toisaalta nopeasti, ja toisaalta siellä päin missä Leevi asuu päivystävä eläinlääkäri voi olla missä päin tahansa maakuntaa, useimmiten kuitenkin kaupungissa 50 kilometrin päässä. Ja kolmanneksi, eipä niistä nyt aiemminkaan ole mitään hyötyä ollut.
Leevi
No ei sillä Leevillä nyt sitten olekaan leukemiaa.
Leevin tila oli mennyt huonommaksi ja se päätettiin viedä piikille ennen kipujen alkamista. Noh, se osoittautuikin sitten niin kovaksi paikaksi, että matkalle otettiin mukaan myös Leevin sairaskertomus, jotta eutanasian tekevä eläinlääkäri voisi nyt vielä vahvistaa alkuperäisen diagnoosin tehneen päivystävän lääkärin näkemyksen.
Eläinlääkäri oli pyöritellyt saamiaan papereita, rykäissyt ja todennut, että eihän Leevistä ole edes otettu niitä verikokeita, joista se leukemia paljastuisi. Oireet sopivat kyllä taudinkuvaan, mutta myös moneen muuhun sairauteen. Nyt Leevistä sitten ne verikokeet otettiin ja heti saatiin selville, että leukemiaa sillä ei ole. Jonkun muun syövän mahdollisuutta ei voitu sulkea pois, mutta Leevi päätettiin jättää porskuttamaan kortisoni- ja antibioottilääkityksensä kanssa ja seurataan se tilan kehittymistä.
Tällä hetkellä Leevi voi kuulemma hyvin. Paino on tullut takaisin ja se on myös jo onnistunut hiirestämisessä, mikä on niin pulskalta kissalta jo saavutus sinänsä. Toivomme, että Leevin sairaus olisi ollut jonkinlainen "yleistulehdus", joka nyt on lääkkeitten avulla voitettu.
Aika hurjia nuo väärät diagnoosit. Eläinlääkäri oli kertonut, että Leevi ei ole edes ensimmäinen kissa, joka tulee hyvin epämääräisellä diagnoosilla viimeiselle piikille. Yhdeltä kissalta oli päivystävä löytänyt valtavan kasvaimen kyljestä ja taas oli omistaja tuonut kissaansa armokuolemalle. Siellä kasvainta oli vähän tutkittu ja todettu että kyljessä oleva kasvain parani trimmeriä käyttämällä - se kun ei ollut mikään kasvain ensinkään, vaan yksikertaisesti turkkiin tullut reippaan kokoinen takku.
Eläinlääkärin punnituksessa Leevin todettiin painavan 5.5 kiloa. Ollessaan voimiensa tunnossa Leevi on siis luultavammin ainakin 6 kiloinen mötikkä.
Leevin tila oli mennyt huonommaksi ja se päätettiin viedä piikille ennen kipujen alkamista. Noh, se osoittautuikin sitten niin kovaksi paikaksi, että matkalle otettiin mukaan myös Leevin sairaskertomus, jotta eutanasian tekevä eläinlääkäri voisi nyt vielä vahvistaa alkuperäisen diagnoosin tehneen päivystävän lääkärin näkemyksen.
Eläinlääkäri oli pyöritellyt saamiaan papereita, rykäissyt ja todennut, että eihän Leevistä ole edes otettu niitä verikokeita, joista se leukemia paljastuisi. Oireet sopivat kyllä taudinkuvaan, mutta myös moneen muuhun sairauteen. Nyt Leevistä sitten ne verikokeet otettiin ja heti saatiin selville, että leukemiaa sillä ei ole. Jonkun muun syövän mahdollisuutta ei voitu sulkea pois, mutta Leevi päätettiin jättää porskuttamaan kortisoni- ja antibioottilääkityksensä kanssa ja seurataan se tilan kehittymistä.
Tällä hetkellä Leevi voi kuulemma hyvin. Paino on tullut takaisin ja se on myös jo onnistunut hiirestämisessä, mikä on niin pulskalta kissalta jo saavutus sinänsä. Toivomme, että Leevin sairaus olisi ollut jonkinlainen "yleistulehdus", joka nyt on lääkkeitten avulla voitettu.
Aika hurjia nuo väärät diagnoosit. Eläinlääkäri oli kertonut, että Leevi ei ole edes ensimmäinen kissa, joka tulee hyvin epämääräisellä diagnoosilla viimeiselle piikille. Yhdeltä kissalta oli päivystävä löytänyt valtavan kasvaimen kyljestä ja taas oli omistaja tuonut kissaansa armokuolemalle. Siellä kasvainta oli vähän tutkittu ja todettu että kyljessä oleva kasvain parani trimmeriä käyttämällä - se kun ei ollut mikään kasvain ensinkään, vaan yksikertaisesti turkkiin tullut reippaan kokoinen takku.
Eläinlääkärin punnituksessa Leevin todettiin painavan 5.5 kiloa. Ollessaan voimiensa tunnossa Leevi on siis luultavammin ainakin 6 kiloinen mötikkä.
lauantai 29. lokakuuta 2011
Sairas Leevi
Aiemmin täällä mainitsemani Leevi-kissa on vakavasti sairas.
Leevi, joka talven tullen oli taas alkanut lihoa entisiin arvatenkin n. 10 kiloisiin mittoihinsa, olikin sitten alkanut yhtäkkiä laihtua nopeasti ja hengitys oli muuttunut korisevaksi. Leevi oli viety eläinlääkärin luo, joka toi verikokeiden jälkeen ikävän diagnoosin: Leevillä on leukemia.
Nyt odotellaan lopullisten verikokeiden tuloksia. Lääkärin mukaan leukemiaa on kissoilla kuulemma kahta tyyppiä: vakavampaa, joka johtaa varmasti kuolemaan, ja "vähemmän vakavaa", joka pysyy päivittäisellä lääkinnällä jonkinlaisessa kurissa. Tulosten pitäisi tulla ensi viikon aikana ja sen jälkeen pitää sitten tehdä ratkaisuja siitä mikä olisi Leeville kaikken parasta. Niitä odotellessa Leevi syö antibiootteja ja kortisonia ja on pakkoruokinnassa. Ulos sitä ei saa päästää, koska sairaana Leevi ei pysty puolustamaan itseään naapuruston muilta kissoilta. Mutta ei Leevi edes halua ulos, ennestäänkin laiskalta kissalta on täysin veto poissa.
Leevi, joka talven tullen oli taas alkanut lihoa entisiin arvatenkin n. 10 kiloisiin mittoihinsa, olikin sitten alkanut yhtäkkiä laihtua nopeasti ja hengitys oli muuttunut korisevaksi. Leevi oli viety eläinlääkärin luo, joka toi verikokeiden jälkeen ikävän diagnoosin: Leevillä on leukemia.
Nyt odotellaan lopullisten verikokeiden tuloksia. Lääkärin mukaan leukemiaa on kissoilla kuulemma kahta tyyppiä: vakavampaa, joka johtaa varmasti kuolemaan, ja "vähemmän vakavaa", joka pysyy päivittäisellä lääkinnällä jonkinlaisessa kurissa. Tulosten pitäisi tulla ensi viikon aikana ja sen jälkeen pitää sitten tehdä ratkaisuja siitä mikä olisi Leeville kaikken parasta. Niitä odotellessa Leevi syö antibiootteja ja kortisonia ja on pakkoruokinnassa. Ulos sitä ei saa päästää, koska sairaana Leevi ei pysty puolustamaan itseään naapuruston muilta kissoilta. Mutta ei Leevi edes halua ulos, ennestäänkin laiskalta kissalta on täysin veto poissa.
torstai 15. syyskuuta 2011
Kissanpennut ovat vihdoin muuttaneet uusiin koteihinsa. Uusien perheidensä kanssa asustelee nykyisin Viiru, Harmi, Elmo, Nuppu ja Nappi, Tollo sekä Neiti Viivi-Verneri. Yksi pennuista, eli Rääpäle, jäi meille, koska Rääpäle ei edelleenkään osaa esim. kiivetä sohvalle. Kehityksessään on jotain vialla.
Talo on hiljentynyt ja koira on huokaissut helpotuksesta. Viimeisinä aikoina sillä ja Neiti Viivi-Vernerillä meni sukset pahasti ristiin, Neidin mielestä kun oli hupaisaa tehdä yöaikaan salakavalia hyökkäyksiä nukkuvan koiran niskaan. Ilmeisesti koiran ilmoille sinkoamat ärräpäät toivat vain lisäjännitystä. Niinpä kaksikko piti pitää öisin erillään toisistaan, että koira saisi nukkua ja Neiti Viivi-Verneri säilyisi kokonaisena.
Koko kesän huoletonta poikamieselämää viettänyt Leevi on palannut kotiin ja kerännyt takaisin ne kilot, jotka se kesällä karisti.
Talo on hiljentynyt ja koira on huokaissut helpotuksesta. Viimeisinä aikoina sillä ja Neiti Viivi-Vernerillä meni sukset pahasti ristiin, Neidin mielestä kun oli hupaisaa tehdä yöaikaan salakavalia hyökkäyksiä nukkuvan koiran niskaan. Ilmeisesti koiran ilmoille sinkoamat ärräpäät toivat vain lisäjännitystä. Niinpä kaksikko piti pitää öisin erillään toisistaan, että koira saisi nukkua ja Neiti Viivi-Verneri säilyisi kokonaisena.
Koko kesän huoletonta poikamieselämää viettänyt Leevi on palannut kotiin ja kerännyt takaisin ne kilot, jotka se kesällä karisti.
maanantai 20. kesäkuuta 2011
Leevi lenkkeilee
Leevi-kissa pitää koirasta kovasti. Tai sitten se haastaa riitaa.
Kuvasin kännykällä huonolaatuisen videon millaista on lenkkeillä yhdessä Leevi-kissan ja koiran kanssa. Ja liitän sen nyt tähän. Ääniä ei jostain syystä kuulu, mutta se ei oikeastaan haittaa, koska ainoat äänet olisivat olleet kahina ja minun hihitykseni. Ja sitä nyt tarttee kenenkään kuunnella.
Kuvasin kännykällä huonolaatuisen videon millaista on lenkkeillä yhdessä Leevi-kissan ja koiran kanssa. Ja liitän sen nyt tähän. Ääniä ei jostain syystä kuulu, mutta se ei oikeastaan haittaa, koska ainoat äänet olisivat olleet kahina ja minun hihitykseni. Ja sitä nyt tarttee kenenkään kuunnella.
perjantai 3. kesäkuuta 2011
Leevi - kovan onnen katti
Meillä on siis kolme kissaa. Niistä yksi on nimeltään Leevi. Nyttemmin on alkanut vaikuttaa siltä, että Leevi on kovan onnen katti.
Kun Leevi ja kumppanit muuttivat meille, kotipihamme kuului ilmeisesti erään naapuroston mustan kollin reviiriin - ainakin sen mielestä. Se ei katsellut hyvällä kolmea pikkukissaa sen alueella ja pieksi ne aina mennen tullen, jos sattui yhyttämään ne pihamaalta. Kerran sitten musta katti oli ajanut Leevin pakosalle. Leevi oli kipaissut puunoksalle turvaan, eihän se nuoresta iästään johtuen kyennyt pitämään puoliaan aikuista kissanroikaletta vastaan.
Terroristi-kissa ajettiin pois ja Leevi houkuteltiin alas. Kävikin sitten ilmi, että tilanne oli ollut niin jännittävä että Leeville oli käynyt pieni vahinko. Suomeksi siis oli tullut kakkat housuun.Ei auttanut muut kuin kantaa Leevi pesuhuoneeseen ja pestä sen takapää. Leevi ei pitänyt tästä lainkaan, vaan huusi kuin hyeena hädässä.
Tämän traumaattisen ja hieman nolon seikkailun jälkeen Leevi omistautui harrastuksilleen eli syömiselle ja nukkumiselle. Ensimmäiseen se omistautui niinkin hyvin että ulkomuoto alkaa saavuttaa jo tiettyä pallomaisuutta. Kävi sitten niin, että tiskipöydälle oli illalla jäänyt tyhjä eineslihapullalaatikko väen mennessä nukkumaan. Silloin alkoi kuitenkin alakerrasta kuulua outoa metakkaa ja kolinaa, jota oli mentävä katsomaan.
Keittiöstä löytyikin sitten Leevi-kissa, joka oli sullonut päänsä tuohon tyhjään lihapullalaatikkoon eikä saanut sitä sieltä enää pois. Ilmeisesti hän oli päättänyt tarkistaa että laatikko oli varmasti tyhjä, kun vahinko iski. Tilannetta seurasi huolestuneena koira, joka luultavasti toivoi mielessään, että tilanne kääntyisi vielä siihen, että saataisiin lihapullia. Leevi sitten pelastettiin ja koiran pettymykseksi lihapullia ei saatu.
Keväällä Leevi lähti ulkoilemaan ja putosi ämpäriin, jonne oli säilötty jäteöljyä. Taas tuli suihkureissu. Leevi huusi kovempaa kuin viimeksi ja ripustautui kynsillään mm. kylpyhuoneen laattaseinään, josta sitä kiskottiin irti ja suihkun alle.
Mutta Leevi on myös kiltti kissa. Kertaakaan se ei ole kääntänyt kynsiään ihmistä vastaan.
Leevi on muhkea kissa.
Leevi ja Leevin kaveri.
Kun Leevi ja kumppanit muuttivat meille, kotipihamme kuului ilmeisesti erään naapuroston mustan kollin reviiriin - ainakin sen mielestä. Se ei katsellut hyvällä kolmea pikkukissaa sen alueella ja pieksi ne aina mennen tullen, jos sattui yhyttämään ne pihamaalta. Kerran sitten musta katti oli ajanut Leevin pakosalle. Leevi oli kipaissut puunoksalle turvaan, eihän se nuoresta iästään johtuen kyennyt pitämään puoliaan aikuista kissanroikaletta vastaan.
Terroristi-kissa ajettiin pois ja Leevi houkuteltiin alas. Kävikin sitten ilmi, että tilanne oli ollut niin jännittävä että Leeville oli käynyt pieni vahinko. Suomeksi siis oli tullut kakkat housuun.Ei auttanut muut kuin kantaa Leevi pesuhuoneeseen ja pestä sen takapää. Leevi ei pitänyt tästä lainkaan, vaan huusi kuin hyeena hädässä.
Tämän traumaattisen ja hieman nolon seikkailun jälkeen Leevi omistautui harrastuksilleen eli syömiselle ja nukkumiselle. Ensimmäiseen se omistautui niinkin hyvin että ulkomuoto alkaa saavuttaa jo tiettyä pallomaisuutta. Kävi sitten niin, että tiskipöydälle oli illalla jäänyt tyhjä eineslihapullalaatikko väen mennessä nukkumaan. Silloin alkoi kuitenkin alakerrasta kuulua outoa metakkaa ja kolinaa, jota oli mentävä katsomaan.
Keittiöstä löytyikin sitten Leevi-kissa, joka oli sullonut päänsä tuohon tyhjään lihapullalaatikkoon eikä saanut sitä sieltä enää pois. Ilmeisesti hän oli päättänyt tarkistaa että laatikko oli varmasti tyhjä, kun vahinko iski. Tilannetta seurasi huolestuneena koira, joka luultavasti toivoi mielessään, että tilanne kääntyisi vielä siihen, että saataisiin lihapullia. Leevi sitten pelastettiin ja koiran pettymykseksi lihapullia ei saatu.
Keväällä Leevi lähti ulkoilemaan ja putosi ämpäriin, jonne oli säilötty jäteöljyä. Taas tuli suihkureissu. Leevi huusi kovempaa kuin viimeksi ja ripustautui kynsillään mm. kylpyhuoneen laattaseinään, josta sitä kiskottiin irti ja suihkun alle.
Mutta Leevi on myös kiltti kissa. Kertaakaan se ei ole kääntänyt kynsiään ihmistä vastaan.
maanantai 26. heinäkuuta 2010
Kerjäämisongelma
Luulin joskus, että kerjäävä koira, jonka rävähtämätön syyttävä katse seuraa jokaista suupalaasi, on ärsyttävä, mutta olin väärässä. Kolme kerjäävää kissaa ja kerjäävä koira vievät voiton.
Kun kävin jääkaapilla hakemassa jotain välttämätöntä syötävää, mukanani oli vain koira, joka muutenkin seurailee minua kuin hai laivaa. Se asettui istumaan taakseni, jotta olisi heti hollilla, kun kääntyisin jääkaapilta pois. Kun sitten käännyin, havaitsin tulleeni piiritetyksi. Koiran rinnalle oli ilmestynyt kolme kissanpentua ja yhdessä ne muodostivat eteeni puolikaaren. Takana pakoreitin tukki jääkaappi.
Mutisin jotain kerjäävistä elukoista, jolloin yksi kissanpennuista nousi seisomaan jalkaani vasten. Joko se uskoi olevansa sievä (ja ansaitsevansa makupalan) tai sitten se oli malttamaton. Epäilen jälkimmäistä, vaikka sievältä se kyllä näytti. Taisin sanoakin sen sille. Sen veli oli kuitenkin vielä kärsimättömämpi ja ponkaisi paikaltaan yläilmoihin tarrautuen kynsillään rintakehääni ja lähti siitä kipuamaan ylemmäs.
Sanoin ruman sanan ja aika kovaa, osittain säikähdyksestä ja osittain moraalisesta närkästyksestä sellaista kerjäämistyyliä kohtaan, jossa tungetaan suuhun asti. Sitten ajoin joka ikisen karvanaaman ulos keittiöstä ja puhisin hetken kiukkuani.
