Sen purkaus

Iltasanomissa oli pitkä juttu pelosta. Kopioin sen nyt tähän kokonaisena:

Tämän lama teki: opetti suomalaiset pelkäämään

Suomessa ja Britanniassa on enemmän valvontakameroita kuin missään muualla Euroopassa.

Vartiointiliikkeet kauppaavat palvelujaan jo kodeille. Suomi on rikostilastojenkin perusteella turvallisempi maa kuin koskaan aiemmin, mutta ihmiset pelkäävät yhä enemmän, että joku vieras käy kimppuun tai kotiin.

- Neuvostoliiton romahtamisen ja sitä seuranneen laman jälkeen asiat, jotka olivat olleet pysyviä, eivät enää olleet sellaisia. Epävarmuus liittyi toimeentuloon ja työhön. Niihin aikoihin alkoi katuturvallisuudesta puhuminen, ajoittaa akatemiatutkija Hille Koskela ihmisten turvattomuuden tunteen nousun.

Laman aikana rikollisuus jopa laski, mutta pelko kasvoi. Tästä syntynyttä noidankehää Koskela kuvaa teoksessaan Pelkokierre.

-Muutoksia ei tapahtunut rikollisuudessa, vaan tapa puhua niistä muuttui. Ihmiset alkoivat puhua ja uskotella, että maailma todella oli muuttunut vaarallisemmaksi.

He alkoivat ostaa tavaroita ja palveluita, joita heille myytiin sanalla "turvallisuus".

Oman osansa soppaan on tarjonnut media. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitoksen mukaan rikosuutisten suoltaminen lisääntyi voimakkaasti vuoden 1988 jälkeen sekä tv-uutisissa että sanomalehdissä. Epätyypilliset raakuudet alkoivatkin tuntua yleisiltä.

Kaupungin valvovat silmät

Laman jälkeen vartijat rantautuvat pikkuhiljaa suomalaiseen kaupunkikuvaan ja seinille ryhdyttiin ripustelemaan kameroita.

-1990-luvulla vartijoita oli teollisuusalueilla. Sitten ne pikkuhiljaa tulivat asemille ja terminaalialueille ja sitten yksittäisiin kauppoihin ja kioskeihin. Nyt vartiointiliikkeet myyvät netissä palvelujaan yksityiskodeille.

Monista julkisista tiloista, joihin aiemmin pääsi kuka vaan, tuli puolijulkisia: sinne mennään nyt vartijan tai valvontakameran silmien alta. Nämä silmät valikoivat, esimerkiksi kauppakeskuksessa, kuka ei näytä kuuluvan joukkoon.

-Kaupunkitila on epätasa-arvoistunut. Yhä vähemmän on mahdollisuuksia olla kaupungilla käyttämättä rahaa. Valtaväestöön kuuluvat niin sanotut kunnon kansalaiset säilyttävät samat oikeudet, mutta marginaaliset ryhmät ovat joutuneet koville, eli asunnottomat, alkoholistit ja nuorisoryhmät. Heitä tuupitaan pois ja heitä myös pelätään, vaikka he ovat yhteiskunnassa heikoimmilla, usein avun tarpeessa.

Koskela lisää, että pelon kulttuurissa ihmisten erilaisuutta hyväksytään yhä vähemmän, ja entistä helpommin erilainen käytös mielletään häiriöksi. Tämä pätee etenkin nuoriin, joiden "huonoja" tapoja Suomessa on taivasteltu aina.

Ulos pelon kierteestä

Pelon kierteestä pääsee pois, mutta se vaatii rohkeutta. Koskela kiittelee opettajakuntaa, joka ei koulusurmista huolimatta ole halunnut vartijoita kouluihin. Millaisia aikuisia kasvaisikaan vartijoiden välitunnilla valvomista lapsista? Kysymys on lopulta valinnoista.

-Meillä on puhuttu esimerkiksi terveydenhuoltohenkilökunnan karmeasta työtaakasta, ja samaan aikaan heidän työhönsä tulee myös turvattomuuskysymyksiä. Ne ratkaistaan hankkimalla vartijoita.

Koskela kritisoikin, miksei palkata lisää hoitajia niin, että heillä olisi aikaa ja voimia selvitä ongelmallisistakin tapauksista puhumalla.

Terveellä järjellä selviää myös kaupungilla. Koskela rohkaisee ihmisiä välttämään turhaa oman elämänsä rajoittamista.

-Jos pyörii Helsingin keskustassa perjantai-iltana, 99-prosenttisesti ikävät tapahtumat mitä näkee ovat surullisia ja säälittäviä, eivät pelottavia.
STT

Linkki uutiseen: http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1732170

Sitten kommentit:

"-1990-luvulla vartijoita oli teollisuusalueilla. Sitten ne pikkuhiljaa tulivat asemille ja terminaalialueille ja sitten yksittäisiin kauppoihin ja kioskeihin. Nyt vartiointiliikkeet myyvät netissä palvelujaan yksityiskodeille."

NE?!? Ikään kuin kyse olisi jostain eliölajista, eräänlaisesta hirvikärpäsestä, joka on pikkuhiljaa levittäytynyt uusille alueille. Ja että niiden levittäytyminen on ollut täysin turhaa, vartiointiliikkeiden omaa propagandaa, joka on luonut perusteettoman turvattomuuden tunteen. Koska Helsingin keskustan perjantai-illan tapahtumat ovat vain "surullisia" eivät pelottavia. Sitäkään ei myönnetä, että ehkä lisääntyneen valvonnan ja siistiytyneiden rikostilastojen välillä voisi olla jokin yhteys.

Samaa elitistä halveksuntaa tutkija osoittaa tässä lauseessa: Koskela kritisoikin, miksei palkata lisää hoitajia niin, että heillä olisi aikaa ja voimia selvitä ongelmallisistakin tapauksista puhumalla.

Voisiko se mitenkään johtua siitä, että on olemassa ihmisiä, joille voi puhua äänensä käheäksi ja silti lopputuloksena keräät hampaasi lattialta? Voisiko olla, että rikollisuuden tyyppi on ihan oikeasti muuttunut, niin että "niitä" (vartijoita) oikeasti tarvitaan muuallakin kuin teollisuusalueella?

Tähän voisi tietysti todeta, että rikollisuuden tyyypi ei ole muuttunut. Aina on mahdollista sääliä ja ymmärtää onnetonta tekijää. Teho-osastolle hakattu hoitaja on "surullinen yksittäistapaus". Aina on mahdollista sääliä ja ymmärtää onnetonta tekijää. Samalla saa kivasti syyllistettyä uhrin. Miksei puhunut?

Ehdottomasti on totta, että Suomessa on pelon kulttuuri. Täällä pelätään paljon sellaista, mikä ei ole tarpeellista. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että siihen on ajoittain myös aihetta. Suomi ei ole eikä ole koskaan ollut sellainen lintukoto kuin moni "hoidetaan asiat puhumalla"-tyyppi haluaisi ajatella. Heille ajatus siitä, että joku voi oikeasti olla väkivaltainen kusipää on täysin vieras. Ja samalla myös ajatus siitä, että maailmassa tarvitaan ryhmiä, jotka tarvittaessa käyttävät hallittua väkivaltaa estääkseen hallitsemattoman väkivallan, on kauhistus.

Tai sitten otin vain nokkiini siitä, että minua ja kollegoitani, jotka vastoin yleistä luuloa ovat hienoja, täysin normaaleja nuoria miehiä ja naisia, on kutsuttu "niiksi". Artikkelissa, jossa samanaikaisesti voivotellaan yhteiskunnan eriarvoistumista.