Rääpäle

Pörrön pentu Rääpäle. Rääpäle on ollut syntymästään asti omituinen. Tai persoonallinen. Miten sen nyt ottaa. Ihan vastasyntyneenä syystä tai toisesta se ei osannut imeä. Ilman ihmisen apua se olisikin kuollut. Liekö jo siinä vaiheessa sitten kehityksessä mennyt jotain vialle, vai olisiko Rääpäle aina ollut omansalainen, mene ja tiedä. Se on kehittynyt paljon hitaammin kuin sisaruksensa, muiden jo hypellessä pitkin sohvia, Rääpäle kulki horjuen kuin vasta kävelemään opetteleva ja tuijotteli seiniä. Milloin ei nukkunut. Lisäruokinnan ansiosta se alkoi saada muita hitaasti kehityksessä kiinni, mutta edelleen se on omansalainen ja näkee jotain pikku-ukkoja, joita se sitten tykkää metsästellä.

Muiden muuttaessa uusiin koteihin Rääpäle jäi meille. Se on ihan emonsa värinen, mutta suoraan sanottuna aika ruma ankanpoikanen. Pitkät hontelot jalat, pieni pää (ja jotenkin oudot, pienet kasvot), isot lepakonkorvat ja pitkä hännänluikku. Mutta voihan se olla että Rääpäleestä kasvaa vielä komea kolli.

Mutta hassu pikkukissa se silti on.

Kissoja

Pörrö

Kissanpennut ovat vihdoin muuttaneet uusiin koteihinsa. Uusien perheidensä kanssa asustelee nykyisin Viiru, Harmi, Elmo, Nuppu ja Nappi, Tollo sekä Neiti Viivi-Verneri. Yksi pennuista, eli Rääpäle, jäi meille, koska Rääpäle ei edelleenkään osaa esim. kiivetä sohvalle. Kehityksessään on jotain vialla.

Talo on hiljentynyt ja koira on huokaissut helpotuksesta. Viimeisinä aikoina sillä ja Neiti Viivi-Vernerillä meni sukset pahasti ristiin, Neidin mielestä kun oli hupaisaa tehdä yöaikaan salakavalia hyökkäyksiä nukkuvan koiran niskaan. Ilmeisesti koiran ilmoille sinkoamat ärräpäät toivat vain lisäjännitystä. Niinpä kaksikko piti pitää öisin erillään toisistaan, että koira saisi nukkua ja Neiti Viivi-Verneri säilyisi kokonaisena.

Koko kesän huoletonta poikamieselämää viettänyt Leevi on palannut kotiin ja kerännyt takaisin ne kilot, jotka se kesällä karisti.

Voi hitsi

Ego frustrata.

Se on latinaa ja tarkoittaa että minua harmittaa. 

Nimittäin kännykkään. Tänään töihin mennessäni huomasin, että Kampin Suomalaisessa kirjakaupassa on jotain hulinaa, mutta en siihen sen kummemmin reagoinut. Joku siellä oli esiintymässä ja sitä sitten ihmiset katselivat. Menin syömään. 

Syötyäni ja linja-autoa odotellessani kiertelin keskuksessa ja satuin uudelleen Suomalaisen kirjakaupan eteen. Silloin tajusin, että "jesses, siellähän on vieraana Yoshihiro Takahashi." Nimmarijonoon en olisi kerinnyt, mutta sen sijaan otin kuvan.  

Tässä vaiheessa kännykkä kysyi/ilmoitti jotain, että kuvat tallennetaan tästä lähtien johonkin kansioon. en tiedä miksi se sellaista ilmoitteli, painoin vaan ok ja nappasin kuvan. Kun oli kiire.

Sillä seurauksella, että nyt huomaan joka ikisen kännykkään tallennetun kuvan, videon ja musiikkikappaleen kadonneen kyseisestä vekottimesta. Voiko yksi ok-painallus tosiaan olla tuollainen tappokytkin? Vissiin sitten.

Ei siellä mitään tärkeää ollut tallennettuna, mutta ihan kivoja pikku juttuja, joita oli hauska silloin tällöin omaksi iloksi katsella. Luotto alkaa mennä tähän kännyyn, onkohan tää joku taannoisen vessanpönttö-uiskentelun sivuseuraus?

Voi stercus sentään.

Supervirus

Taas me kuallaan kaikki. Iltalehti antaa meille vakavan varoituksen: supervirus on tulossa! Uusi tauti on jopa "vakavampi kuin sikainfluenssa".

Uuden superviruksen nimi on H3N3. Influenssaa sekin.

Onkohan seuraavan tappajan nimi sitten jo "megavirus"?

Iltalehden juttu.

Idioottien yö

Tänään on idiootti... ei kun siis Taiteiden yö. Tuo loppukesän vappu, jolloin kaupungilla on paljon kulttuuria ja silloin pitää tietysti kulttuurijanoon juoda olutta. Ja tietysti paljon, että voi nauttia paljosta kultturia. Koska olemmehan eurooppalainen maa ja täälläkin juodaan alkoholia sivistyneesti, ja varsinkin olutta, joka nyt on vain virvoitusjuoma ja pienessä pöhnässä on hauska olla ja se on ihan normaaliakin jos joskus  vähän ottaa silloin tällöin kun pitää hauskaa.

En mennyt katsomaan taideinstallaatioita. Sen verran jouduin keskustassa käymään että sain taas täyden annoksen taiteiden ystävistä. Yksi yritti silmät killissä kävellä ilmeisesti tahallaan päin Asematunnelissa. Olisi kai pitänyt kävellä kanssa päin ja sitten aloittaa päähänlyöntikilpailut, koska "eihän sitä nyt mies siedä, että tolleen päin kävellään." En ole kuitenkaan "mies" ja väistin kilttinä poikana. No, Ilta-sanomat kertovat että nyt Tappelut ovat alkaneet. Mahtavaa.

Alan olla aika lailla täynnä näitä Helsingin juoppoja, joita ei kerta kaikkiaan voi välttyä näkemästä tai kuulemasta. Juoppo ei ole välttämättä tällainen viimeksi 1980-luvulla suihkussa käynyt metsien mies. Juoppo on röyhkeä, ylimielinen, sotkeva, muista ihmisistä ja laiesta piittaamaton alkoholin käyttäjä. Tyypillinen juoppo on yleensä hyvin pukeutunut nuori aikuinen mies tai nainen, joka kuvittelee kaikkien katsovan ihastellen hänen orastavaa päihdeongelmaansa. Jos joku ei katso, se on "kukkahattutäti".  "Hei, ei tää oo mikään Pohjois-Korea!" juoppo huudahtaa närkästyneenä, kun joku kehtaa kritisoida juopon tapaa lipittää oluttaan kaikkialla, missä juoppo keksii liikkua: elokuvateatterissa, metrossa, ratikassa, linja-autossa, kauppakeskuksessa.

Juoppo nauttii oluttaan häpeilemättä missä tahansa muiden oikeuksista piittamatta. Kun on niin hauskaa ja oluthan vaan parantaa hauskuutta. Muillakin on hauskaa, kun juopolla on hauskaa. Sitten tulee pissihätä ja käydään kusella jonkun ulko-oven eteen. Kun kritisoidaan, juoppo sanoo "No enhän mä ny housuihin kuse!". Sitten onkin aika korkata uusi bisse.

Isoukin sotatie

Tiesittekö että Kansallisarkistosta voi tilata itselleen kopiot omien isovanhempiensa sota-ajan kantakorteista? Hintakaan ei ole kovin paha. Tilasin isän isoisän kantakortin ja sain 20 eurolla itselleni neljä paperiliuskaa. Tai oikeastaan 8, koska paperien molemmilla puolilla on tekstiä. Niihin on tallennettu isoisän isän eli isovaarin sotataival.

Paperit alkavat vuodesta 1926, jolloin isovaari on määrätty kutsuntoihin 18.9.1926. Hän oli syntynyt 5.12.1907 eli tuollon isovaari oli 18-vuotias. Hänet määrättiin uudelleen tarkastukseen torstaina 9.1.1927. Tarkastuksessa isovaarin on todettu olleen 156 senttiä pitkä ja painaneen 53 kiloa ja kelvanneen palvelukseen.

Asepalvelukseen hän on astunut 13.3.1928 ja joukko-osasto on lyhenetty kirjaimiin K.S.P. Lyhenne tarkoittaa ilmeisesti Kajaanin Sissipataljonaa. En ole varma. Vinkkejä otetaan vastaan. Sotilasvalan hän on antanut 18.4.1928 ja palveluksen laatu on ollut aseellinen ja käytös kiitettävä. Reserviin hän on siirtynyt 2.3.1929.