No annoin kyllä sitten koiralle pienen makupalan. Sehän oli ollut kiltisti.
Ja sai ne kissatkin vähän, mutta syövät sitä niin hitaasti, että koira ajoi ne muutamalla haukahduksella pois ja vei makupalan. Elämä on karua.
Kun kävin jääkaapilla hakemassa jotain välttämätöntä syötävää, mukanani oli vain koira, joka muutenkin seurailee minua kuin hai laivaa. Se asettui istumaan taakseni, jotta olisi heti hollilla, kun kääntyisin jääkaapilta pois. Kun sitten käännyin, havaitsin tulleeni piiritetyksi. Koiran rinnalle oli ilmestynyt kolme kissanpentua ja yhdessä ne muodostivat eteeni puolikaaren. Takana pakoreitin tukki jääkaappi.
Mutisin jotain kerjäävistä elukoista, jolloin yksi kissanpennuista nousi seisomaan jalkaani vasten. Joko se uskoi olevansa sievä (ja ansaitsevansa makupalan) tai sitten se oli malttamaton. Epäilen jälkimmäistä, vaikka sievältä se kyllä näytti. Taisin sanoakin sen sille. Sen veli oli kuitenkin vielä kärsimättömämpi ja ponkaisi paikaltaan yläilmoihin tarrautuen kynsillään rintakehääni ja lähti siitä kipuamaan ylemmäs.
Sanoin ruman sanan ja aika kovaa, osittain säikähdyksestä ja osittain moraalisesta närkästyksestä sellaista kerjäämistyyliä kohtaan, jossa tungetaan suuhun asti. Sitten ajoin joka ikisen karvanaaman ulos keittiöstä ja puhisin hetken kiukkuani.
No annoin kyllä sitten koiralle pienen makupalan. Sehän oli ollut kiltisti.
Ja sai ne kissatkin vähän, mutta syövät sitä niin hitaasti, että koira ajoi ne muutamalla haukahduksella pois ja vei makupalan. Elämä on karua.
maanantai 21. kesäkuuta 2010
sunnuntai 20. kesäkuuta 2010
Kissoja siellä, kissoja täällä....
Niinpä.
tiistai 15. kesäkuuta 2010
Kissakoira
Koiramme pienessä, muuten kovin mustasukkaisessa sydämessä, on ilmeisesti heikko kohta mitä tulee kissanpentuihin. Meille kotiin on kuulemma muuttanut kaksi kissanpentua, ja koira hoivaa niitä antaumuksella. Liiankin antaumuksella, koska pennuilla on kuulemma vaikeuksiakin kävellä rauhassa, koska aina on koira huolehtimassa ja puhdistamassa.
Samanlaisia elkeitä se osoitti pari vuotta sitten, kun löysimme lenkillä ilmeisesti hylätyn kissanpennun ojasta. Se oli aivan liian pieni liikuskelemaan ulkona yksin, joten otin sen matkaani ja vein kotiin. Silloinkin koiran mielestä kissanpentu oli mitä ihanin ja se putsasi ja nuoli sitä antamuksella, kunnes sitä piti kieltää, kun ei kissanpentu päässyt edes kävelemään kuin kahdella jalalla, koska takapää oli koko ajan ilmassa koiran huolellisessa puhdistuksessa.
Tuolle kissanpennulle löydettiin sitten adoptiokoti ja adoptioemo, joka hyväksyi uuden pennun vanhojen rinnalle ja pentu pääsi varttumaan kissaemon hellässä hoivassa, kunnes sai oman kodin.
Samanlaisia elkeitä se osoitti pari vuotta sitten, kun löysimme lenkillä ilmeisesti hylätyn kissanpennun ojasta. Se oli aivan liian pieni liikuskelemaan ulkona yksin, joten otin sen matkaani ja vein kotiin. Silloinkin koiran mielestä kissanpentu oli mitä ihanin ja se putsasi ja nuoli sitä antamuksella, kunnes sitä piti kieltää, kun ei kissanpentu päässyt edes kävelemään kuin kahdella jalalla, koska takapää oli koko ajan ilmassa koiran huolellisessa puhdistuksessa.
Tuolle kissanpennulle löydettiin sitten adoptiokoti ja adoptioemo, joka hyväksyi uuden pennun vanhojen rinnalle ja pentu pääsi varttumaan kissaemon hellässä hoivassa, kunnes sai oman kodin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)