Minun on ollut aina vaikea pitää puoleni. Minun mielessäni puolensa pitäminen on jotenkin liittynyt yhteenottoon eli riitelyyn ja siihen, että ihmiset suuttuvat. En halua suututtaa tai loukata ihmisiä ja siksi olen lähes aina suostumassa ja myöntymässä ja antamassa periksi. Silloinkin, kun se johtaa minun epäonneeni.
Kenties tämän ominaisuuden vuoksi olen myös jahkaaja. Kun joudun ikävän valintatilanteen eteen, jossa minun on joko pidettävä puoleni tai tehtävä jotain epämiellyttävää, alan jahkailla siinä toivossa, että kun tarpeeksi kauan jahkailee, asiat lutviutuvat minulle mieluisaksi enkä loukkaa ketään.
Viime aikoina olen tosin alkanut ajatella, että kenties ihmiset eivät loukkaannukaan niin helposti kuin olen aina pelännyt. Että ehkäpä ihmiset eivät olekaan kerrasta-poikki-tyyppejä. Enhän minäkään ole. Ja on myös toisaalta melkoisen ylimielistä minun puoleltani ajatella, että minä olen jotain, mitä muut ihmiset eivät.
Niinpä olen nyt sitten taas opettelemassa puoleni pitämistä. Minulle tarjottiin jokin aika sitten työtehtävää, josta aikani asiaa harkittuani päätin kieltäytyä. Niin kauan kuin virallista tarjousta ei tullut, jahkailin ja annoin asian uinua. Tänään virallinen tarjous sitten tuli ja päätin katkaista hyvin alkaneen jahkailun lähettämällä sähköpostin, jossa perustelin miksi en voinut ottaa tehtävää vastaan. Viesti vaati monen monta uudelleen lukemista ja muokkaamista. Viimeiseksi poistin ne säälittävät "pidättehän silti minusta, jooko?" - liehakoinnit. Taipumus suoltaa sellaista tekstiä on minulle toisaalta kovin tavallista ja toisaalta ominaisuus jota itse itsessäni inhoan. Tuon mieleen pikkukoiran, joka liehakoi isompiensa jaloissa häntä huiskuten.
Nyt sitten odottelin, miten "sisäisen paskiaisen" käy tällä kertaa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste oman elämänsä sankari. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste oman elämänsä sankari. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 12. toukokuuta 2010
maanantai 15. maaliskuuta 2010
Slurps
Ja tapahtui niinä päivinä, että työkaveri keksi vallan mainion idean: syntiradalla jokainen tiitiäinen kerää itselleen niin ison lumipallon, jonka kokevat kuvaavan omaa syntiä. Sitten viedään ne pallot jäälle ja heitetään avantoon, jonka leirin isoset olivat useita päiviä aikaisemmin käyneet tekemässä.
Koska vesi oli ilmeisesti alhaalla, avantokin oli kaukana. Ja koska se oli niin kaukana, se oli jäänyt käyttämättömäksi. Työkaveri epäili, että voi olla jo jäässä. Niinpä rastivastaava, eli allekirjoittanut, lähti jonkun ajan päästä tarkistamaan asiaa.
Avannon käyttämättömyys selvisi jo siitä, että mitään polkua sinne ei enää ollut. Useiden päivien runsaan lumisateen ansiosta lunta oli kaikkialla noin polven korkeudelle, jossain reilusti enemmän. Ainoa mistä erotti, että tässä on polku ollut, oli se, että polun kohdalla lumi oli pehmeää ja helppokulkuista, sen vierellä taas osittain jäistä niin että hanki tuntui kannattelevan ja sekunttia myöhemmin toinen jalkasi upposi vyötäisiä myöten: missä vaiheessa myös nenä yritti päästä tapaamaan hankea.
Kengät lunta täynnä, välillä lähes ryömien, pääsin kuitenkin avannolle ja totesin että jäässä. Ja luminen. Niin hyvin maastoutuneena, että en itse asiassa edes tiennyt, että missä se reikä noin niin kuin teknisesti katsoen sijaitsi. Minähän en ollut sitä ollut edes tekemässä.
Otin avannon viereen jätetyn lapion ja sen avulla tökin epäilemääni kohtaa. Sen verran minullakin järki pelasi, että en lähtenyt reikää itse etsimään. Järki sanoi, että ei ole hyvä ajatus se.
Sitten kuului ääni, jota voisi kuvailla sanalla slurps. Seuraava oli tuntoaistimus, kun jääkylmä vesi valui kengistä sisään. Katse varmisti asian: seison nilkkoja myöten vedessä. En sentään avannossa, kuten aluksi ajattelin. Kävi ilmi, että jäällä oli kolmaskin yllätys paksun lumipeitteen ja piiloon mennen avannon lisäksi: paksun lumikerroksen ja jään välissä oli miellyttävä vesikerros, jota en ollut tulomatkalla havainnut, mutta joka nyt kiirehti täyttämään kaikki jälkeni ääriään myöten.
Oli siis paluumatkan aika. Kun kengät hölskyen pääsin perille, rastirata alkoikin jo. Onneksi välillä pääsi hetkellisesti sisälle, niin että kenkiin kerääntynyt lumi ehti kunnolla sulaa ja liittyä järviveden iloiseen joukkoon.
Koska vesi oli ilmeisesti alhaalla, avantokin oli kaukana. Ja koska se oli niin kaukana, se oli jäänyt käyttämättömäksi. Työkaveri epäili, että voi olla jo jäässä. Niinpä rastivastaava, eli allekirjoittanut, lähti jonkun ajan päästä tarkistamaan asiaa.
Avannon käyttämättömyys selvisi jo siitä, että mitään polkua sinne ei enää ollut. Useiden päivien runsaan lumisateen ansiosta lunta oli kaikkialla noin polven korkeudelle, jossain reilusti enemmän. Ainoa mistä erotti, että tässä on polku ollut, oli se, että polun kohdalla lumi oli pehmeää ja helppokulkuista, sen vierellä taas osittain jäistä niin että hanki tuntui kannattelevan ja sekunttia myöhemmin toinen jalkasi upposi vyötäisiä myöten: missä vaiheessa myös nenä yritti päästä tapaamaan hankea.
Kengät lunta täynnä, välillä lähes ryömien, pääsin kuitenkin avannolle ja totesin että jäässä. Ja luminen. Niin hyvin maastoutuneena, että en itse asiassa edes tiennyt, että missä se reikä noin niin kuin teknisesti katsoen sijaitsi. Minähän en ollut sitä ollut edes tekemässä.
