torstai 20. syyskuuta 2012
Varusteet
Vartiointialan erikoisuus on, että vartiointiliikkeet eivät yleensä anna sinulle mitään muita työvälineitä kuin vaatteet päälle. Onnekkaimmilla saattaa olla kohteissa yhteiskäyttöön tarkoitettuja varusteita, mutta valitettavan usein ne ovat huonokuntoisia. Jos niitä edes on, yllättävän moni vartija "unohtaa" vyölleen tai taskuunsa yhteiset, hyvät varusteet. Varsinkin kohteissa, joissa ei ole ns. vakiporukkaa töissä, vaan keikkalaisia. Niinpä jos vartijanalku haluaa itselleen omat varusteet, hän ostaa ne itse.
Minulla on ollut aina vikana olla vähän "hifistelijä" eli tavaran ostaja ja kerääjä. Vartiointikamani olen kerännyt pikku hiljaa vuosien varrella lukemalla suosituksia ja työkavereilta kyselemällä. Kerrotaan nyt sitten kaikille mitä minä omistan ja töissäni kannan:
Ensinnäkin kengät. Ensimmäinen työnantajni vartiointialalla oli siitä harvinainen työnantaja, että se antoi tuolloin työvaatteiden lisäksi vartijoilleen ikiomaksi turvakengät. Minä sain lyhytvartiset, koska olin menossa myymäläkohteisiin. En ole kovin montaa tavannut, joka olisi niitä kenkiä kehunut. Itse niitä käytin aikani, kuuliainen kun olin, kunnes siirryin käyttämään omia maihareitani, joita olen siitä asti pitänyt pukukohteissakin. Hyvät kengät on aika tärkeät työssä, jossa seistään ja kävellään koko ajan. Firman turvakengistä minulle tuli yhden ikimuistoisen kerran rakko jalkaan vuorosta, jossa istuin koko ajan pysäköidyssä autossa. Toisella kerralla kävelin tasaista maata pitkin ja nilkka pyörähti yhtäkkiä sydäntäpysäyttävän inhalla tavalla. Onneksi ei sattunut mitään. Turvakenkien nyt tulisi kuitenkin tukea myös nilkkoja. Sen jälkeen siirsin ne kengät eläkkeelle.
Ensimmäiset itse kustannetut kenkäni olivat Haix Airpower Pro kengät. Kalliit, mutta todella mukavat jalassa. Vedenpitävät Gore-tex-kalvon ansiosta (tosin rehellisyyden nimissä en tätä ominaisuutta juuri tarvinnut, niitä myymäläkohteita kun tein). Kuivuivat nopeasti. Tämä tuli testattua rippileirillä, jossa kahlasin polvea myöten vedensekaisessa lumisohjossa hakiessani rautakankea, jonka muistaakseni Valtteri oli unohtanut jäälle avannon viereen. Olivat ainoat kenkäni koko leirillä ja työtoverit lohduttivat, että ne olisivat varmaan kesällä kuivat. Mutta ähäskutti, olivat jo illalla kuivat.
Huono puoli: kovassa pakkasessa kengän pohjat jäätyivät nopeasti ja lumi pakkautui pohjien uriin niin, että sisälle astuessa hetki oli kuin olisin ollut luistinradalla. Hyvin epämiellyttävä tunne.
Kengät hajosivat kahden vuoden säännöllisen käytön jälkeen. Uskoisin hajoamisen taustalla olleen valmistusvirheen, koska molempien kenkien pohjalliset halkesivat täsmälleen samasta kohdasta. Takuu oli kuitenkin jo mennyt, joten se siitä. Suutari taas arvioi, että kenkien korjaaminen tulisi kalliiksi ja olisi ajantuhlausta, koska liimaus tuskin pitäisi kovin kauaa.
Uudet kengät ovat nyt palvelleet puoli vuotta. Pitkään mietin että sijoittaisinko rahani taas Haixiin, mutta päätin sitten kokeilla halvempaa mallia. Ostin sitten Magnum Classic-merkkiset maiharit. Päinvastoin kuin Haixit, jotka olivat turvakengät, nämä ovat ihan tavalliset kengät. Niissä ei ole Gore-texiä, mutta nahkakengät nyt saa vedenpitäviksi plankkaamalla. Ja edelleen, työskentelen 99% ajastani sisätiloissa.
Toistaiseksi kenkien suhteen ei ole mitään muuta valittamista, paitsi että toisen kengän pohja on alkanut narisemaan kävellessä. Se ottaa ärsyttävällä tavalla korviin, kun tallustaa yksin huoltokäytäviä tarkastamassa.
Minulla on ollut aina vikana olla vähän "hifistelijä" eli tavaran ostaja ja kerääjä. Vartiointikamani olen kerännyt pikku hiljaa vuosien varrella lukemalla suosituksia ja työkavereilta kyselemällä. Kerrotaan nyt sitten kaikille mitä minä omistan ja töissäni kannan:
Ensinnäkin kengät. Ensimmäinen työnantajni vartiointialalla oli siitä harvinainen työnantaja, että se antoi tuolloin työvaatteiden lisäksi vartijoilleen ikiomaksi turvakengät. Minä sain lyhytvartiset, koska olin menossa myymäläkohteisiin. En ole kovin montaa tavannut, joka olisi niitä kenkiä kehunut. Itse niitä käytin aikani, kuuliainen kun olin, kunnes siirryin käyttämään omia maihareitani, joita olen siitä asti pitänyt pukukohteissakin. Hyvät kengät on aika tärkeät työssä, jossa seistään ja kävellään koko ajan. Firman turvakengistä minulle tuli yhden ikimuistoisen kerran rakko jalkaan vuorosta, jossa istuin koko ajan pysäköidyssä autossa. Toisella kerralla kävelin tasaista maata pitkin ja nilkka pyörähti yhtäkkiä sydäntäpysäyttävän inhalla tavalla. Onneksi ei sattunut mitään. Turvakenkien nyt tulisi kuitenkin tukea myös nilkkoja. Sen jälkeen siirsin ne kengät eläkkeelle.
Ensimmäiset itse kustannetut kenkäni olivat Haix Airpower Pro kengät. Kalliit, mutta todella mukavat jalassa. Vedenpitävät Gore-tex-kalvon ansiosta (tosin rehellisyyden nimissä en tätä ominaisuutta juuri tarvinnut, niitä myymäläkohteita kun tein). Kuivuivat nopeasti. Tämä tuli testattua rippileirillä, jossa kahlasin polvea myöten vedensekaisessa lumisohjossa hakiessani rautakankea, jonka muistaakseni Valtteri oli unohtanut jäälle avannon viereen. Olivat ainoat kenkäni koko leirillä ja työtoverit lohduttivat, että ne olisivat varmaan kesällä kuivat. Mutta ähäskutti, olivat jo illalla kuivat.
Huono puoli: kovassa pakkasessa kengän pohjat jäätyivät nopeasti ja lumi pakkautui pohjien uriin niin, että sisälle astuessa hetki oli kuin olisin ollut luistinradalla. Hyvin epämiellyttävä tunne.
Kengät hajosivat kahden vuoden säännöllisen käytön jälkeen. Uskoisin hajoamisen taustalla olleen valmistusvirheen, koska molempien kenkien pohjalliset halkesivat täsmälleen samasta kohdasta. Takuu oli kuitenkin jo mennyt, joten se siitä. Suutari taas arvioi, että kenkien korjaaminen tulisi kalliiksi ja olisi ajantuhlausta, koska liimaus tuskin pitäisi kovin kauaa.
Uudet kengät ovat nyt palvelleet puoli vuotta. Pitkään mietin että sijoittaisinko rahani taas Haixiin, mutta päätin sitten kokeilla halvempaa mallia. Ostin sitten Magnum Classic-merkkiset maiharit. Päinvastoin kuin Haixit, jotka olivat turvakengät, nämä ovat ihan tavalliset kengät. Niissä ei ole Gore-texiä, mutta nahkakengät nyt saa vedenpitäviksi plankkaamalla. Ja edelleen, työskentelen 99% ajastani sisätiloissa.
Toistaiseksi kenkien suhteen ei ole mitään muuta valittamista, paitsi että toisen kengän pohja on alkanut narisemaan kävellessä. Se ottaa ärsyttävällä tavalla korviin, kun tallustaa yksin huoltokäytäviä tarkastamassa.
tiistai 11. syyskuuta 2012
Kun luottamus menee
Junassa humaltunut nainen tilittää koko junaosastolle miehistä:
"En luota miehiin. Miehet pettää aina. Yhteen mieheen luotin 20 vuotta. Sitten se meni ja kuoli. Enää en luota. Aina ne pettää."
"En luota miehiin. Miehet pettää aina. Yhteen mieheen luotin 20 vuotta. Sitten se meni ja kuoli. Enää en luota. Aina ne pettää."
maanantai 10. syyskuuta 2012
Nainen, tiedä rajasi!
Tämä video taisi olla kerran Millanin blogissa, mutta laitan sen nyt tännekin, koska video on hauska/traaginen, koska siinä esitetyt mielipiteet on oikeasti joskus esitetty "tieteellisissä" piireissä. Ja löytyyhän edelleenkin paljon ihmisiä, jotka uskovat suurin piirtein samalla tavalla mitä videossa kuvataan.
sunnuntai 2. syyskuuta 2012
Mediakriittisyys
Mediaan voi luottaa. Vai mitä?
Hyvä esimerkki puolueettomasta mediasta, tuosta vallan vahtikoirasta ja sen "pikkuveljestä", kansalaismediasta, on "tapaus Trayvon Martin". Lyhyesti kys. amerikkalainen tapahtuma: Trayvon Martin oli 17-vuotias tummaihoinen poika, jonka 28-vuotias latinomies George Zimmerman ampui kuoliaaksi Sanfordissa, Floridassa helmikuun 26.päivänä 2012. Trayvon Martin oli kylässä isänsä ja tämän morsiamen luona Sanfordissa sijaitsevassa aidatussa yhteisössä, jossa toimivan "kodinturvajoukkojen" johtaja George Zimmerman oli. Tuona iltana Martin oli poistumassa kaupasta ostettuaan sieltä karkkia, kun Zimmerman näki hänet. Zimmerman lähti seuraamaan Martinia soittaen samalla poliisille ja kertoi seuraavansa "oudosti käyttäytyvää, mahdollisesti huumeissa olevaa nuorta miestä". Samaan aikaan Martin puhui puhelimessa tyttöystävänsä kanssa ja kertoi häntä seuraavasta oudosta miehestä. Tyttöystävä kehotti Martinia juoksemaan karkuun. Zimmerman puolestaan kertoi omassa puhelimessaan poliisille, että Martin juoksee. Tähän poliisi totesi, ettei Zimmermanin tarvinnut seurata Martinia, sillä partio oli jo tulossa. Zimmerman kuitenkin lähti takaa-ajoon ja pian puhelu poliisin kanssa päättyi.
Ensimmäisen poliisin saapuessa paikalle Zimmermanin nenästä ja takaraivosta valui verta ja Trayvon Martin makasi kuolleena maassa. Zimmerman kertoi Martinin hyökänneen hänen kimppuunsa ja että hän oli itsepuolustuksena ampunut tätä kerran rintaan. Poliisi kuulusteli Zimmermania tuntien ajan ja vapautti tämän sitten, koska katsoi, että Zimmerman oli toiminut itsepuolustukseksi. Myöhempi tutkimus osoitti, että Martin ei ollut minkään päihdyttävän aineen vaikutuksen alaisena ja hän oli aseeton.
Asiasta nousi kohu. Mustaihoinen 17-vuotias aseeton poika ammutaan ja poliisi katsoo, että rikosta ei ole tapahtunut? Useat tahot aina presidentti Barack Obamaa myöten vaativat, että asia oli tutkittava kunnolla. Tuhannet ihmiset osallistuivat protestimarsseille, joissa vaadittiin George Zimmermanin pidättämistä. 45 päivää Trayvon Martinin kuolemasta Zimmerman antautui uudelleen poliisille ja hänet asetettiin syytteeseen epäiltynä murhasta.
Koska oikeuskäsittely on yhä kesken ja tiedot tapahtumista ovat ristiriidassa (julkisuuteen tulleet todistajat ovat antaneet asiasta erilaisia tietoja) media on pyrkinyt valitsemaan puolensa.
Osa tätä taktiikkaa on ollut kuvamanipulaatio. Lehdet ja tv-uutiset ovat esittäneet molemmista osapuolista ilmeisen tarkkaan valittuja kuvia: joissain kuvissa esiintyy roteva Zimmerman vangin haalarissa ja vastapuolella lapsenkasvoinen Trayvon Martin. Paitsi että molemmat kuvat ovat useita vuosia vanhoja: Zimmermanin pidätyskuva on useita vuosia vanha liittyen täysin toiseen tapaukseen; Martinin babyface-kuva on niin ikään useita vuosia vanha. Kuvien tarkoitus lienee selvä: roteva, vaarallisen näköinen mies ampuu kiltin pojan. Samoin Zimmermanin väkivaltarikostaustaa on retosteltu: vuonna 2005 hän oli tönäissyt baarissa alkoholitarkastajaa ja kuukautta myöhemmin hän sai lähestymiskiellon tyttöystävältään.
Netissä taas bloggaajat ovat esitelleet kuvia, jossa poseeraa puoli alaston nuori mies reteään ja rehvakkaaseen "gängstä"-tyyliin tupakka huulella roikkuen keskisormet pystyssä. Kuvan väitetään esittävän Trayvon Martinia. Tämänkin kuvan tarkoitus lienee selvä: tällainen gangsteri Trayvon Martin oikeasti oli, hänestä on helppo uskoa, että hän hyökkäsi Zimmermanin kimppuun ja tämä toimi itsepuolustuksena.Samalla on kerrottu myös Martinin rikostausta: hänet oli erotettu koulusta, koska hänen hallustaan oli löytynyt pieni määrä marihuanaa ja aiemmin koulun vartija oli löytänyt hänen hallustaan naisten koruja ja ruuvimeisselin, jota kuvailtiin "murtovälineeksi".
Paitsi että kuvassa esiintyvä nuori mies ei ole Trayvon Martin, vaan joku aivan toinen asiaan millään tavalla liittymätön teinipoika.
Tuota valheellista tietoa esitti "kansalaismedia", siis bloggaajat ja keskustelupalstoilla kirjoittelevat ihmiset. Mutta onneksi oikea media ei sorru väärään informaation levittämiseen.
NBC ja siihen kytköksissä oleva uutistaho julkaisivat omissa ohjelmissaan pätkän Zimmermanin ja poliisin puhelinkeskustelun nauhoitusta, jossa Zimmerman kuvailee Martinia sanoen: "This guy looks like he's up to no good. He looks black." Zimmermanille annetaan siis selkeä motiivi: hän oli rasisti, joka rotuprofiloi Martinin rikolliseksi, koska hän oli mustaihoinen nuori mies ja päätti toimia. CNN puolestaan väitti ja uutisoi, että nauhoilta kuulee miten Zimmerman käyttää Martinista nimitystä "fucking coons" mikä on tummaihoisista ihmisistä käytetty rasistinen nimitys.
Paitsi että CNN korjasi myöhemmin uutisointiaan: "coons" olikin itse asiassa "cold" (kylmä) tai sitten "punks", joka ei ole rasistinen haukkumasana, vaikka toki haukkumasana onkin.
Ja mitä sitten taas NBC:n uutisointiin tuli? Paljastui, että koko juttu olikin vain editointia. Zimmerman ja poliisi käyvät puhelimessa seuraavanlaisen keskustelun:
Zimmerman: "This guy looks like he's up to no good. Or he's on drugs or something. It's raining and he's just walking around, looking about."
Poliisi: "OK, and this guy, is he black, white or Hispanic?"
Zimmerman: "He looks black."
NBC siis editoi pois kokonaan ne osiot, jotka osoittivat, että Zimmerman kuvaillessaan Martinin ihonväriä vain vastasi poliisin kysymykseen, joka koski Martinin ihonväriä.
NBC pyysi myöhemmin anteeksi "virhettään". Fox-kanavan Geraldo Rivera puolestaan ehätti syyttämään NBC:tä siitä, että nämä olivat valinneet puolensa ja halusivat saada Zimmermanin tuomituksi.
Tosin ei kauaa mennyt, kun Rivera itse oli kohun keskellä. Hän meni ja totesi, että Trayvon Martin oli pukeutumisensa johdosta ainakin yhtä paljon vastuussa kuolemastaan kuin George Zimmerman. Martin oli nimittäin pukeutunut huppariin, mitä Rivera kutsui gangsteri-pukeutumiseksi, jota mustien ja latinoiden tulisi välttää. Asiasta nousi valtava kohu ja USA:n kongressissakin jotkut edustajat pukeutuivat huppariin protestina.
Myös Rivera pyysi anteeksi.
Hyvä esimerkki puolueettomasta mediasta, tuosta vallan vahtikoirasta ja sen "pikkuveljestä", kansalaismediasta, on "tapaus Trayvon Martin". Lyhyesti kys. amerikkalainen tapahtuma: Trayvon Martin oli 17-vuotias tummaihoinen poika, jonka 28-vuotias latinomies George Zimmerman ampui kuoliaaksi Sanfordissa, Floridassa helmikuun 26.päivänä 2012. Trayvon Martin oli kylässä isänsä ja tämän morsiamen luona Sanfordissa sijaitsevassa aidatussa yhteisössä, jossa toimivan "kodinturvajoukkojen" johtaja George Zimmerman oli. Tuona iltana Martin oli poistumassa kaupasta ostettuaan sieltä karkkia, kun Zimmerman näki hänet. Zimmerman lähti seuraamaan Martinia soittaen samalla poliisille ja kertoi seuraavansa "oudosti käyttäytyvää, mahdollisesti huumeissa olevaa nuorta miestä". Samaan aikaan Martin puhui puhelimessa tyttöystävänsä kanssa ja kertoi häntä seuraavasta oudosta miehestä. Tyttöystävä kehotti Martinia juoksemaan karkuun. Zimmerman puolestaan kertoi omassa puhelimessaan poliisille, että Martin juoksee. Tähän poliisi totesi, ettei Zimmermanin tarvinnut seurata Martinia, sillä partio oli jo tulossa. Zimmerman kuitenkin lähti takaa-ajoon ja pian puhelu poliisin kanssa päättyi.
Ensimmäisen poliisin saapuessa paikalle Zimmermanin nenästä ja takaraivosta valui verta ja Trayvon Martin makasi kuolleena maassa. Zimmerman kertoi Martinin hyökänneen hänen kimppuunsa ja että hän oli itsepuolustuksena ampunut tätä kerran rintaan. Poliisi kuulusteli Zimmermania tuntien ajan ja vapautti tämän sitten, koska katsoi, että Zimmerman oli toiminut itsepuolustukseksi. Myöhempi tutkimus osoitti, että Martin ei ollut minkään päihdyttävän aineen vaikutuksen alaisena ja hän oli aseeton.
Asiasta nousi kohu. Mustaihoinen 17-vuotias aseeton poika ammutaan ja poliisi katsoo, että rikosta ei ole tapahtunut? Useat tahot aina presidentti Barack Obamaa myöten vaativat, että asia oli tutkittava kunnolla. Tuhannet ihmiset osallistuivat protestimarsseille, joissa vaadittiin George Zimmermanin pidättämistä. 45 päivää Trayvon Martinin kuolemasta Zimmerman antautui uudelleen poliisille ja hänet asetettiin syytteeseen epäiltynä murhasta.
Koska oikeuskäsittely on yhä kesken ja tiedot tapahtumista ovat ristiriidassa (julkisuuteen tulleet todistajat ovat antaneet asiasta erilaisia tietoja) media on pyrkinyt valitsemaan puolensa.
Osa tätä taktiikkaa on ollut kuvamanipulaatio. Lehdet ja tv-uutiset ovat esittäneet molemmista osapuolista ilmeisen tarkkaan valittuja kuvia: joissain kuvissa esiintyy roteva Zimmerman vangin haalarissa ja vastapuolella lapsenkasvoinen Trayvon Martin. Paitsi että molemmat kuvat ovat useita vuosia vanhoja: Zimmermanin pidätyskuva on useita vuosia vanha liittyen täysin toiseen tapaukseen; Martinin babyface-kuva on niin ikään useita vuosia vanha. Kuvien tarkoitus lienee selvä: roteva, vaarallisen näköinen mies ampuu kiltin pojan. Samoin Zimmermanin väkivaltarikostaustaa on retosteltu: vuonna 2005 hän oli tönäissyt baarissa alkoholitarkastajaa ja kuukautta myöhemmin hän sai lähestymiskiellon tyttöystävältään.
Netissä taas bloggaajat ovat esitelleet kuvia, jossa poseeraa puoli alaston nuori mies reteään ja rehvakkaaseen "gängstä"-tyyliin tupakka huulella roikkuen keskisormet pystyssä. Kuvan väitetään esittävän Trayvon Martinia. Tämänkin kuvan tarkoitus lienee selvä: tällainen gangsteri Trayvon Martin oikeasti oli, hänestä on helppo uskoa, että hän hyökkäsi Zimmermanin kimppuun ja tämä toimi itsepuolustuksena.Samalla on kerrottu myös Martinin rikostausta: hänet oli erotettu koulusta, koska hänen hallustaan oli löytynyt pieni määrä marihuanaa ja aiemmin koulun vartija oli löytänyt hänen hallustaan naisten koruja ja ruuvimeisselin, jota kuvailtiin "murtovälineeksi".
Paitsi että kuvassa esiintyvä nuori mies ei ole Trayvon Martin, vaan joku aivan toinen asiaan millään tavalla liittymätön teinipoika.
Tuota valheellista tietoa esitti "kansalaismedia", siis bloggaajat ja keskustelupalstoilla kirjoittelevat ihmiset. Mutta onneksi oikea media ei sorru väärään informaation levittämiseen.
NBC ja siihen kytköksissä oleva uutistaho julkaisivat omissa ohjelmissaan pätkän Zimmermanin ja poliisin puhelinkeskustelun nauhoitusta, jossa Zimmerman kuvailee Martinia sanoen: "This guy looks like he's up to no good. He looks black." Zimmermanille annetaan siis selkeä motiivi: hän oli rasisti, joka rotuprofiloi Martinin rikolliseksi, koska hän oli mustaihoinen nuori mies ja päätti toimia. CNN puolestaan väitti ja uutisoi, että nauhoilta kuulee miten Zimmerman käyttää Martinista nimitystä "fucking coons" mikä on tummaihoisista ihmisistä käytetty rasistinen nimitys.
Paitsi että CNN korjasi myöhemmin uutisointiaan: "coons" olikin itse asiassa "cold" (kylmä) tai sitten "punks", joka ei ole rasistinen haukkumasana, vaikka toki haukkumasana onkin.
Ja mitä sitten taas NBC:n uutisointiin tuli? Paljastui, että koko juttu olikin vain editointia. Zimmerman ja poliisi käyvät puhelimessa seuraavanlaisen keskustelun:
Zimmerman: "This guy looks like he's up to no good. Or he's on drugs or something. It's raining and he's just walking around, looking about."
Poliisi: "OK, and this guy, is he black, white or Hispanic?"
Zimmerman: "He looks black."
NBC siis editoi pois kokonaan ne osiot, jotka osoittivat, että Zimmerman kuvaillessaan Martinin ihonväriä vain vastasi poliisin kysymykseen, joka koski Martinin ihonväriä.
NBC pyysi myöhemmin anteeksi "virhettään". Fox-kanavan Geraldo Rivera puolestaan ehätti syyttämään NBC:tä siitä, että nämä olivat valinneet puolensa ja halusivat saada Zimmermanin tuomituksi.
Tosin ei kauaa mennyt, kun Rivera itse oli kohun keskellä. Hän meni ja totesi, että Trayvon Martin oli pukeutumisensa johdosta ainakin yhtä paljon vastuussa kuolemastaan kuin George Zimmerman. Martin oli nimittäin pukeutunut huppariin, mitä Rivera kutsui gangsteri-pukeutumiseksi, jota mustien ja latinoiden tulisi välttää. Asiasta nousi valtava kohu ja USA:n kongressissakin jotkut edustajat pukeutuivat huppariin protestina.
Myös Rivera pyysi anteeksi.
keskiviikko 15. elokuuta 2012
Urpous ja välinpitämättömyys
Ajankohtainen Kakkonen kertoo:
Oulussa Osuuskauppa Arina on kyllästynyt liikkeidensä jatkuviin ryöstelyihin. Ratkaisun nimeksi on keksitty vartijamyyjä. Suomeksi: kassalla istuu myyjän töitä tekemässä henkilö, joka on myös vartija. "Tarkoituksena on ehkäistä ryöstöjä" kertoo Osuuskauppa Arinan Sale-ryhmäpäällikkö Ylelle. "Kun henkilö huomaa vartijan, hän ei tule lähemmäs".
Oulun kokeilun ideanikkarit ovatkin vahvasti sitä mieltä, että vartijamyyjä on pelote ja Kaupan liittokin on myönteinen: onhan sitä jotain tehtävä, kun jatkuvasti ryöstellään eikä pelkästään yhden työntekijän kauppoja, kuten Arina on muistanut kertoa. Oulun poliisipäällikkö vahvistaa tämän - tavallaan. Ryöstöjä sattuu muihinkin kauppoihin, mutta valtaosa ryöstöistä osuu edelleen kauppoihin, joita yhdistävät seuraavat piirteet: myöhäinen aukioloaika, keskustan ulkopuolella, vähän henkilökuntaa.
Mitä siis tehdä?
Jos vaikka palkattaisiin useampia myyjiä + se vartija?
Ei käy, maksaa. Eipä vartijan näkyvyyden ennaltaehkäisevää vaikutusta ylistävä ryhmäpäällikkökään kertonut mitään syytä siihen, että miksi se vartija on myös myyjä.
Ettei vaan olisi raha vaikuttanut tähän päätökseen?
Tehdään sitten näin: otetaan myöhään yöhön auki olevaan liikkeeseen töihin se 1 myyjä ja tehdään siitä myös vartija. Tehdään tää vielä ulkoistamalla kys. palvelu vartiointiliikkeelle. Ei maksa yhtään niin paljon ja saadaan mainetta vastuullisena ketjuna, joka ottaa turvallisuusasiat vakavasti.
1.5 kuukautta alalla ollut vartijamyyjä vahvistaa ideanikkareiden idean nerokkuuden: jo nyt huomaa, että "tuntosarvet värisee" joidenkin henkilöiden kohdalla.
Joo-o. Haluamatta olla mitenkään ilkeä uransa aloittanutta kollegaa kohtaan, mutta kai se on pakko vähän olla: kyllä se pahin yhdistelmä on laittaa vasta-alkaja, joka puolentoista kuukauden työssäolon jälkeen uskoo jo osaavansa hommat, ehkäisemään ryöstöjä. Paitsi että ai niin, eihän niitä tule, koska asiakkaan edustaja tietää: "Kun henkilö huomaa vartijan, hän ei tule."
Paitsi että kyllä se nipa voi silti tulla. Ihminen on aika idiootti ja aika havainnointikyvytön, jos se on tarpeeksi ahdistunut/humalassa/aineissa. Ja sillä on kokemusta siitä, että täältä se viimeksikin onnistui. Paitsi että nyt siellä on vartija-myyjä, joka luultavasti pistää ryöstön tullen hanttiin: sitä kun ehkä "alitajuisesti" kuitenkin odotetaan. Kun on kyseessä sentään vartija!
Lopputuloksena on puukotettu vartija.
Ryöstöjä ei voida koskaan estää kokonaan, mutta ennaltaehkäisynä uskoisin että toimisi paljon paremmin henkilökunnan lisääminen ja myös näkyvän vartioinnin lisääminen. Myös aukioloaikoja on ehkä syytä miettiä uudestaan. Sekä muuntorangaistus on saatava takaisin. Rangaistuksia olisi muutenkin tiukennettava.
Tämänkaltaisella kahden ammatin yhdistämisellä tavoitellaan vain säästöjä.
Oulussa Osuuskauppa Arina on kyllästynyt liikkeidensä jatkuviin ryöstelyihin. Ratkaisun nimeksi on keksitty vartijamyyjä. Suomeksi: kassalla istuu myyjän töitä tekemässä henkilö, joka on myös vartija. "Tarkoituksena on ehkäistä ryöstöjä" kertoo Osuuskauppa Arinan Sale-ryhmäpäällikkö Ylelle. "Kun henkilö huomaa vartijan, hän ei tule lähemmäs".
Oulun kokeilun ideanikkarit ovatkin vahvasti sitä mieltä, että vartijamyyjä on pelote ja Kaupan liittokin on myönteinen: onhan sitä jotain tehtävä, kun jatkuvasti ryöstellään eikä pelkästään yhden työntekijän kauppoja, kuten Arina on muistanut kertoa. Oulun poliisipäällikkö vahvistaa tämän - tavallaan. Ryöstöjä sattuu muihinkin kauppoihin, mutta valtaosa ryöstöistä osuu edelleen kauppoihin, joita yhdistävät seuraavat piirteet: myöhäinen aukioloaika, keskustan ulkopuolella, vähän henkilökuntaa.
Mitä siis tehdä?
Jos vaikka palkattaisiin useampia myyjiä + se vartija?
Ei käy, maksaa. Eipä vartijan näkyvyyden ennaltaehkäisevää vaikutusta ylistävä ryhmäpäällikkökään kertonut mitään syytä siihen, että miksi se vartija on myös myyjä.
Ettei vaan olisi raha vaikuttanut tähän päätökseen?
Tehdään sitten näin: otetaan myöhään yöhön auki olevaan liikkeeseen töihin se 1 myyjä ja tehdään siitä myös vartija. Tehdään tää vielä ulkoistamalla kys. palvelu vartiointiliikkeelle. Ei maksa yhtään niin paljon ja saadaan mainetta vastuullisena ketjuna, joka ottaa turvallisuusasiat vakavasti.
1.5 kuukautta alalla ollut vartijamyyjä vahvistaa ideanikkareiden idean nerokkuuden: jo nyt huomaa, että "tuntosarvet värisee" joidenkin henkilöiden kohdalla.
Joo-o. Haluamatta olla mitenkään ilkeä uransa aloittanutta kollegaa kohtaan, mutta kai se on pakko vähän olla: kyllä se pahin yhdistelmä on laittaa vasta-alkaja, joka puolentoista kuukauden työssäolon jälkeen uskoo jo osaavansa hommat, ehkäisemään ryöstöjä. Paitsi että ai niin, eihän niitä tule, koska asiakkaan edustaja tietää: "Kun henkilö huomaa vartijan, hän ei tule."
Paitsi että kyllä se nipa voi silti tulla. Ihminen on aika idiootti ja aika havainnointikyvytön, jos se on tarpeeksi ahdistunut/humalassa/aineissa. Ja sillä on kokemusta siitä, että täältä se viimeksikin onnistui. Paitsi että nyt siellä on vartija-myyjä, joka luultavasti pistää ryöstön tullen hanttiin: sitä kun ehkä "alitajuisesti" kuitenkin odotetaan. Kun on kyseessä sentään vartija!
Lopputuloksena on puukotettu vartija.
Ryöstöjä ei voida koskaan estää kokonaan, mutta ennaltaehkäisynä uskoisin että toimisi paljon paremmin henkilökunnan lisääminen ja myös näkyvän vartioinnin lisääminen. Myös aukioloaikoja on ehkä syytä miettiä uudestaan. Sekä muuntorangaistus on saatava takaisin. Rangaistuksia olisi muutenkin tiukennettava.
Tämänkaltaisella kahden ammatin yhdistämisellä tavoitellaan vain säästöjä.
maanantai 6. elokuuta 2012
Voi marja
Ensin marjat mätänee metsiin ja uutisissakin ihan puhutaan, että ei suomalaisia enää kiinnosta marjoja poimia.
Sitten metsiin iskee "keltainen vaara": thaimaalaiset poimijat vievät kaikki marjat, myyvät ja saavat rahaa. Alkaa yleinen poru ja itku, vaaditaan jokamiehenoikeuksien kaventamista, ettei kukaan poimisi meidän marjaa, viritellään lakanaa ja varoituskylttiä että et vie minun marjoja. Nyt on huomattu jopa sellainen epäkohta, että marjanpoimija voi saada 5000 euroa kuukaudessa verottomana. Väärin on se. Missä on verottaja ja poliisi?
