Ensin oli SOL ja nyt perässä seuraa ISS.
ISS:n vartiointipuolesta vastannut ISS Security sulautui emoyhtiö ISS Palveluihin 1.2.2010. Sulautumisen yhtenä motivaattorina oli ilmeisesti raha: ISS on ilmoittanut, että jatkossa se soveltaa uusiin vartiointialan työntekijöihinsä kiinteistöalan työehtosopimusta eikä vartiointialan työehtosopimusta (lähde). Miksi näin?
Kenties tämän vuoksi: kiinteistöalan TES:n mukaan pienin maksettava palkka on 7.84 euroa tunti (vaativuusryhmä 1). Vartiointialan vastaavat ovat 9.20 euroa tunti tai 8.88 euroa tunti (palkkaryhmä I, Helsinki/muu Suomi).
Kiinteistöalan TES:n mukaan iltatyölisää (klo 18.00-23.00) maksetaan 66 senttiä tunnilta. Vartiointialan TES:n mukaan iltatyölisää (klo 17.00-21.00) maksetaan 90 senttiä tunnilta.
Kiinteistöalan TES:n mukaan yötyölisää (klo 23.00-06.00) maksetaan 121 senttiä tunnilta. Vartiointialan TES:n mukaan yötyölisää (klo 21.00-07.00) maksetaan 150 senttiä tunnilta.
Kiinteistöalan TES:n mukaan työpäivän minimipituus on neljä tuntia. Vartiointialan TES:n mukaan työpäivän minimipituus on viisi tuntia.
Lisäksi vartiointialan TES:n mukaan lauantaityöstä maksetaan 2 euroa tunnilta. Kiinteistöalan TES ei tunne käsitettä lauantaityö.
Rahan lisäksi yksi iso tekijä on monien vartijoiden vihaama käsite "moniosaaja". Kun vartijat voidaan myydä kiinteistöalan työntekijöinä, on mahdollista myydä vartioimisen lisäksi myös kiinteistötyötä. Kyseessä on ilmeinen kilpailuetu muihin firmoihin nähden. Vaikka oikeastaan jokainen firma laittaa työntekijänsä tekemään yhtä sun toista oheistyötä, nyt voitaisiin ensimmäisen kerran avoimesti liittää oheistyöt osaksi vartijan työtä. Eli myydään palvelua, jossa yksi ihminen hoitaa talonmiehen, siivoojan ja vartijan työt. Liittämällä vartijat osaksi kiinteistöalan TES:iä ISS myös kiertää sen mahdollisuuden, että uudessa vartiointialan TES:issä rajoitettaisiin oheistöiden teettämistä vartijoilla, kuten moni on toivonut.
Moni vartija saattaa uutiset kuullessaan kohauttaa olkapäitään. Eihän se nyt niin hirveästi haittaa, vaikka päädyttäisiinkin huoltomieskoulutukseen, he ajattelevat. Mutta ei siinä tule käymään niin.
ISS mainostaa jo nyt asiakaslehdessään, miten helppoa vartijan pätevyys on saada (artikkeli "Siivoustaitoinen vartija-huoltomies", sivu 2-3): "Yleensä monipalveluun voidaan liittää tehtäviä, joista suoriutumiseen riittää kurssimuotoinen täsmäkoulutus. Usein sitä on hyödynnetty päivittäistavarakaupoissa, joissa pullohuoneen hoitajia on koulutettu vartijoiksi tekemään tarpeen tullen tarkistuksia ja kiinniottoja."
Eivät vartijat sinne huoltomieskurssille päädy, vaan huoltomiehet päätyvät vartijakurssille. Ei siinä niin käy, että vartijat alkavat tehdä enemmän oman työn ohella kiinteistöhuoltotöitä. Siinä käy niin, että huoltomiehet alkavat tehdä oman työnsä ohella vartioimistyötä.
Tällainen toimintamalli on jo voimassa Oulussa, jossa erään ison kauppakohteen valvonnasta vastaa ISS. Vartijana toimii ISS:n palveluksessa oleva huoltomies, joka hälytyksen tullessa vetää päälleen vartijantunnukset ja saa euron lisää palkkaa tunnilta. Vahvistamattomien huhupuheiden mukaan viime vuonna kyseissä marketissa olisi tehty kokonaiset yksi kiinniotto.
Noh, asiakas toki saa mitä tilaa.
Ja kolmanneksi: tällä hetkellä tuo ISS:n ilmoitus koskee uusia työntekijöitä. Mutta kuinka kauan? Koska se laajentuu koskemaan myös vanhoja työntekijöitä? Voiko samasta työstä edes maksaa eri palkkaa ja noudattaa eri sopimusehtoja?
keskiviikko 17. helmikuuta 2010
Rehellisyys ei aina kannata
(Olin aivan varma, että olisin jo kertonut tämän tarinan, mutta nopea vilkaisu arkistoihin ei ainakaan tuottanut tulosta, joten en sitten kai)
Vuosia sitten pääsin pois lukiosta ja aloin hakemaan jatko-opiskelupaikkaa. Silloiset säännöt olivat, että jos ei hakenut aktiivisesti opiskelupaikkaa, ei saanut työttömyyskorvausta, jos nyt kävi niin, että ei päässyt opiskelemaan. Yliopistoon hakemista ei kuitenkaan laskettu aktiiviseksi opiskelupaikan hakemiseksi, vaan oli haettava ammatilliseen koulutukseen.
Niinpä minäkin pistin sisään hakupaperit korkeakouluihin (lukuisista varoituksista huolimatta uskoin vielä tuolloin, että oli mahdollista lukea useisiin pääsykokeisiin samanaikaisesti) ja ammattikorkeakouluun, johon ei tarvinnut lukea mitään.
Menin ajallaan AMK:n pääsykokeisiin. Koe alkoi aamulla klo 8 ja olin hyvissä ajoin paikalla. Kokeeseen kuului itse koeosuus, lounas ja haastattelu psykologin kanssa. Paikalla oli noin satakunta hakijaa ja neljä psykologia. No senhän arvaa sitten miten siinä kävi. Itse koe oli valmis muutamassa tunnissa, sitten syötiin ja sitten odotettiin monta tuntia, että pääsisi vuorollaan haastatteluun.
Vihdoin koitti minun vuoroni. Haastattelija kyseli olinko hakenut minnekään muualle. Kerroin lukevani yliopiston pääsykokeisiin. Haastattelija kysyi, kumpi minua kiinnostaa enemmän, yliopisto vai AMK? Vastasin rehellisesti, että yliopisto. Pehmensin sanottavaani, että kyllä tämä ala minua myös kiinnostaa.
"Ei ole mitään mieltä ottaa opiskelemaan ihmistä, joka muutaman vuoden päästä luultavasti keskeyttää opinnot mennäkseen yliopistoon." sanoi psykologi. Sitten hän kysyi, näinkö itseni todella alan työntekijänä. Vakuutin, että kyllä näin ja jos kouluun pääsisin, hoitaisin opiskeluni kunnialla.
"Ja voihan näistä opinnoista olla hyötyä myös yliopisto-opinnoissa", pohdiskelin filosofisesti.
"Ei ole", vastasi psykologi.Haastattelun lopulla hän totesi suoraan, että olisi melko epäreilua ottaa opiskelemaan ihminen, jota ei ala oikeasti kiinnostanut ohi jonkun sellaisen, joka kouluun todella halusi.
Olin ja olen yhä samaa mieltä psykologin kanssa. Mutta kun tuolloin iltapäivällä klo 16 kävelin autolleni ja tajusin viettäneeni juuri kahdeksan tuntia hiostavassa koulussa saadakseni vain kuulla, että kaikki oli ollut yhtä tyhjän kanssa, myönnän että minua - erästä tuttua lausahdusta lainatakseni - "vitutti kuin pientä oravaa, jonka käpy on jäässä."
Silloin autoa startatessani kirosin mielessäni sitä, että olin ollut liian rehellinen, koska tiesinhän nyt satavarmasti, että yksi ovi oli sulkeutunut. Ala nimittäin ihan oikeasti myös kiinnosti minua. Päätin pitää opetuksen mielessäni: rehellisyys ei aina kannata. Suoraselkäisyydestä ei läheskään aina palkita.
Joskus kuitenkin unohdan sen. Tästä voinee jo päätellä, miten kävi sen kurssin, jonne pääsyni jätin entisen työnantajani harkinnan varaan.
Vuosia sitten pääsin pois lukiosta ja aloin hakemaan jatko-opiskelupaikkaa. Silloiset säännöt olivat, että jos ei hakenut aktiivisesti opiskelupaikkaa, ei saanut työttömyyskorvausta, jos nyt kävi niin, että ei päässyt opiskelemaan. Yliopistoon hakemista ei kuitenkaan laskettu aktiiviseksi opiskelupaikan hakemiseksi, vaan oli haettava ammatilliseen koulutukseen.
Niinpä minäkin pistin sisään hakupaperit korkeakouluihin (lukuisista varoituksista huolimatta uskoin vielä tuolloin, että oli mahdollista lukea useisiin pääsykokeisiin samanaikaisesti) ja ammattikorkeakouluun, johon ei tarvinnut lukea mitään.
Menin ajallaan AMK:n pääsykokeisiin. Koe alkoi aamulla klo 8 ja olin hyvissä ajoin paikalla. Kokeeseen kuului itse koeosuus, lounas ja haastattelu psykologin kanssa. Paikalla oli noin satakunta hakijaa ja neljä psykologia. No senhän arvaa sitten miten siinä kävi. Itse koe oli valmis muutamassa tunnissa, sitten syötiin ja sitten odotettiin monta tuntia, että pääsisi vuorollaan haastatteluun.
Vihdoin koitti minun vuoroni. Haastattelija kyseli olinko hakenut minnekään muualle. Kerroin lukevani yliopiston pääsykokeisiin. Haastattelija kysyi, kumpi minua kiinnostaa enemmän, yliopisto vai AMK? Vastasin rehellisesti, että yliopisto. Pehmensin sanottavaani, että kyllä tämä ala minua myös kiinnostaa.
"Ei ole mitään mieltä ottaa opiskelemaan ihmistä, joka muutaman vuoden päästä luultavasti keskeyttää opinnot mennäkseen yliopistoon." sanoi psykologi. Sitten hän kysyi, näinkö itseni todella alan työntekijänä. Vakuutin, että kyllä näin ja jos kouluun pääsisin, hoitaisin opiskeluni kunnialla.
"Ja voihan näistä opinnoista olla hyötyä myös yliopisto-opinnoissa", pohdiskelin filosofisesti.
"Ei ole", vastasi psykologi.Haastattelun lopulla hän totesi suoraan, että olisi melko epäreilua ottaa opiskelemaan ihminen, jota ei ala oikeasti kiinnostanut ohi jonkun sellaisen, joka kouluun todella halusi.
Olin ja olen yhä samaa mieltä psykologin kanssa. Mutta kun tuolloin iltapäivällä klo 16 kävelin autolleni ja tajusin viettäneeni juuri kahdeksan tuntia hiostavassa koulussa saadakseni vain kuulla, että kaikki oli ollut yhtä tyhjän kanssa, myönnän että minua - erästä tuttua lausahdusta lainatakseni - "vitutti kuin pientä oravaa, jonka käpy on jäässä."
Silloin autoa startatessani kirosin mielessäni sitä, että olin ollut liian rehellinen, koska tiesinhän nyt satavarmasti, että yksi ovi oli sulkeutunut. Ala nimittäin ihan oikeasti myös kiinnosti minua. Päätin pitää opetuksen mielessäni: rehellisyys ei aina kannata. Suoraselkäisyydestä ei läheskään aina palkita.
Joskus kuitenkin unohdan sen. Tästä voinee jo päätellä, miten kävi sen kurssin, jonne pääsyni jätin entisen työnantajani harkinnan varaan.
tiistai 16. helmikuuta 2010
Selostelua
Kun viettää yksinkertaista ja yksinäistä elämää, huomaa, että aika ajoin sitä selostaa tekemisiään itselleen. Ja ääneen tietysti, koska hullut ne ääniä päänsä sisällä kuulee ja niiden kanssa keskustelee.
Joskus tämä ääneen rupattelu vaan johtaa noloihin tilanteisiin, varsinkin jos riitaantuu itsensä kanssa tai jos (niin kuin minä) on musiikkimaailman kadotettu lahja, joka tykkää lauleskella ääneen. Monesti ihan itse keksittyjä biisejä. Vähän tähän tyyliin. Ja sitten unohtaa, että on julkisella paikalla ihmisten keskellä. Mutta yleensä nuo tilanteet syntyvät, kun luulet olevasi yksin ja uskot voivasi selostaa itsellesi mitä olet juuri tekemässä. Ja sitten naapurihuoneesta kuuluva vaivaantunut yskähdys kertoo, että et ollutkaan ihan yksin.
Joskus tämä ääneen rupattelu vaan johtaa noloihin tilanteisiin, varsinkin jos riitaantuu itsensä kanssa tai jos (niin kuin minä) on musiikkimaailman kadotettu lahja, joka tykkää lauleskella ääneen. Monesti ihan itse keksittyjä biisejä. Vähän tähän tyyliin. Ja sitten unohtaa, että on julkisella paikalla ihmisten keskellä. Mutta yleensä nuo tilanteet syntyvät, kun luulet olevasi yksin ja uskot voivasi selostaa itsellesi mitä olet juuri tekemässä. Ja sitten naapurihuoneesta kuuluva vaivaantunut yskähdys kertoo, että et ollutkaan ihan yksin.
maanantai 15. helmikuuta 2010
Irtisanoutuminen
En ole ikinä ennen eläessäni irtisanoutunut mistään työstä. Tähän astiset työsopimukseni ovat olleet määräaikaisia ja olen aina noudattanut näitä sopimuksia kiltisti loppuun asti.
Nyt on kuitenkin tullut koettua sitten irtisanoutuminenkin ja siirtyminen toiselle työnantajalle. Olo on tosi kurja. Puhuessani esimieheni kanssa puhelimessa oli koko ajan sellainen olo, että minun pitäisi pyytää anteeksi. Maltoin kuitenkin mieleni, koska kylmä järki sanoi, ettei minulla ole mitään anteeksipyydettävää. Eihän?
Nykyinen, pian entinen työnantajani on ilmoittanut minut eräälle kurssille, jonka suorittamisesta olisi hyötyä myös uuden työnantajan palveluksessa. Omatuntoni ei kuitenkaan antanut myöten siinä, että olisin mennyt kurssille ja sitten heti sen suoritettuani irtisanonut itseni. Esimies lupasi kysellä korkeammilta herroilta, että olenko yhä tervetullut suorittaman kurssin, josta nykyinen firmani ei kuitenkaan hyödy mitään. Saapa nähdä.
Nyt on kuitenkin tullut koettua sitten irtisanoutuminenkin ja siirtyminen toiselle työnantajalle. Olo on tosi kurja. Puhuessani esimieheni kanssa puhelimessa oli koko ajan sellainen olo, että minun pitäisi pyytää anteeksi. Maltoin kuitenkin mieleni, koska kylmä järki sanoi, ettei minulla ole mitään anteeksipyydettävää. Eihän?
Nykyinen, pian entinen työnantajani on ilmoittanut minut eräälle kurssille, jonka suorittamisesta olisi hyötyä myös uuden työnantajan palveluksessa. Omatuntoni ei kuitenkaan antanut myöten siinä, että olisin mennyt kurssille ja sitten heti sen suoritettuani irtisanonut itseni. Esimies lupasi kysellä korkeammilta herroilta, että olenko yhä tervetullut suorittaman kurssin, josta nykyinen firmani ei kuitenkaan hyödy mitään. Saapa nähdä.
lauantai 13. helmikuuta 2010
Linssit
Olen yrittänyt jo ties kuinka kauan ostaa itselleni uudet silmälasit netistä, mutta jostain syystä minun rahani eivät vaan kelpaa. En saa itselleni halpoja silmälaseja, nyyh. Olen silmälasien tarpeessa, sillä varalasini, joiden kanssa elin yli viisi vuotta onnellista yhteiseloa, kunnes siirtyivät näön heikkenemisen myötä varalaseiksi, eivät korjaantuneetkaan tee-se-itse-miehen korjauspajalla. Yksi linssien ruuveista oli ollut löysällä, olin sen itse kiristänyt ja työntänyt linssin tiukasti paikoilleen omin pikku kätösin.En jaksanut mennä optikolle. Ja se maksaa.
Joten niin siinä sitten kävi, että kesken työpäivän toinen linssi putosi itsestään pois paikoiltaan ja hajosi pieniksi sirpaleiksi lattialle. Silmälasin linssi ei muuten räsähdä samalla tavalla kuin lasi yleensä. Ääni on pikemminkin mässähtävä.
Jomman kumman iltapäivälehden etusivuilla kehotettiin katsomaan lehden sivuilta että elänkö 100-vuotiaaksi. Vähän kyllä kiinnosti, että mistä ne sen tietää. Tai sitten otsikointi oli kirjoittajalla vähän hakusessa.
Joten niin siinä sitten kävi, että kesken työpäivän toinen linssi putosi itsestään pois paikoiltaan ja hajosi pieniksi sirpaleiksi lattialle. Silmälasin linssi ei muuten räsähdä samalla tavalla kuin lasi yleensä. Ääni on pikemminkin mässähtävä.
Jomman kumman iltapäivälehden etusivuilla kehotettiin katsomaan lehden sivuilta että elänkö 100-vuotiaaksi. Vähän kyllä kiinnosti, että mistä ne sen tietää. Tai sitten otsikointi oli kirjoittajalla vähän hakusessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)