Kun viettää yksinkertaista ja yksinäistä elämää, huomaa, että aika ajoin sitä selostaa tekemisiään itselleen. Ja ääneen tietysti, koska hullut ne ääniä päänsä sisällä kuulee ja niiden kanssa keskustelee.
Joskus tämä ääneen rupattelu vaan johtaa noloihin tilanteisiin, varsinkin jos riitaantuu itsensä kanssa tai jos (niin kuin minä) on musiikkimaailman kadotettu lahja, joka tykkää lauleskella ääneen. Monesti ihan itse keksittyjä biisejä. Vähän tähän tyyliin. Ja sitten unohtaa, että on julkisella paikalla ihmisten keskellä. Mutta yleensä nuo tilanteet syntyvät, kun luulet olevasi yksin ja uskot voivasi selostaa itsellesi mitä olet juuri tekemässä. Ja sitten naapurihuoneesta kuuluva vaivaantunut yskähdys kertoo, että et ollutkaan ihan yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti