tiistai 15. marraskuuta 2011

Voi Rääpäle

Leevin kuoltua nyt myös Rääpäleen tila on heikentynyt. Se on jo syntymästään asti ollut erilainen kuin muut kissat luultavasti erilaisten synnynnäisten vikojen tähden (eli mistään tarttuvasta taudista tuskin on kyse). Noin 7-viikkoisena se kulki eteenpäin horjuen ja nukkui suurimman osan ajasta tai istui paikallaan ja tuijotti tyhjyyteen, kunnes nukahti. Muiden pentujen mukana se ei pysynyt alkuunkaan. Sitten se lisäruokinnan avulla ryhdistyi ja alkoi jo vaikuttamaan ihan normaalilta pikkukissalta. Tai no ainakin suhteellisen normaalilta, mitä ilmeisemmin ainakin sen silmissä on vikaa, mikä selittää sen, miksi se ei edelleenkään juuri kiipeile ja miksi se törmäilee ajoittain huonekaluihin.

Mutta nyt viime torstai-yöstä alkaen se on taantunut. Keskiviikkona se oli vielä leikkinyt Leevin kanssa, mutta Leevin kuoltua yöllä Rääpäleestä on tullut taas entisenlaisensa. Se nukkuu suurimman osan ajasta, kulkee horjuen ja huojuen eteenpäin kuin humalainen ja istuu nuokkuen tuijottaen tyhjyyteen. Se käy syömässä, mutta hiekkalaatikolle se pitää kantaa, koska se ei ilmeisesti (enää?) muista missä se on. Nyt Rääpälettä taas juotetaan ruiskulla, josko se piristyisi, mutta mutta...

Ulos sitä ei ole koskaan päästetty, eikä päästetä, koska se on kuitenkin "virallisesti" kohta puolivuotias kollikissa ja siten kylän aikuisten kollikissojen silmissä haastaja, kun ne pyrkivät levittämään omien reviiriensä rajat takaisin niille alueille, jotka Leevi oli itselleen hankkinut. Eikä Rääpäleestä olisi niille kerta kaikkiaan mitään vastusta eikä se huonon koordinaationsa ja liikkumisensa takia pääsisi myöskään karkuun.

Ei kommentteja: