Tikru

Koska blogissa on jo kuvia koirasta, Pörrö-kissasta, Rääpäleestä ja edesmenneestä Leevistä, niin pistetään nyt sitten vielä kuva myös neljännestä (nykyisin kolmannestamme) kissastamme, eli Tikrusta.

  

Takana näkyy myös Rääpäle.

Tikru on kissoistamme kaikkein ilmekkäin, sen naama kertoo kaikkein selkeiten mitä mieltä se mistäkin asiasta on. Esimerkiksi nyt ei ilmeisesti ollut kovin kiva tulla kuvatuksi. Tikru on myös kissoistamme fiksuin. Se yksin on keksinyt, että hakkaamalla ikkunaa tassulla joku tulee avaamaan oven. Tai että ulospääsyään voi nopeuttaa, jos katsoo merkitsevästi ihmistä ja sitten menee ja upottaa kyntensä nahkasohvaan. Minkä jälkeen se välittömästi kävelee itse ovelle. Pysähtyy vielä monesti katsomaan taakseen, että menikö viesti perille. Jos ei mennyt, sohvaa raavitaan lisää.              

Lisäksi Tikru haluaa hoitaa "asiansa" hiekkalaatikolla. Monet kerrat se on tullut ulkoa sisälle vain sitä varten, että se käy hiekkalaatikolla pissillä ja kakkilla. Sitten se lähtee takaisin ulos. Kukapa sitä nyt ulkona tykkäisi asiansa tehdä, kun sisävessakin on kerta keksitty?                                   

Voi Rääpäle

Leevin kuoltua nyt myös Rääpäleen tila on heikentynyt. Se on jo syntymästään asti ollut erilainen kuin muut kissat luultavasti erilaisten synnynnäisten vikojen tähden (eli mistään tarttuvasta taudista tuskin on kyse). Noin 7-viikkoisena se kulki eteenpäin horjuen ja nukkui suurimman osan ajasta tai istui paikallaan ja tuijotti tyhjyyteen, kunnes nukahti. Muiden pentujen mukana se ei pysynyt alkuunkaan. Sitten se lisäruokinnan avulla ryhdistyi ja alkoi jo vaikuttamaan ihan normaalilta pikkukissalta. Tai no ainakin suhteellisen normaalilta, mitä ilmeisemmin ainakin sen silmissä on vikaa, mikä selittää sen, miksi se ei edelleenkään juuri kiipeile ja miksi se törmäilee ajoittain huonekaluihin.

Mutta nyt viime torstai-yöstä alkaen se on taantunut. Keskiviikkona se oli vielä leikkinyt Leevin kanssa, mutta Leevin kuoltua yöllä Rääpäleestä on tullut taas entisenlaisensa. Se nukkuu suurimman osan ajasta, kulkee horjuen ja huojuen eteenpäin kuin humalainen ja istuu nuokkuen tuijottaen tyhjyyteen. Se käy syömässä, mutta hiekkalaatikolle se pitää kantaa, koska se ei ilmeisesti (enää?) muista missä se on. Nyt Rääpälettä taas juotetaan ruiskulla, josko se piristyisi, mutta mutta...

Ulos sitä ei ole koskaan päästetty, eikä päästetä, koska se on kuitenkin "virallisesti" kohta puolivuotias kollikissa ja siten kylän aikuisten kollikissojen silmissä haastaja, kun ne pyrkivät levittämään omien reviiriensä rajat takaisin niille alueille, jotka Leevi oli itselleen hankkinut. Eikä Rääpäleestä olisi niille kerta kaikkiaan mitään vastusta eikä se huonon koordinaationsa ja liikkumisensa takia pääsisi myöskään karkuun.

Leevin hauta

Ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa

Ei pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa - viime yönä kirjoitin viestin siitä, miten Leevi-kissa on paranemaan päin. Ja tänä aamuna sain sitten viestin, että Leevi on kuollut yöllä. Luultavasti niihin aikoihin, kun minä olen kertonut bloginlukijoille Leevin olevan toipumassa, on se itse asiassa tehnyt kuolemaa.

Sairaus tai vika, joka jäi nyt mysteeriksi, romahdutti Leevin tilan viime yönä jälleen ja tällä kertaa se päättyi sitten kuolemaan. Eläinlääkäriin ei enää ehditty, kuolema tuli toisaalta nopeasti, ja toisaalta siellä päin missä Leevi asuu päivystävä eläinlääkäri voi olla missä päin tahansa maakuntaa, useimmiten kuitenkin kaupungissa 50 kilometrin päässä. Ja kolmanneksi, eipä niistä nyt aiemminkaan ole mitään hyötyä ollut.

Nightwishin uusin kappale

Ja tapahtui niin, että vihdoin ja viimein Nightwishin uusin albumi ollaan julkaisemassa. "Imaginaerum" on albumin nimi ja siltä julkaistu single on "Storytime". Jonka musiikkivideo on tässä.

Minä tykkäsin

Leevi

No ei sillä Leevillä nyt sitten olekaan leukemiaa.

Leevin tila oli mennyt huonommaksi ja se päätettiin viedä piikille ennen kipujen alkamista. Noh, se osoittautuikin sitten niin kovaksi paikaksi, että matkalle otettiin mukaan myös Leevin sairaskertomus, jotta eutanasian tekevä eläinlääkäri voisi nyt vielä vahvistaa alkuperäisen diagnoosin tehneen päivystävän lääkärin näkemyksen.

Eläinlääkäri oli pyöritellyt saamiaan papereita, rykäissyt ja todennut, että eihän Leevistä ole edes otettu niitä verikokeita, joista se leukemia paljastuisi. Oireet sopivat kyllä taudinkuvaan, mutta myös moneen muuhun sairauteen. Nyt Leevistä sitten ne verikokeet otettiin ja heti saatiin selville, että leukemiaa sillä ei ole. Jonkun muun syövän mahdollisuutta ei voitu sulkea pois, mutta Leevi päätettiin jättää porskuttamaan kortisoni- ja antibioottilääkityksensä kanssa ja seurataan se tilan kehittymistä.

Tällä hetkellä Leevi voi kuulemma hyvin. Paino on tullut takaisin ja se on myös jo onnistunut hiirestämisessä, mikä on niin pulskalta kissalta jo saavutus sinänsä. Toivomme, että Leevin sairaus olisi ollut jonkinlainen "yleistulehdus", joka nyt on lääkkeitten avulla voitettu.

Aika hurjia nuo väärät diagnoosit. Eläinlääkäri oli kertonut, että Leevi ei ole edes ensimmäinen kissa, joka tulee hyvin epämääräisellä diagnoosilla viimeiselle piikille. Yhdeltä kissalta oli päivystävä löytänyt valtavan kasvaimen kyljestä ja taas oli omistaja tuonut kissaansa armokuolemalle. Siellä kasvainta oli vähän tutkittu ja todettu että kyljessä oleva kasvain parani trimmeriä käyttämällä - se kun ei ollut mikään kasvain ensinkään, vaan yksikertaisesti turkkiin tullut reippaan kokoinen takku.

Eläinlääkärin punnituksessa Leevin todettiin painavan 5.5 kiloa. Ollessaan voimiensa tunnossa Leevi on siis luultavammin ainakin 6 kiloinen mötikkä.

Poliisin ydintehtävä

Poliisin ylijohtaja Mikko Paatero ihastutti ja vihastutti monia noin viikko sitten linjaamalla, että näpistysrikosten ei tulisi kuulua poliisille, vaan vastuun saisi kantaa yksityinen turvallisuusala, joka voisi näpistelijälle kirjoittaa huomautusmaksun näpistämisestä.

Nyt Paatero tykittää entistä kovemmin blogissaan: poliisin resurssit vähenevät tasaisen tappavaan tahtiin, joten tulisi keskustella mikä on poliisin ydintehtävä. Ydintehtävien ulkopuolelle Paatero laittaisi seuraavat asiat:

1) Juopuneiden kuljetus ja säilöntä. Sen voisi hoitaa kuljetuksen osalta yksityinen turva-ala, säilönnän ajalta sosiaaliala.

2) Pienet peltikolarit. Niiden tutkimisen voisi hoitaa vakuutusyhtiö.

