Hopeanuolta voi varmaan ihan hyvällä omallatunnolla kutsua kulttiteokseksi - ainakin Suomessa. Se on jaksanut pitää pintansa 1980-luvun lopusta 2010-luvulle. Minä tutustuin Hopeanuoleen muistaakseni vuonna 1989 ja se kuuluu eittämättä lapsuuden suosikeistani siihen joukkoon, joka on kestänyt ajan hammasta ehkä parhaiten, vaikka sitä katsoessa välillä naurattaakin jo nykyisin. Vai johtuisiko se nauru pikemminkin nostalgiasta ja oman lapsuuden muistelusta?
Mutta mikä Hopeanuoli siis on? Teknisesti katsoen Hopeanuoli - sellaisena kuin sen suomalaiset ensin oppivat tuntemaan - oli neljään VHS-kasettiin mahdutettu japanilainen piirretty sarja, joka kertoi hopeanharmaasta akita-koirasta, joka varttuu jossain päin Japania karhukoiraksi ja taistelee ystävineen Akakabuto-nimistä karhua vastaan. Sarjasta tuli - syystä tai toisesta- suosittu, vaikka varsinkin neljäs VHS on niin täynnä selittämättömiä juonenkäännöksiä ja täysin käsittämättömiä tapahtumia ja ohimeneviä viittauksia asioihin joita ei koskaan ole katsojan tietämyksen mukaan edes tapahtunut. Jopa kahdeksanvuotias pystyi sitä katsoessa tajuamaan, että nyt ei ole enää päätä eikä häntää tässä juonessa.
Aika toi sitten aikanaan selityksen sille, että miksi niin.
Sitten tuli internet ja maailma alkoi muutenkin laajeta. Opittiin, että tämänkaltaista japanilaista piirrettyä sanotaan animeksi. Opittiin, että on olemassa myös japanilaista sarjakuvaa, jota sanotaan mangaksi. Opittiin, että niin kuin länsimaissa elokuvaa tuntuu edeltävän kirja, Japanissa animea edeltää usein manga. Saatiin selville, että Hopeanuolikin aloitti seikkailunsa sarjakuvassa.
Hopeanuolen luojaksi paljastui japanilainen Yoshihiro Takahashi ja hänen teoksensa "Ginga Nagareboshi Gin" niminen manga julkaistiin Japanissa vuosina 1983-1987. Se koostui 18 osasta, joista aikanaan valmistui animesarja, johon kuului 21 jaksoa. Näistä jaksoista taas koostettiin Suomessakin julkaistut VHS-kasetit vahvasti sensuroituina ja leikattuina. Leikkausjäljestä tuli epätasainen ja tarinan päätösjaksot "silvottiin" lähes kokonaan tunnistamattomaksi. Moni jakso myös päätyi kokonaan leikkaamon lattialle, mikä selitti oikeastaan kokonaan neljännen kasetin tarinan järjettömyyden.
Faniyleisö alkoi tietysti toivoa, että jonain päivänä nämä jaksot voitaisiin nähdä myös Suomessa, varsinkin kun tänne (niin monen muun länsimaan tavoin) pyyhälsi anime- ja mangavillitys. Lopulta vuonna 2003 pitkä odotus ja mankuminen palkittiin, kun FutureFilm julkaisi viiden DVD-levyn boxin, jossa oli kaikki 21 jaksoa, japaninkielisinä tietysti. Minäkin sen ostin ja kiikutin kotiin (ja maksoin siitä sen hetkisen hinnan, noin 80 euroa), missä koira sen sitten aikanaan söi. Tosijuttu. Myös se varsinainen klassikko eli sensuroitu ja aiemmin VHS:llä nähty versio suomiduppauksineen sai oman DVD-julkaisunsa.
Sitten alettiin odottamaan jatkoa. Yoshiro ilmeisesti piti luomastaan maailmasta ja henkilöhahmoista ja teki lisää mangaa seikkailevista koirista. Oman osansa ovat saaneet (perinteisten jatko-osien tapaan) niin Hopeanuolen isä, poika ja pojanpoikakin. Hopeanuolen pojan seikkailuista tehtiin myös anime ja se julkaistiin melko pian myös Suomessa.
Mutta alkuperäistä mangaa vain kaivattiin. Minäkin taisin kerran pistää nimeni johonkin internetlistaan, jossa "sitouduin" ostamaan Hopeanuoli-omakustannetta suomenkielellä käännettynä. No, se juttu kuivui kokoon ja niin innoissani en sentään jaksanut olla, että olisin tilannut mangaa englannin- tai jopa japaninkielisenä. Mutta myönnän harkinneeni.
Tänä vuonna kustannusyhtiö Tammen alaisuudessa toimiva yhtiö Punainen Jättiläinen ilmoitti alkavansa julkaista manga-Hopeanuolta. Kerran kuussa pitäisi ilmestyä yksi osa 18-osaisesta sarjasta. Koira-action-sarjakuvaa on siis luvassa pitkäksi aikaa. Ensimmäiset kolme osaa on myös jo julkaistu ja minäkin (myöhäisheränneenä) kävin hakemassa jo omani pois. Ikäraja 13-vee.
Sen, että sarjan kaikki päähenkilöt (paria ensimmäistä osaa lukuunottamatta) ovat joko puhuvia koiria, susia tai karhuja, ei pidä antaa hämätä itseään. Ei myöskään japanilaisen piirrostyylin, jonka mukaisesti päähenkilö/sankari Hopeanuoli on isosilmäinen pallopää. Ikäraja ei ole vailla perusteita. Jos sarjan ideaa pitäisi kuvailla vihkiytymättömille, niin voisi sanoa, että Hopeanuoli on eräänlainen Jack Londonin hyytävien eläintarinoiden, kauhuelokuvien ja fantasian välinen risteytymä. Tarina alkaa viattomasti, mutta melko pian jo veri lentää kaaressa ja hirviökarhu riepottaa hampaissaan metsästyskoiria. Myöhemmissä osissa onkin sitten luvassa jo saippuaoopperaa ja machiavellimaisia juonitteluja koira- ja susilaumoissa ja homma kääntyy eräänlaiseksi samuraiviihteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti