Eräällä ei-uskonnollsella palstalla, jossa ajoittain vierailen, pohdittiin kirkosta eroamista. Eräs keskustelija toi esiin varsin suuren teologisen kysymyksen eli kritisoitiin sitä, miten Jumala voi vaatia pelastukseen irrationaalista uskoa ja vieläpä uskoa Jeesukseen.
Jumalahan tosiaan vaatii uskoa, mutta uskossa on se paradoksaalinen piirre, että sehän ei ole lähtöisin ihmisestä. Kristinuskossahan opetetaan, että usko on Jumalan lahja. Näin ollen voiko Jumala varsinaisesti vaatia ihmiseltä uskoa, koska hän lahjoittaa sen uskon itse?
Samassa keskustelussa sanottiin, että olisi helpointa uskoa sellaiseen Jumalaan, joka näkisi ihmisen hyvyyden, kehityksen ja olisi lähtökohtaisesti armollinen. Minä taas ajattelen, että tällainenhan Jumala kristinuskon mukaan on.
Jumala, joka ensin pläjäyttää maan päälle monimutkaisen, vaikean ja monia irrationaalisiakin piirteitä sisältävän uskonnon ja sitten vaatii, että ihmisten on alettava uskoa siihen, ei ole totuudenmukainen kuva kristinuskon Jumalasta,vaan pikemminkin irvikuva siitä.
Tämä vastaus olisi ollut luontevinta postittaa kys. keskusteluun, mutta viestiketju meni siellä jo lukkoon. Ja toisaalta olen myös ujo.
Mutta jos huomaatte jotain aukkoja teologiassa, niin kommentoikaa. Verryttelen tässä samalla teologian tietämystäni ja omaa uskonnäkemystäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti