Sairas Leevi

Aiemmin täällä mainitsemani Leevi-kissa on vakavasti sairas.

Leevi, joka talven tullen oli taas alkanut lihoa entisiin arvatenkin n. 10 kiloisiin mittoihinsa, olikin sitten alkanut yhtäkkiä laihtua nopeasti ja hengitys oli muuttunut korisevaksi. Leevi oli viety eläinlääkärin luo, joka toi verikokeiden jälkeen ikävän diagnoosin: Leevillä on leukemia.

Nyt odotellaan lopullisten verikokeiden tuloksia. Lääkärin mukaan leukemiaa on kissoilla kuulemma kahta tyyppiä: vakavampaa, joka johtaa varmasti kuolemaan, ja "vähemmän vakavaa", joka pysyy päivittäisellä lääkinnällä jonkinlaisessa kurissa. Tulosten pitäisi tulla ensi viikon aikana ja sen jälkeen pitää sitten tehdä ratkaisuja siitä mikä olisi Leeville kaikken parasta. Niitä odotellessa Leevi syö antibiootteja ja kortisonia ja on pakkoruokinnassa. Ulos sitä ei saa päästää, koska sairaana Leevi ei pysty puolustamaan itseään naapuruston muilta kissoilta. Mutta ei Leevi edes halua ulos, ennestäänkin laiskalta kissalta on täysin veto poissa.

Paatero: näpistelijät poliisin vastuulta vartijoille, sakon tilalle hallintomaksu

Suomen poliisin poliisiylijohtaja Mikko Paatero ehdotti tuossa jokin aika sitten, että näpistelijät siirrettäisiin pois poliisin vastuulta ja näiden "rankaiseminen" tulisi vartijoiden vastuulle. Poliisin antaman sakon tilalle tulisi hallintomaksu, jonka vartija kirjoittaisi näppärille. Hieman siis samaan tapaan kuin yksityinen pysäköinninvalvoja kirjoittaa huomautusmaksun ja kunnallinen pysäköinninvalvoja sakon.

Paatero on siitä jännä kaveri, että hän on jatkuvasti vähentämässä edustamansa instanssin töitä ja siirtämässä niitä toisen ammattiryhmän kontolle. Paatero on jo useaan otteeseen ehdottanut, että esimerkiksi juopuneiden talteenotto siirrettäisiin pois poliisilta milloin pelastuslaitoksille, milloin vartijoille. Jos se Paaterosta olisi kiinni, niin yksityinen kaupallista voittoa tavoitteleva turvallisuusala kuljettaisi Suomessa jo päihtyneet ja vangit ja nyt myös "sakottaisi" näpistelijöitä. Herää jo epäillys, että ei kai vaan Paaterolla ole jonkun yksityisen vartiointiliikkeen osakkeita...

Leikki leikkinä, mutta Paateron logiikkaa on vaikea nähdä. Ilmeisesti se menee jotenkin niin, että kun poliisilla on resurssipula, niin Paatero ratkaisisi asian vähentämällä poliisien työtä. Oma yleinen elämänkokemukseni tosin väittäisi että töiden vähentäminen lisää resursseja vain hetkellisesti: kohta joku kuitenkin on jo ihmettelemässä, että "mihis te näin paljon ukkoja tarviitte, eihän teillä oo töitäkään?"

Ehkä Paateron tarkoituksena on nostaa esille se, että poliisilla ei ole resursseja. Sen sijaan jostain syystä tätä ei voi tehdä suoraan sanomalla, että "hallituksen säästöjen vuoksi meillä ei ole mahdollisuutta tehdä työtämme." Tämän kaltainen esimiesten suorasanainen arvostelu ei tunnu sopivan poliisin ilmeisen sotilashenkiseen kulttuuriin. Eihän Paateronkaan avauksia ole yksikään poliisijohtaja tai edes poliisien liiton edustaja ole julkisesti arvostellut.

Paitsi nyt Helsingin poliisipäällikkö Riikonen, joka on nyt nostanut esille ensinnäkin asiakkaiden oikeusturvan. Vartiointiliike pyrkii tekemään voittoa itselleen. Rahallisen korvauksen saaminen jokaisesta kiinniotosta synnyttää helposti ajatuksen ja pelon väärinkäytöksistä ja jopa kiinniotto-kiintiöistä.

Vielä isompi asia olisi se viesti, jonka muutos lähettäisi. Viesti olisi, että näpistys on niin vähäpätöinen asia, ettei se ole edes oikea rikos, joka poliisia kiinnostaisi. Kuitenkin näpistäminen eli toisin sanoen lievä varkaus on yksi yleisimpiä suomalaisia rikoksia, joka tuottaa valtavat tappiot kaupoille joka vuosi. Laskun maksaa viime kädessä kuluttaja. Ja toisaalta näpistysten taakse kätkeytyy monenlaista muuta piilorikollisuutta tai asioita, jotka viranomaisen olisi hyvä saada tietoonsa. Huumeidenkäyttöä, kleptomaniaa, alkoholin väärinkäyttöä, nuorisorikollisuutta ja ihan ammattimaista myymälävarkautta.

Sinällään tosin muutos olisi ihan jatkumossa näpistyksen rangaistavuuden kanssa. Eduskunta päätti suuressa viisaudessaan poistaa muuntorangaistuksen, jolloin maksamattomia sakkoja ei enää muuteta vankeudeksi. Näin ollen tällä hetkellä näpistyksen rangaistus on monelle elämäntaparosmolle siinä, että poliisi tulee ja kirjoittaa sakon, jota ei tarvitse maksaa. Luottotiedot kun on jo menneet ja ulosotossa on jo valmiiksi se puoli miljoonaa, joten mitäs pienistä. Todellinen rangaistus on monesti se aika, jonka kiinniotettu istuu kopissa tympääntyneen vartijan kanssa odottamassa sitä poliisia.

Nyt jos sakko korvataan jollain vartiointiliikkeen sisäisellä "noh, noh"-maksumuistutuksella, niin voi sanoa näpistyksen viimeisenkin ns. pelotteen ja rangaistuttavuuden olleen ja menneen.

Sota

Urheilu, varsinkin maajoukkuetasolla, on omiaan herättämään nationalistisia tunteita. Niissä ei välttämättä ole mitään pahaa niin kauan kun urheilu-nationalismissa pysyy pilke silmäkulmassa eikä oikeasti lähdetä kadulle hakkaamaan ruotsalaisia, koska ne on "meitin vihollisia". Joskus tämä urheilunationalismin koomisuus (jossa urheiluvoitot oikeasti rinnastetaan johonkin talvisodan torjuntavoittoihin) vaan tahtoo unohtua. Ja silloin syntyy tällaisia mainoksia.

Okei, mainos on taidolla tehty ja synnyttää varmasti monissa "kansallisylpeyttä", mitä siinä tietysti haetaan. "Nyt nousee lätkäkuume!" kirjoitti yhdellä foorumilla eräs katsoja. Mutta jos mainosta alkaa miettiä niin...

Mitä sodalla ja lätkällä nyt ihan oikeasti on tekemistä keskenään? Onko todellakin rinnastettavissa toisiinsa se, että lähdetään taistelemaan jääkiekkovoitosta ja itsenäisyydestä? Toisessa lajissa ihmisiä kuolee, toisessa luistellaan nuuska huulessa kumisen lätkän perässä.

"Miksi Suomen sodista ei saa puhua? Niistä pitäisi olla ylpeä", kirjoitti eräs toinen kritisoidessaan mainoksen saamaa kritiikkiä. Saa sodista puhua ja olla varmaan ihan ylpeäkin siitä mitä veteraanit ovat kestäneet. Mutta tässä mainoksessa sota on rinnastettu jääkiekkoon, kaupalliseen viihteeseen. Sota ei ole viihdettä ja nationalismikin taitaa olla rintamalla aika kaukana (jos veteraaneja on uskominen).

MTV3:lta on jo selitetty, että mainos on karikatyyri. Epäselväksi jää vain se, että minkä karikatyyri mainos on?

Rääpäle

Pörrön pentu Rääpäle. Rääpäle on ollut syntymästään asti omituinen. Tai persoonallinen. Miten sen nyt ottaa. Ihan vastasyntyneenä syystä tai toisesta se ei osannut imeä. Ilman ihmisen apua se olisikin kuollut. Liekö jo siinä vaiheessa sitten kehityksessä mennyt jotain vialle, vai olisiko Rääpäle aina ollut omansalainen, mene ja tiedä. Se on kehittynyt paljon hitaammin kuin sisaruksensa, muiden jo hypellessä pitkin sohvia, Rääpäle kulki horjuen kuin vasta kävelemään opetteleva ja tuijotteli seiniä. Milloin ei nukkunut. Lisäruokinnan ansiosta se alkoi saada muita hitaasti kehityksessä kiinni, mutta edelleen se on omansalainen ja näkee jotain pikku-ukkoja, joita se sitten tykkää metsästellä.

Muiden muuttaessa uusiin koteihin Rääpäle jäi meille. Se on ihan emonsa värinen, mutta suoraan sanottuna aika ruma ankanpoikanen. Pitkät hontelot jalat, pieni pää (ja jotenkin oudot, pienet kasvot), isot lepakonkorvat ja pitkä hännänluikku. Mutta voihan se olla että Rääpäleestä kasvaa vielä komea kolli.

Mutta hassu pikkukissa se silti on.

Kissoja

Pörrö