3) Pienet liikennerikkomukset. Kunnat voisisvat hoitaa ne ja kerätä maksut itse.

4) Järjestyksenvalvontatehtävät erilaisissa festareissa, urheilutapahtumissa ja vastaavissa. Niistä poliisi voisi kirjoittaa maksuja. Jos järjestät festivaalin, maksat jos haluat sinne poliisin.

5) Näpistelijät. Maksun voisi kirjoittaa vartija, koska poliisin sakolla ei ole enää juuri arvoa, koska ei ole muuntorangaistusta, Paatero kirjoittaa. Viime vuonna poliisin tietoon tuli 73 000 näpistysrikosta. Siirretään siis koko homma pois poliisin vastuulta.

6) Sellaiset pienet rikokset, jotka olisi voitu estää parempaa suojausta käyttäen. Ilmeisesti tässä sitten toteutettaisiin periaatetta "oma vika, pikkusika" tai "mitäs läksit".

7) Vankien kuljetus.

Sen sijaan Paatero ei ehdota karsittavaksi poliisin johtotasoa. Siellä ollaan kaiketi korvaamattomia. Se, että Paatero ei esitä tätä tai muiden tehtävien siirtämistä pois poliisilta (esim. ajokorttien myöntäminen ), nostaa esiin kysymyksen siitä, että kuinka vakavasti otettavia hänen ehdotuksensa loppujen lopuksi on. Hänen ehdotustensa edes osittainen toteutus edellyttäisi valtaisia muutoksia lainsäädöntään ja myös oikeuskäsitteeseen, jos kansalaisten oikeus ilmoittaa rikokseksi kokemansa asia vietäisiin pois.

Ja jos ajatellaan säästöjä, niin Paateron ajatuksillahan niitä ei synny. Esimerkiksi juopuneiden kuljettaminen ja säilöönottaminen edellyttäisi kokonaan uuden järjestelmän rakentamista ihan jo tiloista ja muusta infrastruktuurista alkaen. Ja tietysti niille vartioimisliikkeillekin pitäisi maksaa siitä juopuneiden keräämisestä. Ja muuttaa lakia (koska yksityisellä henkilöllä ei ole oikeutta rajoittaa toisen liikkumisvapautta ilman syytä. Humalassa olo ei ole rikos ja poliisi tekee nämä talteenotot poliisilakiperusteisesti). Ja kuka sitä sitten valvoisi, että ketä tuolta oikein roudataan pahnoille lepäämään?

Jännästi on kyllä ääni Paateron kellossa muuttunut. Ei siitä montaa vuotta ole, kun Paatero vakuutti, että Poliisiammattikorkeakouluun kannattaa hakea, kaikilla on kyllä töitä, vaikka jo silloin soraäänet huusivat kentällä, että ei pidä paikkaansa eikä tule pitämään. Olisiko mitään tekemistä sisäasianministerin vaihtumisen kanssa?

Poliisi

Paateron avaus siitä miten näpistelijät siirtyisivät poliisilta vartijoille juontaa juurensa luultavasti tähän: "Uusin uhkakuva: Suomi menettää 1000 poliisia lähivuosina." IS:n jutussa kerrotaan, että seuraavan neljän vuoden aikana poliisien määrä putoaa n. 1000 miehellä. Tällä hetkellä poliiseja on virassa n. 7500 ja jos mukaan lasketaan erilaisissa kansliatehtävissä toimivat, myös siviilityöntekijät, saadaan Suomen poliisivoimien vahvuudeksi n. 10 000. Saman aikaisesti Poliisiammattikorkeakoulu on tuntuvasti vähentänyt opiskelijamääriään niin, että ensi vuodesta uhataan tulevan ennätyksellisen hiljainen.

Opiskelijoiden määrän vähentäminen on tietysti järkevää, jos kerta vahvuuksia aiotaan pienentää, mutta samalla se aiheuttaa entistä suuremmat ongelmat poliisille. Onhan julkisesti tiedetty salaisuus, että moni poliisilaitos pystyy takaamaan suhteellisen riittävän poliisitoiminnan ainoastaan, koska koulusta tulee joka vuosi "ilmaista tykinruokaa" eli nuorempia konstaapeleita suorittamaan kahta pakollista työharjoitteluaan. Ne ajat, jolloin työharjoittelua suorittava poliisikokelas seurasi takapenkillä kahden vanhemman työtä ovat olleet ja menneet ja opiskelija toimii nykyisin ohjaajansa työparina. Liikkuupa jopa huhuja partioista, jotka koostuvat kahdesta opiskelijasta. Nyt, kun opiskelijamäärät tyrehtyvät, ovat laitokset kohta ihmeissään.

Joskus on myös uhottu, että henkilötyövuosia vähennetään, mutta ei poliisimiehistä, vaan siviilityöntekijöistä. Jolla on sitten kivasti kierretty se seikka, että ne poliisin kansliatoiminnot ovat sellaisia, että ei niitä voi jättää tekemättä. Jos kansliassa ei ole kanslian tätiä tekemässä niitä kansliatöitä, niin kukakohan ne sitten tekee? No se poliisimies tietysti. Eli siviilivirkojen vähentäminen ei tarkoita, että säästyneillä rahoilla palkattaisiin lisää poliiseja kenttätyöhön. Pikemminkin päinvastoin.

Jo tällä hetkellä Suomi alittaa YK:n suositukset riittävästä poliisimäärästä. YK on arvioinut, että poliisin riittävä minimivahvuus sataa tuhatta asukasta kohden  on 222 poliisimiestä. Tässä luvussa ovat mukana siis ainoastaan varsinaisia poliisintehtäviä tekevät poliisit, hallinnolliset työt jätettiin ulkopuolelle. Tällä hetkellä Suomessa on sataa tuhatta asukasta kohden 153 poliisia ja siten Suomi on Euroopan hännänhuippu yhdessä Norjan kanssa, jossa poliiseja on 154. Myös Ruotsi alittaa minimikynnyksen, mutta silti siellä on poliiseja jo 196 sataa tuhatta kohden. Kaukana ollaan "huippumaista" Venäjästä, jossa on 976 poliisia, puhumattakaan Valko-Venäjästä, jossa sataa tuhatta ihmistä vartioi 1446 koppalakkia.

Poliisien määrällä on varmasti yläraja, jonka jälkeen voidaan jo hyvällä syyllä puhua poliisivaltiosta ja diktatuurista. Suomessa yritetään ilmeisesti nyt löytää se alaraja, jota poliisien määrä ei voi alittaa. Vaikka ainahan voi siirtää hommia vartiointialalle. Joka bisneksenä ei kyllä p*rsettään penkistä nosta ellei sille siitä tuntuvasti makseta. Eli kun säästetään yhdestä, joudutaan saman homman tekemisestä maksamaan toiselle paljon enemmän. Ajattelun logiikan näkee ilmeisesti vain poliitikko.

Kaikissa näissä Paateron ja muiden vastaavien ulostuloissa on myös yksi toinen huomionarvoinen asia: puhutaan järjestäytyneestä rikollisuudesta ja harmaasta taloudesta ja pelotellaan, että ne tulevat kohta tänne. No itse asiassa ne ovat jo täällä. Ovat olleet jo kauan. Mutta ilmeisesti ainoastaan sitä uhkakuvaa, että valtio voisi menettää rahaa talousrikosten takia pidetään riittävän merkittävänä rummuttaa. Sen sijaan sitä, että meno on jo nyt monissa kylissä ja kaupungeissakin aikamoista Villiä länttä, ei mainitse kukaan. Vaikka touhu menee vain pahemmaksi ja vaikka juuri se on se, mikä meidän jokaisen arjessa eniten näkyy. Ei se tavallisen ihmisen arjessa kovin huomiotaherättävästi näy, jos mopokerhot tekevät kuittikauppaa. Sen sijaan se näkyy, kun Arska-Alkoholisti heiluu puukko kädessä kaupassa mölisemässä toista tuntia, kun lähin poliisipartio on kiitämässä paikalle 300 kilometrin päästä.

Mutta ei siinä sitten mitään. Näillä mennään. Alkakaa harrastamaan itsepuolustuslajeja ja hankkikaa hyvät vakuutukset.