Otin avannon viereen jätetyn lapion ja sen avulla tökin epäilemääni kohtaa. Sen verran minullakin järki pelasi, että en lähtenyt reikää itse etsimään. Järki sanoi, että ei ole hyvä ajatus se.
Sitten kuului ääni, jota voisi kuvailla sanalla slurps. Seuraava oli tuntoaistimus, kun jääkylmä vesi valui kengistä sisään. Katse varmisti asian: seison nilkkoja myöten vedessä. En sentään avannossa, kuten aluksi ajattelin. Kävi ilmi, että jäällä oli kolmaskin yllätys paksun lumipeitteen ja piiloon mennen avannon lisäksi: paksun lumikerroksen ja jään välissä oli miellyttävä vesikerros, jota en ollut tulomatkalla havainnut, mutta joka nyt kiirehti täyttämään kaikki jälkeni ääriään myöten.
Oli siis paluumatkan aika. Kun kengät hölskyen pääsin perille, rastirata alkoikin jo. Onneksi välillä pääsi hetkellisesti sisälle, niin että kenkiin kerääntynyt lumi ehti kunnolla sulaa ja liittyä järviveden iloiseen joukkoon.
lauantai 6. maaliskuuta 2010
Paluu
Viikko kuluikin sitten sujuvasti rippileirillä. Oli taas mukava leiri, reippaat tiitiäiset, loistavat isoset ja mukavat työkaverit. Itseeni en ollut tyytyväinen, mutta se nyt on jotain sellaista, mihin olen jo tottunut.
Leiri lopetettiin illalla ja sain taas arvokkaan oppimiskokemuksen: kannattaa tarkistaa junien aikataulut ennen kuin menee juna-asemalle. Kolmen tunnin odottelu asemalla sujui kuitenkin melko sutjakkaasti, varsinkin kun osa isosista tuli vielä erikseen tervehtimään odottajaa. Kahden aikaan aamuyöstä kotimatka kuitenkin viimein alkoi.
Kotona edessä olikin sitten sellainen yllätyspaukku, johon en olisi ikinä uskonut. Josta olen vannonut ja vakuuttanut, että se ei toteudu, viimeksi leirillä.
Kutsu kertausharjoituksiin.
Leiri lopetettiin illalla ja sain taas arvokkaan oppimiskokemuksen: kannattaa tarkistaa junien aikataulut ennen kuin menee juna-asemalle. Kolmen tunnin odottelu asemalla sujui kuitenkin melko sutjakkaasti, varsinkin kun osa isosista tuli vielä erikseen tervehtimään odottajaa. Kahden aikaan aamuyöstä kotimatka kuitenkin viimein alkoi.
Kotona edessä olikin sitten sellainen yllätyspaukku, johon en olisi ikinä uskonut. Josta olen vannonut ja vakuuttanut, että se ei toteudu, viimeksi leirillä.
Kutsu kertausharjoituksiin.
keskiviikko 20. tammikuuta 2010
Tippalukko
Olen välillä mietiskellyt, että olenkohan onnistunut ostamaan itselleni kahvinkeittimen, jossa olisi sellainenkin hienous kuin tippalukko.
Tänään se sitten selvisi. En ole.
Pistin nimittäin kahvin valumaan, mutta jonkin näköisessä aivokohmeessa kun olin, niin en pistänyt itse pannua paikalleen ollenkaan, vaan jätin sen muutaman metrin päähän tiskipöydälle. No, kuten arvata saattaa, kahvi ei siirtynytkään sinne, vaan pöydälle.
Mutta jokaisessa pilvessä on hopeareunuksensa. Tiedän nyt vastauksen tippalukkokysymykseen.
Tänään se sitten selvisi. En ole.
Pistin nimittäin kahvin valumaan, mutta jonkin näköisessä aivokohmeessa kun olin, niin en pistänyt itse pannua paikalleen ollenkaan, vaan jätin sen muutaman metrin päähän tiskipöydälle. No, kuten arvata saattaa, kahvi ei siirtynytkään sinne, vaan pöydälle.
Mutta jokaisessa pilvessä on hopeareunuksensa. Tiedän nyt vastauksen tippalukkokysymykseen.
tiistai 4. elokuuta 2009
Rahaa
Kävin nettipankissa ja sain melkein hepulin: palkastani puuttuu rahaa! Kuka sen on vienyt!?!
Soittamaan taloustoimistoon. Jämpti puhelu: "Miksi tililleni on maksettu vähemmän rahaa kuin mitä sopimuksessa lukee?"
Vastaus tulee myös: palkastani on luonnollisesti vähennetty verot. Suomessa kun on ilmeisesti tapana maksaa veroja.
Päättelemme puhelun herttaisessa yhteisymmärryksessä.
Olen uskomaton idiootti.
Soittamaan taloustoimistoon. Jämpti puhelu: "Miksi tililleni on maksettu vähemmän rahaa kuin mitä sopimuksessa lukee?"
Vastaus tulee myös: palkastani on luonnollisesti vähennetty verot. Suomessa kun on ilmeisesti tapana maksaa veroja.
Päättelemme puhelun herttaisessa yhteisymmärryksessä.
Olen uskomaton idiootti.
sunnuntai 7. kesäkuuta 2009
Tietsikkanero
Lupasin itselleni, että jos homma onnistuu, niin pistän blogiin jutun.
Eli minusta on tullut tietsikkanero!
Ongelma: ei näy MTV3:n eikä Subtv:n nettiteeveet. Mieli tekisi kuitenkin katsella. Mitä tehdä?
Ratkaisu: Surffataan Ubuntun keskustelualueelle ja sieltä löytyy ohjeet. Tehdään ohjeiden mukaan.
Ja katso! Tietokoneen ruudulla pyörii hieno ja terävä kuva ja justiinsa sitä mitä siellä pitäisikin pyöriä. Ei pätkimisiä, ei mitään ongelmia.
Kukapa olisi uskonut.
Mutta sitten: katastrofi. Jostain syystä video ei pyörinytkään loppuun, vaan jämähti aina noin 15 minuutin kuluttua. Voi surua. Jätän asian sikseen.
Mutta nyt, kaksi viikkoa myöhemmin, kävin taas kokeilemassa ja nyt video pyörikin kivasti alusta loppuun. Tietokone on parantunut itsestään.
Eli minusta on tullut tietsikkanero!
Ongelma: ei näy MTV3:n eikä Subtv:n nettiteeveet. Mieli tekisi kuitenkin katsella. Mitä tehdä?
Ratkaisu: Surffataan Ubuntun keskustelualueelle ja sieltä löytyy ohjeet. Tehdään ohjeiden mukaan.
Ja katso! Tietokoneen ruudulla pyörii hieno ja terävä kuva ja justiinsa sitä mitä siellä pitäisikin pyöriä. Ei pätkimisiä, ei mitään ongelmia.
Kukapa olisi uskonut.
Mutta sitten: katastrofi. Jostain syystä video ei pyörinytkään loppuun, vaan jämähti aina noin 15 minuutin kuluttua. Voi surua. Jätän asian sikseen.
Mutta nyt, kaksi viikkoa myöhemmin, kävin taas kokeilemassa ja nyt video pyörikin kivasti alusta loppuun. Tietokone on parantunut itsestään.
keskiviikko 29. huhtikuuta 2009
Kokkikoulu
Kokkaamine o vissii muotii. Ja äijäkki saa kokat! Telkkaris tulee jatkuvast kaike maailma juttui, jos joku ukkeli häärää keittiös ja vässää ruokaa. Ja helppoo o. Ja hyvää.
Siks tääl plogiski seuraa ny uus innovaatio. Mää kirjoottelen ja kerää ylö kaikki ne herkulliset resepti, joit mä tee ja julkase muitteki iloks. Nää o iha itte keksitty nää resepti. Tai sit ei, mut must ainaki tuntuu, et o ja sehä riittä.
Tänää tehrää muikku-riisii. O helppoo. Ja hyvää. Muist seurata tarkka ohjeit. Voi käyttää muussiiki, mut muussiin tulee klimpei aik helpost. Ei kiva. Ellei sit käyt Mummo Muussii.
- Iha ekaks mee kauppa ja osta sielt riissii ja valmiiks friteerattui muikkui. Muist tarkista, että paketis torel lukee, että valmiiks friteerattu.
- Keitä riissi
- Maust se nii ku itte tykkäät
- Lämmitä muikkuset. Jos sul ei oo mikroo, nii pannu o hyvä. O hyvii kyl kylminäki. Muist varoo pannuu, se o kuuma.
- Sekota riis ja muikkut.
- Syä pois.
Se oli sii sit.
- - - -
Jälkkirjotus: Valtteri ol sit miält et tota syömäl voi kualla kauheest kitumal. Jot varokaa. Mää raportoi tänne jotta mite mu käy. Seurakkaa tarkkaa tätä plogii!
Siks tääl plogiski seuraa ny uus innovaatio. Mää kirjoottelen ja kerää ylö kaikki ne herkulliset resepti, joit mä tee ja julkase muitteki iloks. Nää o iha itte keksitty nää resepti. Tai sit ei, mut must ainaki tuntuu, et o ja sehä riittä.
Tänää tehrää muikku-riisii. O helppoo. Ja hyvää. Muist seurata tarkka ohjeit. Voi käyttää muussiiki, mut muussiin tulee klimpei aik helpost. Ei kiva. Ellei sit käyt Mummo Muussii.
- Iha ekaks mee kauppa ja osta sielt riissii ja valmiiks friteerattui muikkui. Muist tarkista, että paketis torel lukee, että valmiiks friteerattu.
- Keitä riissi
- Maust se nii ku itte tykkäät
- Lämmitä muikkuset. Jos sul ei oo mikroo, nii pannu o hyvä. O hyvii kyl kylminäki. Muist varoo pannuu, se o kuuma.
- Sekota riis ja muikkut.
- Syä pois.
Se oli sii sit.
- - - -
Jälkkirjotus: Valtteri ol sit miält et tota syömäl voi kualla kauheest kitumal. Jot varokaa. Mää raportoi tänne jotta mite mu käy. Seurakkaa tarkkaa tätä plogii!
maanantai 27. huhtikuuta 2009
Erään kiukun anatomia
Kun huomasin, että Youtube ei toimi, minua harmitti. Pistin sähköpostiviestin kaverille ja aloin säätämään tietokoneen asetuksia. Kun en keksinyt heti miten sen saa korjattua, minua alkoi kiukuttaa. Sitten minua alkoi kiukuttaa oikein tosissaan ja kirjoitin asiasta blogiin. Kun sekään ei auttanut, aloin kuuntelemaan Rammsteinia ja menin nokosille.
Paria tuntia myöhemmin herättyäni olin saanut vastauksen sähköpostiini ja blogiin. Minua vähän nolotti "riehaantumiseni". Tuli ihan samanlainen olo, kun joku aika sitten menetin malttini Ylen nettisivujen sekavuuden takia ja pistin kiukkuista palautetta - varmana siitä, että ei niitä kukaan lue tai ainakaan vastaa (yhteenkään mainoskanaville lähettämääni palautteeseen ei ole koskaan vastattu). Muutamaa tuntia myöhemmin sähköpostiini napsahti vastaus Yleltä. Ja ihan henkilökohtainen, ei mikään "olemme lukeneet viestinne, kiitos palautteesta" ja leima perässä.
Niin joo, ja tietokonekin taas toimii. Asetuksissa oli jotain häikkää, jonka sain korjattua, kun olin nukkunut kiukun pois
Paria tuntia myöhemmin herättyäni olin saanut vastauksen sähköpostiini ja blogiin. Minua vähän nolotti "riehaantumiseni". Tuli ihan samanlainen olo, kun joku aika sitten menetin malttini Ylen nettisivujen sekavuuden takia ja pistin kiukkuista palautetta - varmana siitä, että ei niitä kukaan lue tai ainakaan vastaa (yhteenkään mainoskanaville lähettämääni palautteeseen ei ole koskaan vastattu). Muutamaa tuntia myöhemmin sähköpostiini napsahti vastaus Yleltä. Ja ihan henkilökohtainen, ei mikään "olemme lukeneet viestinne, kiitos palautteesta" ja leima perässä.
Niin joo, ja tietokonekin taas toimii. Asetuksissa oli jotain häikkää, jonka sain korjattua, kun olin nukkunut kiukun pois
lauantai 25. huhtikuuta 2009
D'oh!
Joitain aikoja sitten minulla oli ongelmia Youtuben kanssa. Kone ei pyörittänyt videoita kunnolla, vaan kuva pätki, oli hidas ja sitä rataa. Ei auttanut se, että antoi videon kulkea alusta loppuun ja sitten katsoi uudelleen. Paska mikä paska. Asensin, sähelsin, väänsin, kirosin ja tuhisin. Siinä sivussa onnistuin jotenkin jumittamaan koko tietokoneen niin, että jouduin asettamaan Ubuntun uudelleen.
Mutta sitten kuin ihmeen kaupalla jotain tapahtui. Onnistuin tekemään jotain (mutta en muista mitä) ja kas kummaa - videot pelasivat.
Mutta sitten.... Tuli uusi ohjelmaversio ja minä asentamaan. Seuraus: Youtube ei taaskaan toimi. Sama ongelma, pätkii, pätkii, pätkii, hidas, hidas, hidas. En tiedä mitä pitäisi tehdä. Onhan tuolla tietysti tuo Ubuntun tukiryhmä tuolla netissä, mutta kun ei perhana tajua sanaakaan siitä mitä ne kirjoittavat. Se juttu alkaa ihan ymmärrettävästi, mutta melkein jo toisessa viestissä juttu vaihtuu hepreaksi. "Joo, mene kato sinne astrric-kansioon, klikkaa sieltä auki XyX3245 ja kirjaa sinne Brg ja muista kopioida Ylläx. Sit pelittää" (keksitty esimerkki). Ja vastaja tietysti saa homman toimimaan. Minä mietin, että mikä hemmetin kansio ja miten sinne mennään. Hiirelläkö?
Tykkään kyllä Ubuntusta kovasti, mutta tämä asennushässäkkä saa minut kyllä kokemaan aitoa turhaumaraivoa. Nytkin piti oikein pidätellä itseään, ettei tämä viesti olisi höystetty kirosanoilla.
Mutta sitten kuin ihmeen kaupalla jotain tapahtui. Onnistuin tekemään jotain (mutta en muista mitä) ja kas kummaa - videot pelasivat.
Mutta sitten.... Tuli uusi ohjelmaversio ja minä asentamaan. Seuraus: Youtube ei taaskaan toimi. Sama ongelma, pätkii, pätkii, pätkii, hidas, hidas, hidas. En tiedä mitä pitäisi tehdä. Onhan tuolla tietysti tuo Ubuntun tukiryhmä tuolla netissä, mutta kun ei perhana tajua sanaakaan siitä mitä ne kirjoittavat. Se juttu alkaa ihan ymmärrettävästi, mutta melkein jo toisessa viestissä juttu vaihtuu hepreaksi. "Joo, mene kato sinne astrric-kansioon, klikkaa sieltä auki XyX3245 ja kirjaa sinne Brg ja muista kopioida Ylläx. Sit pelittää" (keksitty esimerkki). Ja vastaja tietysti saa homman toimimaan. Minä mietin, että mikä hemmetin kansio ja miten sinne mennään. Hiirelläkö?
Tykkään kyllä Ubuntusta kovasti, mutta tämä asennushässäkkä saa minut kyllä kokemaan aitoa turhaumaraivoa. Nytkin piti oikein pidätellä itseään, ettei tämä viesti olisi höystetty kirosanoilla.
maanantai 23. maaliskuuta 2009
En sit tierä
En sit tierä et kumpi o surullisempaa: se, et yhre kokonase kesä näkyvi tyätulos o uus ennätys kännykä matopelis. Vai se, et se ennätys ei o eres kovi hyvä.
Semmost mä tänää miäti töis.
Semmost mä tänää miäti töis.
perjantai 20. maaliskuuta 2009
Pipomörön paluu
Pipo on löytynyt!
Se löytyi repun pohjalta, vaikka voisin vaikka vannoa, että tutkin kyllä repunkin perinpohjin. Eli vaihtoehtoja on nyt kolme:
1) Pipomörkö on palauttanut pipon lainattuaan sitä aikansa
2) Minun olisi todella jo syytä vaihtaa silmälasit vahvempiin
3) Voisin jatkossa etsiessänikin olla huolellisempi.
Se löytyi repun pohjalta, vaikka voisin vaikka vannoa, että tutkin kyllä repunkin perinpohjin. Eli vaihtoehtoja on nyt kolme:
1) Pipomörkö on palauttanut pipon lainattuaan sitä aikansa
2) Minun olisi todella jo syytä vaihtaa silmälasit vahvempiin
3) Voisin jatkossa etsiessänikin olla huolellisempi.
lauantai 7. maaliskuuta 2009
Savolainen
Niin monta vuotta kuin olenkin Helsingissä asunut, joskus tunnen itseni yhä savolaiseksi*. Tänään oli yksi niistä päivistä.
- - - -
Muutama päivä sitten kävin R-kioskilla lataamassa matkakorttini. En ole koskaan ymmärtänyt/viitsinyt opetella HKL:n ja YTV:n maksukäytäntöjä kaikenmaailman vyöhykkeineen, arvoineen ja kausineen. Sen olen hoksannut, että kausi tulee halvemmaksi, jos reissaan paljon. Ja koska olen viime aikoina reissannut paljon pääkaupunkiseudulla (Helsinki, Espoo, Vantaa) menin ostamaan kautta.
Tänään oli ensimmäinen kerta, kun käytin korttia. Olin menossa Vantaalle. Nousin linkkaan, kortti lukulaitteeseen ja kaikki oli hyvin. Lukulaite piippasi ja minä menin paikalleni. Mukana oli taskurahaakin mikäli kortti ei olisi toiminut. Bussi lähti liikkeelle ja jonkun aikaa ajeltuamme kyytiin nousi kaksi sinipukuista naista, joiden rinnuksissa oli kyltti YTV - Tarkastaja. Eli matkalipun tarkastus oli edessä.
Minä ja tarkastaja toivottelimme toisillemme huomenet, minä näytin korttiani lukulaitteelle, tarkastaja nyökkäsi, kiitti ja jatkoi matkaansa. Kun kaikkien matkustajien liput oli tarkistettu, tarkastajat tulivat taas auton etuosaan ja istuutuivat viereeni käytävän toiselle puolelle. Kuljettaja kysyi heiltä: "Oliko kaikki kunnossa?"
"Tällä hetkellä on", vastasi toinen nainen, se joka oli tarkastanut lippuni. "Oho, saakohan joku sakot", mietin. Bussi jyristeli eteenpäin.
Kun bussi ylitti Helsinki-Vantaan rajan, tarkastajanainen nousi ylös ja ojensi minulle 80 euron sakkolapun. Oli nimittäin niin, että minulla oli väärä lippu. Sellainen kausilippu, joka oikeutti matkustamaan ainoastaan Helsingin sisällä, mutta ei Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan eli YTV:n alueella.
Sillä se seikka, mitä savolainen ei ollut tajunnut, oli se, että kausia tosiaan oli useampiakin. Tarkoitukseni oli ostaa sitä kautta, jolla voi reissata pääkaupunkiseudulla. Sellaista minulla on ollut aiemminkin, minkä tarkastajakin minulle ystävällisesti kertoi (oli ilmeisesti nähnyt sen koneeltaan). Mutta olin vahingossa ostanut Helsingin sisäistä kautta. Kun olin sanonut Ärrällä reippaana kapitalistina "Kuukausi kautta", vahinko pääsi tapahtumaan, koska kumpikaan meistä - Ärrän myyjä tai minä - ei osannut lukea ajatuksia tietääkseen mitä toinen todella tarkoitti.
Tarkastajatäti minulta tivasi, että eikö hinta sitten saanut minua ymmärtämään mitä oli tapahtunut. Jälleen kerran minun oli tunnustettava savolaisuuteni, minulla ei ole harmainta aavistustakaan mitä maksaa yksi päivä kautta ja mikä on sisäisen ja koko YTV:n alueen päivän hintaero puhumattakaan siitä, että olisin osannut laskea paljonko maksaa kuukauden Helsingin sisäinen kausi (miinus opiskelija-alennus) ja YTV:n alueen kausi (miinus opiskelija-alennus).
Että näin.
* savolainen: syntyperäisten stadilaisten käyttämä ivallinen nimitys niistä, jotka ovat muuttaneet Helsinkiin muualta Suomesta.
- - - -
Muutama päivä sitten kävin R-kioskilla lataamassa matkakorttini. En ole koskaan ymmärtänyt/viitsinyt opetella HKL:n ja YTV:n maksukäytäntöjä kaikenmaailman vyöhykkeineen, arvoineen ja kausineen. Sen olen hoksannut, että kausi tulee halvemmaksi, jos reissaan paljon. Ja koska olen viime aikoina reissannut paljon pääkaupunkiseudulla (Helsinki, Espoo, Vantaa) menin ostamaan kautta.
Tänään oli ensimmäinen kerta, kun käytin korttia. Olin menossa Vantaalle. Nousin linkkaan, kortti lukulaitteeseen ja kaikki oli hyvin. Lukulaite piippasi ja minä menin paikalleni. Mukana oli taskurahaakin mikäli kortti ei olisi toiminut. Bussi lähti liikkeelle ja jonkun aikaa ajeltuamme kyytiin nousi kaksi sinipukuista naista, joiden rinnuksissa oli kyltti YTV - Tarkastaja. Eli matkalipun tarkastus oli edessä.
Minä ja tarkastaja toivottelimme toisillemme huomenet, minä näytin korttiani lukulaitteelle, tarkastaja nyökkäsi, kiitti ja jatkoi matkaansa. Kun kaikkien matkustajien liput oli tarkistettu, tarkastajat tulivat taas auton etuosaan ja istuutuivat viereeni käytävän toiselle puolelle. Kuljettaja kysyi heiltä: "Oliko kaikki kunnossa?"
"Tällä hetkellä on", vastasi toinen nainen, se joka oli tarkastanut lippuni. "Oho, saakohan joku sakot", mietin. Bussi jyristeli eteenpäin.
Kun bussi ylitti Helsinki-Vantaan rajan, tarkastajanainen nousi ylös ja ojensi minulle 80 euron sakkolapun. Oli nimittäin niin, että minulla oli väärä lippu. Sellainen kausilippu, joka oikeutti matkustamaan ainoastaan Helsingin sisällä, mutta ei Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan eli YTV:n alueella.
Sillä se seikka, mitä savolainen ei ollut tajunnut, oli se, että kausia tosiaan oli useampiakin. Tarkoitukseni oli ostaa sitä kautta, jolla voi reissata pääkaupunkiseudulla. Sellaista minulla on ollut aiemminkin, minkä tarkastajakin minulle ystävällisesti kertoi (oli ilmeisesti nähnyt sen koneeltaan). Mutta olin vahingossa ostanut Helsingin sisäistä kautta. Kun olin sanonut Ärrällä reippaana kapitalistina "Kuukausi kautta", vahinko pääsi tapahtumaan, koska kumpikaan meistä - Ärrän myyjä tai minä - ei osannut lukea ajatuksia tietääkseen mitä toinen todella tarkoitti.
Tarkastajatäti minulta tivasi, että eikö hinta sitten saanut minua ymmärtämään mitä oli tapahtunut. Jälleen kerran minun oli tunnustettava savolaisuuteni, minulla ei ole harmainta aavistustakaan mitä maksaa yksi päivä kautta ja mikä on sisäisen ja koko YTV:n alueen päivän hintaero puhumattakaan siitä, että olisin osannut laskea paljonko maksaa kuukauden Helsingin sisäinen kausi (miinus opiskelija-alennus) ja YTV:n alueen kausi (miinus opiskelija-alennus).
Että näin.
* savolainen: syntyperäisten stadilaisten käyttämä ivallinen nimitys niistä, jotka ovat muuttaneet Helsinkiin muualta Suomesta.
tiistai 3. maaliskuuta 2009
Nappi
Millan antoi blogiini tällaisen napin :-) Se on tuossa oikealla puolella kaikkien ihmeteltävänä. Ja koska sain myös ohjeet miten se lisätään blogiin, onnistuin liittämään sen tänne jo heti toisella yrityksellä.
Jotta siinä se nyt on.
Jotta siinä se nyt on.
keskiviikko 25. helmikuuta 2009
Jännittävää kokkausta
Maailmassa on erilaisia maustajia. On "ohjemaustajia", jotka lukevat ohjeesta mausteen määrän ja käyttävät sitten erilaisia mittatikkuja toimittaakseen juuri oikean määrän maustetta ruokaan. Sitten on "hyppysellinen" maustaja. He heittävät näennäisen silmämääräisesti ruokaan riittävän määrän mausteita. Sitten on "kokeillen maustavat". He maustavat, maistelevat tuotasto ja maustavat lisää kunnes ruoka on täydellistä. Minä en ole näistä mitään. Minä olen "oho-maustaja".
"Oho-maustajan" toimintatapa on selkeä. Hän ottaa kaapista maustepussin, purkin jne., asettaa pussin ruoan ylle niin, että pussista voisi tippua maustetta ja sitten ravistelee pussia rytmikkäästi ruoan yläpuolella. "Oho-maustajien" taktiikkaan kuuluu myös se, että kun maustetta ei ala kuulua, pussia ravistetaan voimakkaammin. Silloin maustetta yleensä tulee äkkinäisesti ja erinäisen jännittäviä määriä. Tuolloin "oho-maustaja" lausuu vuorosanansa: "Oho".
Suosittelen kaikille kotikokeille "oho-maustamisen" kokeilua. Se on jännittävää, pulssi nousee, kokee epäonnistumisen ja onnistumisen iloisia hetkiä. Ja ruoasta tulee joka kerta erilaista. Joskus vähän mautonta, joskus pikkusen tulista, joskus aika suolaista, joskus onnistunutta. Voit luoda joka kokkauskerrallasi jotain uutta ja yllättää vieraasi, kun jokaisen lautasella on erimakuinen annos.
"Oho-maustajan" toimintatapa on selkeä. Hän ottaa kaapista maustepussin, purkin jne., asettaa pussin ruoan ylle niin, että pussista voisi tippua maustetta ja sitten ravistelee pussia rytmikkäästi ruoan yläpuolella. "Oho-maustajien" taktiikkaan kuuluu myös se, että kun maustetta ei ala kuulua, pussia ravistetaan voimakkaammin. Silloin maustetta yleensä tulee äkkinäisesti ja erinäisen jännittäviä määriä. Tuolloin "oho-maustaja" lausuu vuorosanansa: "Oho".
Suosittelen kaikille kotikokeille "oho-maustamisen" kokeilua. Se on jännittävää, pulssi nousee, kokee epäonnistumisen ja onnistumisen iloisia hetkiä. Ja ruoasta tulee joka kerta erilaista. Joskus vähän mautonta, joskus pikkusen tulista, joskus aika suolaista, joskus onnistunutta. Voit luoda joka kokkauskerrallasi jotain uutta ja yllättää vieraasi, kun jokaisen lautasella on erimakuinen annos.
Onnettomien sattumuksien summa
Muutama vuosi takaperin olin koiran kanssa lenkillä. Meillä oli silloin murkkukoira, jonka murkkuiluun kuului tapa murista ja pöristä kaikille vastaantulijoille ja vähän sivussa olijoillekin. Tyyliin "Älä tule, olen iso ja vahva" (koira siis kahdeksankiloinen nappula). Eli ihan tyypillinen teini-ikäinen poika nakkikiskalla. Vähän pelottaa ja siksi pörhistellään.
Oli kesä ja käveltiin erään talon ohi. Pihalla oli ilmeisesti joku sukujuhla tai vastaava. Koira ei pihalle nähnyt, koska nurmikko oli tien sivussa kasvanut vähän pitkäksi, mutta äänet se kuuli. Se nosti päänsä pystyyn ja sanoi "ärrähräyh". Minä kielsin välittömästi. Napakka käsky "ei". Ja samantien astuin vahingossa - en edes koiran tassun päälle, vaan vähän kengänkärjellä koiran tassukarvoille. Varmasti nipisti.
Koira kiljui tuskasta kuin sen jalka olisi vähintään katkennut. Pihalle laskeutui kuolemanhiljaisuus ja ohittaessamme talon tunsin usean silmäparin katseet selässäni. Herkkäpieru-koira tietysti vielä kulki varovaisesti vierelläni, olinhan satuttanut hänen koskemattomuuttaan. Tilanne ei niin sanotusti ollut näyttänyt hyvältä ulkopuolisen silmin. Ensin he kuulevat kun koira rähähtää, kuuluu kielto, näkyy kun heilautan jalkaani eteenpäin (ottaessani askeleen, mutta he eivät luonnollisesti voineet pihalta nähdä mihin jalkateräni oli menossa) ja sitten kuuluu koiran ulvahdus. Mikä lienee johtopäätös?
Minun olisi tehnyt mieli huutaa heille: "En minä potkaissut sitä! En minä potki eläimiä!" Mutta en kehdannut ja luikin tieheni. Koira antoi heti kyllä anteeksi että sen tassukarvalle oli astuttu
Oli kesä ja käveltiin erään talon ohi. Pihalla oli ilmeisesti joku sukujuhla tai vastaava. Koira ei pihalle nähnyt, koska nurmikko oli tien sivussa kasvanut vähän pitkäksi, mutta äänet se kuuli. Se nosti päänsä pystyyn ja sanoi "ärrähräyh". Minä kielsin välittömästi. Napakka käsky "ei". Ja samantien astuin vahingossa - en edes koiran tassun päälle, vaan vähän kengänkärjellä koiran tassukarvoille. Varmasti nipisti.
Koira kiljui tuskasta kuin sen jalka olisi vähintään katkennut. Pihalle laskeutui kuolemanhiljaisuus ja ohittaessamme talon tunsin usean silmäparin katseet selässäni. Herkkäpieru-koira tietysti vielä kulki varovaisesti vierelläni, olinhan satuttanut hänen koskemattomuuttaan. Tilanne ei niin sanotusti ollut näyttänyt hyvältä ulkopuolisen silmin. Ensin he kuulevat kun koira rähähtää, kuuluu kielto, näkyy kun heilautan jalkaani eteenpäin (ottaessani askeleen, mutta he eivät luonnollisesti voineet pihalta nähdä mihin jalkateräni oli menossa) ja sitten kuuluu koiran ulvahdus. Mikä lienee johtopäätös?
Minun olisi tehnyt mieli huutaa heille: "En minä potkaissut sitä! En minä potki eläimiä!" Mutta en kehdannut ja luikin tieheni. Koira antoi heti kyllä anteeksi että sen tassukarvalle oli astuttu
torstai 4. joulukuuta 2008
Katso jalkoihisi
Joskus minulla on paha tapa jättää tavarat siihen, mihin ne satun kädestäni laskemaan.
Sain työpaikallani kahviota pitävältä mieheltä ilmaiseksi ison pussillisen hillomunkkeja kotiin vietäväksi. Iloisesti pompsahdellen menin sitten kotiin, mutta koska kello oli jo niin paljon päätin ettei nyt ole munkkikahvien aika, vaan nyt mennään nukkumaan. Muovipussin, jonka sisällä oli toinen pussi, jossa munkit olivat, laskin lattialle aikeenani siirtää ne myöhemmin kaappiin. No enpä sitten muistanut siirtää. Sen sijaan pussin päälle putosi sänkyni päiväpeite.
Myöhemmin tallustelin lattialla lojuneen päiväpeiton yli onnellisena kuin mikäkin, kun huomasin että jalkani alla oli jokin tavallista pehmeämpi möykky. Sen sijaan että olisin siirtänyt peitteen ja tarkistanut, että mitäs pehmoista siellä on, taisin vähän hypähdellä pehmoisen päällä saadakseni möykyn littanaksi (etten vain kompastuisi) ja jatkoin matkaani. Kunnes muistin lattialla siirtoa odottavat hillomunkit. Kävin pahinta peläten nostamassa päiväpeittoa ja...
tarinan lopun kukin voikin sitten päätellä itse.
Sain työpaikallani kahviota pitävältä mieheltä ilmaiseksi ison pussillisen hillomunkkeja kotiin vietäväksi. Iloisesti pompsahdellen menin sitten kotiin, mutta koska kello oli jo niin paljon päätin ettei nyt ole munkkikahvien aika, vaan nyt mennään nukkumaan. Muovipussin, jonka sisällä oli toinen pussi, jossa munkit olivat, laskin lattialle aikeenani siirtää ne myöhemmin kaappiin. No enpä sitten muistanut siirtää. Sen sijaan pussin päälle putosi sänkyni päiväpeite.
Myöhemmin tallustelin lattialla lojuneen päiväpeiton yli onnellisena kuin mikäkin, kun huomasin että jalkani alla oli jokin tavallista pehmeämpi möykky. Sen sijaan että olisin siirtänyt peitteen ja tarkistanut, että mitäs pehmoista siellä on, taisin vähän hypähdellä pehmoisen päällä saadakseni möykyn littanaksi (etten vain kompastuisi) ja jatkoin matkaani. Kunnes muistin lattialla siirtoa odottavat hillomunkit. Kävin pahinta peläten nostamassa päiväpeittoa ja...
tarinan lopun kukin voikin sitten päätellä itse.
perjantai 14. marraskuuta 2008
Tietokone
Tietokone taas säikäytti. Huomasin, että Youtube-videot eivät taaskaan toimineet kunnolla (tästä on ollut juttua aiemminkin). Tällä kertaa vikana oli, että äänet eivät kuuluneet. Kaikki muut äänet kone kyllä toisti, mutta Youtubessa vastassa oli hiljaisuus.
Mietin, että mikäköhän tähän oli tullut ja mitä pitäisi tehdä. Ihminen, jolta yleensä kysyn tietokone-neuvoja, oli tavoittamattomissa (tai no puhelimella olisi ehkä saanut kiinni, mutta ei kumpikaan taideta olla puhelinihmisiä, joten koneesta pitää lyödä liekkejä ennen kuin viitsin ottaa puhelimen kätöseeni).
Tein perinteisen korjauksen. Eli virta pois ja takaisin, mikä yleensä korjaa vian kuin vian. Tai ainakin yleensä, viimeksi kun tein saman tempun, koko kone jumittui niin täydellisesti, että piti asentaa Ubuntu kokonaan uudelleen. Mutta joka tapauksessa, uskalsin nyt ottaa virran pois.
Mutta Youtube oli yhä hiljaa.
Kunnes ymmärsin pistää Youtuben omasta valikosta äänet päälle (olin kytkenyt ne jossain vaiheessa pois päältä) ja ongelma korjaantui.
Mietin, että mikäköhän tähän oli tullut ja mitä pitäisi tehdä. Ihminen, jolta yleensä kysyn tietokone-neuvoja, oli tavoittamattomissa (tai no puhelimella olisi ehkä saanut kiinni, mutta ei kumpikaan taideta olla puhelinihmisiä, joten koneesta pitää lyödä liekkejä ennen kuin viitsin ottaa puhelimen kätöseeni).
Tein perinteisen korjauksen. Eli virta pois ja takaisin, mikä yleensä korjaa vian kuin vian. Tai ainakin yleensä, viimeksi kun tein saman tempun, koko kone jumittui niin täydellisesti, että piti asentaa Ubuntu kokonaan uudelleen. Mutta joka tapauksessa, uskalsin nyt ottaa virran pois.
Mutta Youtube oli yhä hiljaa.
Kunnes ymmärsin pistää Youtuben omasta valikosta äänet päälle (olin kytkenyt ne jossain vaiheessa pois päältä) ja ongelma korjaantui.
maanantai 29. syyskuuta 2008
Tietsikka
Onnistuin sitten hajottamaan tietokoneeni. Eipä olisi uskonut. Tai ei se kaiketi rikki ole, mutta ei myöskään toimi.
Minulla on tietokoneellani käyttöjärjestelmänä Ubuntu. Kaikenkaikkiaan erinomaisesti toiminut, mutta muutamia pikkuvikoja siinä on ollut. Ennen kaikkea se, että Youtube-videot näkyvät kovin huonosti. Yritykset säätää konetta johtivat siihen, että Youtube-videot näkyvät edelleen huonosti, mutta nyt myös Firefox kaatuu helposti, jos sivuilla on jotain videoita tms.
Töissä ollessani sitten salakuuntelin kahden tietokoneista hieman paremmin perillä olevan keskustelua koneiden virittämisestä. Mainitsin ohimennen ongelmastani ja nämä sitä pohtimaan. Minulla heti päässä raksutti suunnitelma. Mitä tietysti heti kokeilemaan.
En jaksa nyt tarkalleen kertoa, että mitä kaikkea siinä tuli tehtyä, mutta lopputulos oli joka tapauksessa se, että Ubuntu ei enää käynnisty normaalisti. Se päästää kirjautumaan, mutta ei enää lataa työpöytää. Kuitenkin nettiin on mahdollista päästä kun klikkaa näppäimistön pikanäppäintä ottaakseen kuvankaappauksen (ja sieltä pääsee sitten Ohjeisiin, josta on nettiyhteys). Kaikki äänet ja vastaavat toimivat (no, Youtube-videot eivät edelleenkään toimi).
Nyt tällä koneella on KD4, jonka asennusohjelman löysin laatikostani. Ihmettelen kovasti (ja olen tietysti kiitollinen) että levy yhä toimi, heitin sen eilen jo yhdessä vaiheessa seinäänkin, kun se jotain urputti. Jos levy olisi kaartanut hieman oikealle, se olisi lentänyt ikkunasta ulos.
Nyt en varmaan enää uskalla sulkea tätä konetta, jottei tämäkään kaatuisi.
Minulla on tietokoneellani käyttöjärjestelmänä Ubuntu. Kaikenkaikkiaan erinomaisesti toiminut, mutta muutamia pikkuvikoja siinä on ollut. Ennen kaikkea se, että Youtube-videot näkyvät kovin huonosti. Yritykset säätää konetta johtivat siihen, että Youtube-videot näkyvät edelleen huonosti, mutta nyt myös Firefox kaatuu helposti, jos sivuilla on jotain videoita tms.
Töissä ollessani sitten salakuuntelin kahden tietokoneista hieman paremmin perillä olevan keskustelua koneiden virittämisestä. Mainitsin ohimennen ongelmastani ja nämä sitä pohtimaan. Minulla heti päässä raksutti suunnitelma. Mitä tietysti heti kokeilemaan.
En jaksa nyt tarkalleen kertoa, että mitä kaikkea siinä tuli tehtyä, mutta lopputulos oli joka tapauksessa se, että Ubuntu ei enää käynnisty normaalisti. Se päästää kirjautumaan, mutta ei enää lataa työpöytää. Kuitenkin nettiin on mahdollista päästä kun klikkaa näppäimistön pikanäppäintä ottaakseen kuvankaappauksen (ja sieltä pääsee sitten Ohjeisiin, josta on nettiyhteys). Kaikki äänet ja vastaavat toimivat (no, Youtube-videot eivät edelleenkään toimi).
Nyt tällä koneella on KD4, jonka asennusohjelman löysin laatikostani. Ihmettelen kovasti (ja olen tietysti kiitollinen) että levy yhä toimi, heitin sen eilen jo yhdessä vaiheessa seinäänkin, kun se jotain urputti. Jos levy olisi kaartanut hieman oikealle, se olisi lentänyt ikkunasta ulos.
Nyt en varmaan enää uskalla sulkea tätä konetta, jottei tämäkään kaatuisi.
keskiviikko 17. syyskuuta 2008
Vässykkä
Sain puhelinsoiton. Soittaja, tarkemmin sanottuna työnantaja, kysyi minulta haluaisinko muuttaa työkuvaani. Työaika pitenisi ja tehtävät muuttuisivat, suostuisinko?
Päänuppini sanoi minulle, ettei kannata suostua. Kyseinen työmuoto ei suuremmin minua kiinnosta ja pidentynyt työaika, vaikka nostaisikin palkkaa, ei sopisi kunnolla muuhun aikatauluun, erityisesti opiskeluihin. Sano siis ei, neuvoi järki.
Mitä teki suuvärkki? Oikein Homer Simpsonmaiseen tyyliin kuulin sen sanovan luuriin "kyllä". Koska en tahtonut pahoittaa pomon mieltä, suostuin työhön, jota en tahdo tehdä.
Miksi sitä ei osaa pitää puoliaan, miksi sitä suostuu kiltteyttään töihin, joita ei halua? Miksi sitä pitääkin olla vässykkä?
Päänuppini sanoi minulle, ettei kannata suostua. Kyseinen työmuoto ei suuremmin minua kiinnosta ja pidentynyt työaika, vaikka nostaisikin palkkaa, ei sopisi kunnolla muuhun aikatauluun, erityisesti opiskeluihin. Sano siis ei, neuvoi järki.
Mitä teki suuvärkki? Oikein Homer Simpsonmaiseen tyyliin kuulin sen sanovan luuriin "kyllä". Koska en tahtonut pahoittaa pomon mieltä, suostuin työhön, jota en tahdo tehdä.
Miksi sitä ei osaa pitää puoliaan, miksi sitä suostuu kiltteyttään töihin, joita ei halua? Miksi sitä pitääkin olla vässykkä?
torstai 11. syyskuuta 2008
007
Tunsin itseni jokin aika sitten salaiseksi agentiksi.
Työkaveri oli käynyt kurssin, jossa oli opetettu erilaisia ryhmänohjaustaitoja. Harjoitteet olivat erittäin mielenkiintoisia ja haaveilin ottavani itsekin niitä käyttöön mutta, mutta... Kun niitä ei saanut kukaan muu kopioida. Ei koneella, ei käsin. Ja tämä ehdoton kielto ei johtunut työkaverista, vaan hänelle annettu koulutusaineisto oli huippusalaista, siihen ei saanut kukaan muu koskea. Työkaveri oli joutunut vannomaan että suojelisi aineistoa, epäonnistuminen johtaisi suurin piirtein kuolemanrangaistukseen. Työnantajan oli sentään sallittu yleisluontoisesti lukea aineisto läpi.
Ymmärrän, että poliisilla ja puolustusvoimilla voi olla joitain taktiikkasysteemejä, joita ei julkisesti levitetä. En kuitenkaan ihan täysin ymmärtänyt tätä salailua tässä yhteydessä.
Niinpä heittäydyin salaiseksi agentiksi. Kopioin vihkooni ulkomuistista (huom!!! ULKOMUISTISTA) kaikki käytetyt harjoitteet. Nyt ajattelin pistää kilpailevan yrityksen pystyyn. Osallistujat voivat lähettää minulle rahaa ja minä lähetän heille diplomin.
Työkaveri oli käynyt kurssin, jossa oli opetettu erilaisia ryhmänohjaustaitoja. Harjoitteet olivat erittäin mielenkiintoisia ja haaveilin ottavani itsekin niitä käyttöön mutta, mutta... Kun niitä ei saanut kukaan muu kopioida. Ei koneella, ei käsin. Ja tämä ehdoton kielto ei johtunut työkaverista, vaan hänelle annettu koulutusaineisto oli huippusalaista, siihen ei saanut kukaan muu koskea. Työkaveri oli joutunut vannomaan että suojelisi aineistoa, epäonnistuminen johtaisi suurin piirtein kuolemanrangaistukseen. Työnantajan oli sentään sallittu yleisluontoisesti lukea aineisto läpi.
Ymmärrän, että poliisilla ja puolustusvoimilla voi olla joitain taktiikkasysteemejä, joita ei julkisesti levitetä. En kuitenkaan ihan täysin ymmärtänyt tätä salailua tässä yhteydessä.
Niinpä heittäydyin salaiseksi agentiksi. Kopioin vihkooni ulkomuistista (huom!!! ULKOMUISTISTA) kaikki käytetyt harjoitteet. Nyt ajattelin pistää kilpailevan yrityksen pystyyn. Osallistujat voivat lähettää minulle rahaa ja minä lähetän heille diplomin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)