Jumalkuvista

Miksi teologia on tärkeää kirkolle, vaikka teologisesta tiedekunnasta tulee vain "ateisteja alttarille" (siteeraten erästä kirjaa).

Ajattelen, että teologia on tärkeää, koska Raamattu on ristiriitainen. Koen, että sen käsittäminen ja ymmärtäminen on tärkeää. Jos luemme Raamattua kirjaimellisesti, tietämättä kirjasta mitään, sotkeudumme sen luomiin kuvioihin. Kun ymmärrämme, että Raamattu koostuu erilaisista ja eri-ikäisistä traditioista, jotka on keinotekoisesti liitetty yhteen ja muokattu satojen vuosien ajan erilaisten kulttuurien, uskontojen ja yhteiskuntien vaikutuskentässä, tekstien ymmärtäminen "helpottuu".

Raamatun teksteissä kohtaamme erilaisia jumalakuvia ja jumalakäsityksiä, jotka muotoutuivat ihmisen ja hänen elinolojensa kehityksen myötä. Kohtaamme Raamatun sivuilla heimojumalan, soturijumalan, kaupunginjumalan, kuninkaan jumalan. Tuhansien vuosien kuluessa monia jumalkäsityksiä on nivoutunut yhteen hahmoksi, jota nykyään kutsumme Jumalaksi.

Monesti Raamatun tekstit puhuvat toisiaan vastaan. Eri jumalkuvat eivät sovi yhteen, vaan tuntuvat riitelevän keskenään. Jos yrittää sovittaa ne kaikki yhteen, niin lopputulos on skitsofreeninen. Tai sitten täytyy ummistaa silmänsä Raamatun teksteiltä ja valita sieltä vain ne kohdat, jotka tuntuvat sopivan itselle.

Minusta taas se ei ole oikea tie. Emme me puolusta Jumalaa olemalla kritiikittömiä. Meistä ei tule pyhiä, jos ummistamme silmämme ristiriidoilta, taikauskolta ja siltä, mikä tosiasiassa on kiusallisen alkukantaista ja epäolennaista. Emme voi pitää kiinni itäisen Välimeren jokaisesta jumaluudesta ja jumalakuvasta, jotka aikoinaan hivuttautuivat siihen kokonaisuuteen, jota Vanhan testamentin tekstit kutsuvat mm. nimellä JHWH, Jahve.

Eikä meidän tarvitsekaan pitää. Uskon ja tunnen, että Raamatussa on myös se jumalallisuus, mutta sen tunteminen ei edellytä kaikesta kiinni pitämistä. Niin kuin ihmiskunta on jättänyt taakseen Zeuksen, Torin ja Ukko Ylijumalan, voimme mielestäni jättää taaksemme myös niiden aikalaiskuvan Jahvesta.