Kun niitä juttuja nyt olen lukenut, niin heti heräsi minussakin pieni anarkisti ja aloin miettimään, että lähtisikö marjaan. En sitten kuitenkaan viitsinyt. Minä kun olen vielä sitä ikäluokkaa, jolle opettaja on peruskoulussa voinut antaa kotiläksyksi: "poimi kilo puolukoita". Nykyisinhän sellaisia kotitehtäviä ei taideta enää antaa. Sellaisen antanut opettaja saisi varmaan nykyisin jo potkut ja iltapäivälehdet revittelisi viikkotolkulla. Lehtien palstoilla olisi isoja kuvia järkyttyneistä pikkuisista, jotka kuvassa esittelisivät käsivarsiaan: niihin puri joku ihmeellinen tosi pieni lentävä lintunen. Otsikoissa järkyttyneet vanhemmat ja kasvatusasiantuntijat kauhistelisivat moista ihmisoikeusrikosta ja orjatyötä. Meidänkin puolukoilla tehtiin vispipuuroa, jota sitten meille syötettiin.
Näiden läksyjen ja muiden yhteisten marja- ja sieniretkien jälkeen muistan kuitenkin yhä millaista on käydä marjassa. Se on hirveää.
Siinä tulee selkä kipeäksi, polvet kipeäksi, kädet kipeäksi, sormenpäät kipeäksi. Ensin sataa vettä että vaatteet kastuu. Sitten paistaa aurinko niin että tuulitakki muuttuu selästä tulikuumaksi. On niin kova jano, että heikottaa, mutta vesipullo jäi reppuun ja reppu jäi autoon. Kaiken maailman itikat purevat ja pistävät. Loppuilta kuluu kiskomalla hirvikärpäsiä irti päänahasta (okei, niitä ei tosin ollut vielä silloin kun minä kävin luonnon antimia keräilemässä). Ja kaiken vaivan palkaksi saat marjoja niin että ämpärin pohja ei ihan joka paikasta näy (olisit saanut enemmänkin, mutta kun tuli tosiaan nälkäkin ja eväät jäi keittiön pöydälle).
Jos joku tosiaan onnistuu 5000 euron edestä keräämään marjoja, niin kyllä se on sen silloin ansainnut.
Sitten metsiin iskee "keltainen vaara": thaimaalaiset poimijat vievät kaikki marjat, myyvät ja saavat rahaa. Alkaa yleinen poru ja itku, vaaditaan jokamiehenoikeuksien kaventamista, ettei kukaan poimisi meidän marjaa, viritellään lakanaa ja varoituskylttiä että et vie minun marjoja. Nyt on huomattu jopa sellainen epäkohta, että marjanpoimija voi saada 5000 euroa kuukaudessa verottomana. Väärin on se. Missä on verottaja ja poliisi?
Kun niitä juttuja nyt olen lukenut, niin heti heräsi minussakin pieni anarkisti ja aloin miettimään, että lähtisikö marjaan. En sitten kuitenkaan viitsinyt. Minä kun olen vielä sitä ikäluokkaa, jolle opettaja on peruskoulussa voinut antaa kotiläksyksi: "poimi kilo puolukoita". Nykyisinhän sellaisia kotitehtäviä ei taideta enää antaa. Sellaisen antanut opettaja saisi varmaan nykyisin jo potkut ja iltapäivälehdet revittelisi viikkotolkulla. Lehtien palstoilla olisi isoja kuvia järkyttyneistä pikkuisista, jotka kuvassa esittelisivät käsivarsiaan: niihin puri joku ihmeellinen tosi pieni lentävä lintunen. Otsikoissa järkyttyneet vanhemmat ja kasvatusasiantuntijat kauhistelisivat moista ihmisoikeusrikosta ja orjatyötä. Meidänkin puolukoilla tehtiin vispipuuroa, jota sitten meille syötettiin.
Näiden läksyjen ja muiden yhteisten marja- ja sieniretkien jälkeen muistan kuitenkin yhä millaista on käydä marjassa. Se on hirveää.
Siinä tulee selkä kipeäksi, polvet kipeäksi, kädet kipeäksi, sormenpäät kipeäksi. Ensin sataa vettä että vaatteet kastuu. Sitten paistaa aurinko niin että tuulitakki muuttuu selästä tulikuumaksi. On niin kova jano, että heikottaa, mutta vesipullo jäi reppuun ja reppu jäi autoon. Kaiken maailman itikat purevat ja pistävät. Loppuilta kuluu kiskomalla hirvikärpäsiä irti päänahasta (okei, niitä ei tosin ollut vielä silloin kun minä kävin luonnon antimia keräilemässä). Ja kaiken vaivan palkaksi saat marjoja niin että ämpärin pohja ei ihan joka paikasta näy (olisit saanut enemmänkin, mutta kun tuli tosiaan nälkäkin ja eväät jäi keittiön pöydälle).
Jos joku tosiaan onnistuu 5000 euron edestä keräämään marjoja, niin kyllä se on sen silloin ansainnut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)