Kertausharjoituksiin hän on osallistunut 3.-22.6.1937 tehtävänään "erikoiskoulutettu kiväärimies". Talvisodan alla liikekannallepanon aikana (eli ylimääräisissä harjoituksissa joksi liikekannallepanoa kutsuttiin venäläisten hämäämiseksi) isovaari saapui palvelukseen 13.10.1939, tehtävänkuvana viestimies. Joukko-osasto oli Jalkaväkirykmentti 18, II pataljoona, 6. kiväärikomppania. JR 18 taas kuului 6.divisioonaan, joka sodan alussa (marras-joulukuun 1939) toimi Päämajan reservinä (ollen myös koko armeijan ainoa reserviyksikkö, kaikki muut olivat rintamalla).

Tammikuussa 1940 6.divisioona nimettiin uudelleen 3.divisioonaksi venäläisten hämäämiseksi. Samalla JR 18:sta tuli JR 8. Isovaarin sotatie näyttää talvisodan kuluessa siltä, että hänet siirrettiin tammikuussa 27.päivä vuonna 1940 6.komppaniasta II pataljoonan esikuntakomppaniaan. Hänen kantakortissaan kerrotaan hänen ottaneen osaa Summan, Suokannan, Yläsommeen (? kirjoitus on epäselvä tältä kohdin) ja Viipurin taisteluihin. Käytös oli hyvä ja  11.3.1940 hänet ylennettiin korpraaliksi. Mahdolliset tarkemmat perustelut löytyvät päiväkäskyistä, mutta niitä ei ole digitalisoitu. Kotiin hän pääsi "lomautettuna" 9.5.1940.

Kohta on kuitenkin taas sodittu. Uusi liikekannallepano ja isovaari palvelukseen 18.6.1941, ilmeisesti oman kylän miesten muodostamaan komppaniaan. Siellä hän ei ole kuitenkaan kauaa ollut, sillä 22.7.1941 hänet on siirretty 63.sotapoliisikomppaniaan ja sodan alettua muutamaa päivää myöhemmin hän on sotapoliisikomppanian kanssa siirtynyt Tuulosjoelle rintamapalvelukseen. Siellä hän palveli elokuun 24. päivään asti, jolloin hän sairastui ja siirrettiin pois komppanian vahvuudesta (ilmeisesti koska päätyi sotasairaalaan). Hänet on vapautettu palveluksesta 20.9.1941, syyksi on merkitty E II 81 a (jos joku tietää mitä kys. yhdistelmä tarkoittaa tai mistä sen voisi saada selville, olisin iloinen). Käytös on edelleen ollut hyvä.Mahdollisesta sairaala-ajastakin saattaisi löytyä joku maininta jostain arkistosta.

Seuraava liikekannallepano tuli alkuvuodesta 1944. Isovaari on jälleen saapunut palvelukseen 25.2.1944 Porin suojeluskuntapiirin esikuntaan josta hän on siirtynyt 26.2.1944 Henkilötäydennyskeskus I:een. 29.2.1944 isovaari siirrettiin Henkilötäydennyskeskus I:stä Henkilötäydennyskeskus 4:een, josta hänet siirrettiin 24.3.1944 yksikköön, jonka peitenumero on 9209. Tuon peitenumeron alta löytyy isovaarin entinen yksikkö, eli 63.sotapoliisikomppania. Vetäytymisvaiheen aikana hän on yksikkönsä kanssa ollut Laatokan koillispuolella (eli ei Lappeenrannassa tai Karjalan kannaksella missä sotapoliisien toiminnasta kesällä -44 on eniten puhetta riittänyt). Hänet on kotiutettu 13.11.1944 kahdeksan kuukauden ja 19 päivän palveluksen jälkeen.

Viimeisin armeijan merkintä isovaarin kantakortissa on 1.1.1953, jolloin ikäluokka -07 on siirretty nostoväen I luokkaan.

Kaiken kaikkiaan asiakirjojen penkomisessa riitti huvia muutamaksi päiväksi. Oli hauska taas verestää vanhoja historiantutkijan (ja vähän salapoliisinkin) taitojaan, vaikka arkistoihin ei tarvinnutkaan mennä. Suomen sotahistoria on niin hyvin taltioituna jo nettiin, että konkreettisia arkistoja ei tarvitse osata selata. Kunhan Googlen hallitsee.

Mutta vielä olisi selvitettävää. Mitä tarkoittaa E II 81 a? Mitä siinä vuoden 1940 4.päiväkäskyssä, jossa isovaari on ylennetty, lukee (päiväkäskyt nimittäin löytyvät ainoastaan arkistoista).

Jos arkistojen penkominen tai sukututkimus pienessä muodossa kiinnostaa, niin kantakorttien tilaaminen on helppo tapa aloittaa.