Ensinnäkin: herra Vanhasella ei ole eikä pitäisi olla mitään oikeuksia esittää minkäänlaisia vaatimuksia medialle. Sellainen maa, jossa poliitikko pystyy esittämään uhkavaatimuksia medialle, on diktatuuri ja Suomi ei ole (toivottavasti) sellainen. Uhkavaatimukset "todisteet pöytään tähän kellon aikaan mennessä..." ovat retoriikkaa, jota ei länsimaisessa sivistysvaltiossa kuuluisi poliitikon käyttää. Se, että pääministerimme oikeasti kuvittelee, että hän voi määräillä itsenäistä ja vapaata mediaa pitäisi olla jo yksistään riittävä syy, että Masa potkaistaan pellolle.
Toisaalta Masa on ennenkin Suomessa pyrkinyt lynkkaamaan sananvapauden. Esimerkkinä vaikkapa Muhammed-pilapiirroskohu, jossa Vanhanen toi julki kantansa, että Suomessa kuvia ei julkaista ja sitten pyysi julkisesti anteeksi, kun jotkut eivät ymmärtäneet totella pääministeriään.
keskiviikko 30. syyskuuta 2009
tiistai 29. syyskuuta 2009
Kristuksen voimalla
Olen sitä mieltä, että on hienoa että ihmiset ovat uskostaan ylpeitä eivätkä häpeä sitä. Hieman varovaisemmin, mutta kuitenkin pohjimmiltani myönteisesti (kunhan saan karistettua päältäni "ei tuputusta"-ajattelun) suhtaudun ns. sisälähetykseen. En usko, että kadulla lauletut hengelliset laulut ja ylistyspuheet tehoavat kovin hyvin, mutta mikäpä minä olen kieltämään ihmisten näkyä tai varsinkaan sulkemaan ovia Pyhän Hengen toiminnalle.
Mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että ei ole oikein tuoda lapsia mukaan julistamaan kadulle keskelle Steissiä (eli suomeksi sanottuna Rautatientorille) kun myöhäinen perjantai-ilta on kääntymässä alkuyöksi ja kadut ovat täyttyneet humalaisista, riidanhaastajista, sekoilijoista ja muista vastaavista epänormaaleista. Vaikka se, että joku voi saada hepulin Jeesuksen nimen kuulemisesta voikin todistaa siitä, että sillä nimellä on yhä voimaa, niin miksi altistaa lapsi epämiellyttävälle kokemukselle? Uskotaanko niin vahvasti Jumalan suojelukseen ettei mitään inhottavaa voisi tapahtua julistajille? Vaikka Jeesus itsekin puhui "tämän maailman valtiaasta" ja hänen vallastaan täällä?
Tai sitten olen vain herkkäpieru.
Mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että ei ole oikein tuoda lapsia mukaan julistamaan kadulle keskelle Steissiä (eli suomeksi sanottuna Rautatientorille) kun myöhäinen perjantai-ilta on kääntymässä alkuyöksi ja kadut ovat täyttyneet humalaisista, riidanhaastajista, sekoilijoista ja muista vastaavista epänormaaleista. Vaikka se, että joku voi saada hepulin Jeesuksen nimen kuulemisesta voikin todistaa siitä, että sillä nimellä on yhä voimaa, niin miksi altistaa lapsi epämiellyttävälle kokemukselle? Uskotaanko niin vahvasti Jumalan suojelukseen ettei mitään inhottavaa voisi tapahtua julistajille? Vaikka Jeesus itsekin puhui "tämän maailman valtiaasta" ja hänen vallastaan täällä?
Tai sitten olen vain herkkäpieru.
keskiviikko 23. syyskuuta 2009
Vähän pohdintaa
Eräällä ei-uskonnollsella palstalla, jossa ajoittain vierailen, pohdittiin kirkosta eroamista. Eräs keskustelija toi esiin varsin suuren teologisen kysymyksen eli kritisoitiin sitä, miten Jumala voi vaatia pelastukseen irrationaalista uskoa ja vieläpä uskoa Jeesukseen.
Jumalahan tosiaan vaatii uskoa, mutta uskossa on se paradoksaalinen piirre, että sehän ei ole lähtöisin ihmisestä. Kristinuskossahan opetetaan, että usko on Jumalan lahja. Näin ollen voiko Jumala varsinaisesti vaatia ihmiseltä uskoa, koska hän lahjoittaa sen uskon itse?
Samassa keskustelussa sanottiin, että olisi helpointa uskoa sellaiseen Jumalaan, joka näkisi ihmisen hyvyyden, kehityksen ja olisi lähtökohtaisesti armollinen. Minä taas ajattelen, että tällainenhan Jumala kristinuskon mukaan on.
Jumala, joka ensin pläjäyttää maan päälle monimutkaisen, vaikean ja monia irrationaalisiakin piirteitä sisältävän uskonnon ja sitten vaatii, että ihmisten on alettava uskoa siihen, ei ole totuudenmukainen kuva kristinuskon Jumalasta,vaan pikemminkin irvikuva siitä.
Tämä vastaus olisi ollut luontevinta postittaa kys. keskusteluun, mutta viestiketju meni siellä jo lukkoon. Ja toisaalta olen myös ujo.
Mutta jos huomaatte jotain aukkoja teologiassa, niin kommentoikaa. Verryttelen tässä samalla teologian tietämystäni ja omaa uskonnäkemystäni.
Jumalahan tosiaan vaatii uskoa, mutta uskossa on se paradoksaalinen piirre, että sehän ei ole lähtöisin ihmisestä. Kristinuskossahan opetetaan, että usko on Jumalan lahja. Näin ollen voiko Jumala varsinaisesti vaatia ihmiseltä uskoa, koska hän lahjoittaa sen uskon itse?
Samassa keskustelussa sanottiin, että olisi helpointa uskoa sellaiseen Jumalaan, joka näkisi ihmisen hyvyyden, kehityksen ja olisi lähtökohtaisesti armollinen. Minä taas ajattelen, että tällainenhan Jumala kristinuskon mukaan on.
Jumala, joka ensin pläjäyttää maan päälle monimutkaisen, vaikean ja monia irrationaalisiakin piirteitä sisältävän uskonnon ja sitten vaatii, että ihmisten on alettava uskoa siihen, ei ole totuudenmukainen kuva kristinuskon Jumalasta,vaan pikemminkin irvikuva siitä.
Tämä vastaus olisi ollut luontevinta postittaa kys. keskusteluun, mutta viestiketju meni siellä jo lukkoon. Ja toisaalta olen myös ujo.
Mutta jos huomaatte jotain aukkoja teologiassa, niin kommentoikaa. Verryttelen tässä samalla teologian tietämystäni ja omaa uskonnäkemystäni.
tiistai 22. syyskuuta 2009
Tunnusmusiikki
Päätin aikani kuluksi listata minusta vaikuttavaa elokuvamusiikkia.
Painostavin ja ehkä myös uhkaavin elokuvamusiikki on mielestäni yhä edelleen Tappajahain (Jaws) tunnusmusiikki. Huvittava ajatella, että elokuvahistorian painostavimmat kohtaukset joissa katsoja ikään kuin seuraa tapahtumia hyökkäävän hain silmien kautta olivat kompromissi, koska elokuvan "tähti", mekaaninen hai Bruce, oli jatkuvasti rikki. Näin ollen sitä ei voitu käyttää kuin harvoissa kohtauksissa.
Löysin myös Tappajahain trailerin, jossa on pätkiä tuosta "hai näkökulmasta", jos joku ei tiedä mistä puhun. Hauska myös huomata, miten trailerit ovat muuttuneet ajan kuluessa. Tässä luotetaan vielä puheen voimaan, nykyisinhän ne ovat useimmiten pelkkää musiikkia. Ja paljon nopeatempoisempia. Harva varmaan jaksaisi enää edes katsoa televisiosta tätä traileria, tai ainakaan innostua kyseisestä elokuvasta.
Surullisin on varmasti Schindlerin listan tunnusmusiikki. Tosin se johtuu myös elokuvan aiheesta. Kappaleen voi kuunnella täällä. Lisäksi kys. videon Youtube-keskustelu kertoo myös surullista kieltään ihmisistä, jotka eivät suostu uskomaan siihen, että holokausti tapahtui omista poliittis-rasistisista syistään. Asenne on ilmeisesti yleistymässä, mikä ei ole kenties ihme nykyajassa, jossa minäkeskeinen ajattelu on noussut niin keskeiseksi, että ihminen voi laatia oman näkemyksensä myös historiallisista tapahtumista sta ja vilpittömästi uskoa, että hänen visionsa on totta, koska se on hänen omansa. Että historiakin voisi olla ikään kuin mielipidekysymys.
Ja nyt karkasin aiheesta.
Painostavin ja ehkä myös uhkaavin elokuvamusiikki on mielestäni yhä edelleen Tappajahain (Jaws) tunnusmusiikki. Huvittava ajatella, että elokuvahistorian painostavimmat kohtaukset joissa katsoja ikään kuin seuraa tapahtumia hyökkäävän hain silmien kautta olivat kompromissi, koska elokuvan "tähti", mekaaninen hai Bruce, oli jatkuvasti rikki. Näin ollen sitä ei voitu käyttää kuin harvoissa kohtauksissa.
Löysin myös Tappajahain trailerin, jossa on pätkiä tuosta "hai näkökulmasta", jos joku ei tiedä mistä puhun. Hauska myös huomata, miten trailerit ovat muuttuneet ajan kuluessa. Tässä luotetaan vielä puheen voimaan, nykyisinhän ne ovat useimmiten pelkkää musiikkia. Ja paljon nopeatempoisempia. Harva varmaan jaksaisi enää edes katsoa televisiosta tätä traileria, tai ainakaan innostua kyseisestä elokuvasta.
Surullisin on varmasti Schindlerin listan tunnusmusiikki. Tosin se johtuu myös elokuvan aiheesta. Kappaleen voi kuunnella täällä. Lisäksi kys. videon Youtube-keskustelu kertoo myös surullista kieltään ihmisistä, jotka eivät suostu uskomaan siihen, että holokausti tapahtui omista poliittis-rasistisista syistään. Asenne on ilmeisesti yleistymässä, mikä ei ole kenties ihme nykyajassa, jossa minäkeskeinen ajattelu on noussut niin keskeiseksi, että ihminen voi laatia oman näkemyksensä myös historiallisista tapahtumista sta ja vilpittömästi uskoa, että hänen visionsa on totta, koska se on hänen omansa. Että historiakin voisi olla ikään kuin mielipidekysymys.
Ja nyt karkasin aiheesta.
Justiinsa näin
Kaikkonen otti ja erosi Nuorisosäätiön johdosta, Vihriälä, joka oli RAY:n hallituksessa, joka myönsi avustuksia säätiölle, joka tuki Vihriälää, erosi myös. Vanhanen taas kohauttelee olkapäitään ja puolustelee: "Kyse on vastikkeellisten seminaarilippujen hankinnasta", kun media tiedusteli Nuorisosäätiön ja Kukkaisrahasto säätiön hänelle antamista vaalirahoista.
Lähes samankaltaista selitystä käyttivät aikanaan oikeudessa tuomitut hyväntekeväisyysrikoksiin syyllistyneet liikemiehet. Eivät hekään keränneet rahaa, vaan myivät esimerkiksi kirjeensulkijamerkkejä. Ei ole rahankeräystä tämä, vaan ostajahan saa vastinetta rahoilleen. Vanhanenkin sai 25 000 euroa vaalikassaan ja ostajat saivat seminaarilippuja. Siistiä.
Toinen suuri politiikantukija Nova Groupin toimitusjohtaja istui joku aika sitten poliisivankilassa taloussotkujensa takia. Mitäköhän olisi tapahtunut Ruotsissa, Yhdysvalloissa tai missä tahansa muussa länsimaisessa demokratiassa, jos pääministeripuolueen tms. päärahoittaja olisi joutunut pidätetyksi? Suomessa kohautellaan olkapäitä ja poliitikot toivovat, että julkinen keskustelu vaalirahoista päättyisi ja "etelän kaunametia" jo lakkaisi kiusaamasta vilpittömiä keskustalaisia päättäjiä.
Miksiköhän sellaista toivotaan?
Vaikka ymmärtäähän sen, ettei asiasta mitään poliittista kohua kunnolla synny, kun joka ainoa puolue kristillisdemokraatteja, vihreitä ja perussuomalaisia lukuunottamatta on ryvettynyt kukin omassa skandaalissaan. Kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset ovat pieniä joulukaloiksi ja vihreät on jo aikoja sitten myynyt ideologiansa ja selkärankansa saadakseen oman ministerin salkun. Muut poliitikot näyttävät järjestään paljastuvan huijareiksi, valehtelijoiksi tai sitten niin järkyttävän huonomuistisiksi, että olisi ehkä syytä varata lääkäriaika ettei ole varhaisiän dementia puhkeamassa. Pääministeri etunenässä.
Lähes samankaltaista selitystä käyttivät aikanaan oikeudessa tuomitut hyväntekeväisyysrikoksiin syyllistyneet liikemiehet. Eivät hekään keränneet rahaa, vaan myivät esimerkiksi kirjeensulkijamerkkejä. Ei ole rahankeräystä tämä, vaan ostajahan saa vastinetta rahoilleen. Vanhanenkin sai 25 000 euroa vaalikassaan ja ostajat saivat seminaarilippuja. Siistiä.
Toinen suuri politiikantukija Nova Groupin toimitusjohtaja istui joku aika sitten poliisivankilassa taloussotkujensa takia. Mitäköhän olisi tapahtunut Ruotsissa, Yhdysvalloissa tai missä tahansa muussa länsimaisessa demokratiassa, jos pääministeripuolueen tms. päärahoittaja olisi joutunut pidätetyksi? Suomessa kohautellaan olkapäitä ja poliitikot toivovat, että julkinen keskustelu vaalirahoista päättyisi ja "etelän kaunametia" jo lakkaisi kiusaamasta vilpittömiä keskustalaisia päättäjiä.
Miksiköhän sellaista toivotaan?
Vaikka ymmärtäähän sen, ettei asiasta mitään poliittista kohua kunnolla synny, kun joka ainoa puolue kristillisdemokraatteja, vihreitä ja perussuomalaisia lukuunottamatta on ryvettynyt kukin omassa skandaalissaan. Kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset ovat pieniä joulukaloiksi ja vihreät on jo aikoja sitten myynyt ideologiansa ja selkärankansa saadakseen oman ministerin salkun. Muut poliitikot näyttävät järjestään paljastuvan huijareiksi, valehtelijoiksi tai sitten niin järkyttävän huonomuistisiksi, että olisi ehkä syytä varata lääkäriaika ettei ole varhaisiän dementia puhkeamassa. Pääministeri etunenässä.
Karkkilahja
Selectalta tuli tänään korvaus menettämistäni pennosista eli iso paketti karkkia. Iski hiukan sellainen suomalainen häpeys, koska en menettänyt niin paljon rahaa, kuin korvauksena tuli.
Ei se minua estänyt karkkeja syömästä.
Ei se minua estänyt karkkeja syömästä.
Viinin välke ja kyttääjä
Kuka voivottaa, kuka vaikertaa? Kuka rettelöi, kuka haastaa riitaa? Kuka hankkii kolhuja syyttä suotta? Kuka katsoo harottavin silmin?
Se, joka viipyy viinin ääressä, se, joka etsii maustejuomaa. Älä katsele viinin hehkuvaa punaa, älä katso sen välkettä maljassa. Helposti se valahtaa kurkusta alas, mutta perästäpäin se puree kuin käärme, iskee myrkkyhampaillaan kuin kyy. Silmäsi näkevät outoja, puheesi ovat hullun houreita. Olet kuin aalloilla keskellä merta, kuin maston nenässä mainingeilla. "Minut piestiin, mutta en tuntenut mitään, minut hakattiin, mutta en tiennyt mitään. Milloin pääni selviää? Pitäisi päästä hakemaan lisää." (Sananlaskujen kirja 20:29-35)
Olen löytänyt itsestäni sisäisen paheksujan, kyttääjän vailla vertaa. En vain jaksa katsella viinin välkettä ihmetelleiden nuorten miesten seikkailuja koti-ikkunani alla, en jaksa kuunnella iloista naurua, joka syntyy kun keskellä katua pelattu jalkapallo melkein johtaa siihen, että jonkun autossa on uusi klommo. En jaksa ymmärtää niitä nuoria miehiä, jotka tahtovat tuoda ilmi iloaan elämästä ja viinin hehkuvasta punasta huutamalla niin että katu ja rappu raikaa. En jaksa kuunnella oven paukutusta, kun joku on unohtanut avaimet sisään tai vallan erehtynyt rapusta, kaupunginosasta, kenties jopa maanosasta.
Ehkä se on työn sivuvaikutusta. Katseltuani töissä humalaisia ja sietäessäni heitä siellä, ennestäänkin lyhyt pinnani humalaisten suhteen on vapaalla ollessani lyhentynyt entisestään. Se on ilmeisesti aika tyypillinen ilmiö eli vapaalla ollessa helposti napsahtaa ja kyky kuunnella ja sietää kaikenmaailman mussutusta ja elämän pikku valopilkkuja ohenee. Kun ei sitä enää vain omalla ajallaan viitsisi.
Minulla on kännykkä aina käden ulottuvilla ja siinä on poliisin numero. Tietäköön, että talossa asuu kyttääjä-paappa, joka myös käyttää sitä puhelinta.
Se, joka viipyy viinin ääressä, se, joka etsii maustejuomaa. Älä katsele viinin hehkuvaa punaa, älä katso sen välkettä maljassa. Helposti se valahtaa kurkusta alas, mutta perästäpäin se puree kuin käärme, iskee myrkkyhampaillaan kuin kyy. Silmäsi näkevät outoja, puheesi ovat hullun houreita. Olet kuin aalloilla keskellä merta, kuin maston nenässä mainingeilla. "Minut piestiin, mutta en tuntenut mitään, minut hakattiin, mutta en tiennyt mitään. Milloin pääni selviää? Pitäisi päästä hakemaan lisää." (Sananlaskujen kirja 20:29-35)
Olen löytänyt itsestäni sisäisen paheksujan, kyttääjän vailla vertaa. En vain jaksa katsella viinin välkettä ihmetelleiden nuorten miesten seikkailuja koti-ikkunani alla, en jaksa kuunnella iloista naurua, joka syntyy kun keskellä katua pelattu jalkapallo melkein johtaa siihen, että jonkun autossa on uusi klommo. En jaksa ymmärtää niitä nuoria miehiä, jotka tahtovat tuoda ilmi iloaan elämästä ja viinin hehkuvasta punasta huutamalla niin että katu ja rappu raikaa. En jaksa kuunnella oven paukutusta, kun joku on unohtanut avaimet sisään tai vallan erehtynyt rapusta, kaupunginosasta, kenties jopa maanosasta.
Ehkä se on työn sivuvaikutusta. Katseltuani töissä humalaisia ja sietäessäni heitä siellä, ennestäänkin lyhyt pinnani humalaisten suhteen on vapaalla ollessani lyhentynyt entisestään. Se on ilmeisesti aika tyypillinen ilmiö eli vapaalla ollessa helposti napsahtaa ja kyky kuunnella ja sietää kaikenmaailman mussutusta ja elämän pikku valopilkkuja ohenee. Kun ei sitä enää vain omalla ajallaan viitsisi.
Minulla on kännykkä aina käden ulottuvilla ja siinä on poliisin numero. Tietäköön, että talossa asuu kyttääjä-paappa, joka myös käyttää sitä puhelinta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)