On kuuma, mutta ei vielä niin tukahduttavan kuuma kuin olen pelännyt. Pidän ikkunaa auki ympäri vuorokauden, mutta nyt siitä koituu jo melkoisia äänihaittojakin.
Ulkona parvi harmaalokkeja on kirkunut yhteen menoon jo puolitoista tuntia. Kun ne aloittivat metelöintinsä, kurkkasin ikkunasta ulos nähdäkseni syyn tähän faunan villiintymiseen. Joku oli heittänyt maantiellä kolme avaamatonta leipäpussia. Näemmä Vaasan ruispaloja ja kaksi pakettia ranskanleipää. Lokit tietysti iskivät tämän yltäkylläisen aterian kimppuun kuin siat limppuun, huutavat ja tappelevat. Humalainen mies jahtasi niitä pitkin katua, huitoi käsillään ja huusi lokkeja olemaan hiljaa. Huojui niin pahasti että aloin jo ajatella että tätä menoa painovoima vie voiton ja mies ottaa otsallaan lähikontaktin asfalttiin. Ei ottanut, vaan mies juoksi vauhtiin päästyään huojuen keskellä tietä pois näkyvistä ja pois näyttämöltä.
Yllättävän nopeasti ne saivat leipäpussit revittyä auki ja pääsivät leipien kimppuun. Nyt, puolitoista tuntia myöhemmin, leivät ovat jo melkein kadonneet ja kirkuminen on hieman vaientunut. Mutta vain hieman. En tiedä kuka leivät jätti tiensyrjään. Putosivatko ne vahingossa vai oliko taka-ajatuksena oikein jokin filosofia. Viime aikoina täällä on muutenkin alkanut näkymään todella paljon ruonjätteitä, tyhjiä jogurttipurkkeja, leipäpussejä ja niin edelleen. Epäilin jopa yhtenä aamuna, että olisiko joku kettu tai vastaava mennyt repimään jonkun roskapussin rikki, sen verran jätettä kaduilla lojui.
Mutta niin se vain elämä on valintoja täynnä. Joko nautit hiljaisuudesta ja hikoat tai kuuntelit lokkien rääkymistä ja olosi on suhteellisen mukava. Se on pääkaupunkiseudun kesää se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti