Työasuuni kuuluu solmio. Se ei ole tavallinen solmio, vaan turvasolmio, mikä tarkoittaa sitä, että se kiinnitetään kumilangalla, jonka päässä on helposti murtuva koukku. Solmio toimii eräänlaisena sisiliskon häntänä: jos joku ottaa siitä kiinni, se irtoaa ja jää vetävän käteen. Itse solmuosa on ommeltu paikoilleen, solmiota ei siis solmita.
Ongelma on siinä, että paksun kaulani vuoksi joudun pitämään kumilenkkiosuuden tosi löysällä välttääkseni hirttäytymisefektin. Tästä taas seuraa, että itse solmio on liian pitkä, ylettyen komeasti vyön soljen päälle ja vähän ylikin. Sen lisäksi, että se näyttää tyhmältä, se tuo käytännön ongelmia. Solmio on jatkuvasti kiinni vyön soljessa tai varustekoteloissa.
Tämän lisäksi minulla on nukahtamisongelmia. En saa iltaisin unta kuin vasta aamuhämärissä. Nukahdettuani kyllä nukun mukavasti sen normaalit 8-12 tuntia, mutta jos nukahtaa puoli viisi ja sitten nukkuu kymmenen tuntia, niin se tarkoittaa sitä, että herään puoli kolmelta päivältä. Vuorotyö ei auta asiaa, ei itse asiassa millään tasolla. Eilen olin töissä 12 tuntia nukuttuani sitä ennen reippaat 3 tunnin yöunet. Siltikään en saanut illalla unta.
Koska yö oli pitkällä, mutta unta ei tullut, vaikka olinkin väsynyt, aloin miettimään solmiotani. Pian askartelin sen kanssa, yrittäen saada solmio-osan lyhyemmäksi, mutta samanaikaisesti pitää solmuosa siistinä. Kohta sain älynväläyksen: hain sakset ja purin vähän ompeluita. Sitten hain neulaa ja lankaa.
Väsymys + liian pitkä turvasolmio + sakset + neulaa ja lankaa = tuhoisa yhdistelmä. Kaapissani on nyt kolmessa osassa oleva turvasolmio. Osaaminen ei sitten yllättäen riittänytkään, vaikka yöllä vessan lattialla (niin, jostain syystä koko solmion kokoamisoperaatio suoritettiin vessan lattialla) olinkin siitä aika varma, että riittää.
Pitää käydä räätälillä sitten vissiin, jos ne saisivat sen taas kokoon. Ja ehkä oikean mittaiseksi.
