Ensin marjat mätänee metsiin ja uutisissakin ihan puhutaan, että ei suomalaisia enää kiinnosta marjoja poimia.
Sitten metsiin iskee "keltainen vaara": thaimaalaiset poimijat vievät kaikki marjat, myyvät ja saavat rahaa. Alkaa yleinen poru ja itku, vaaditaan jokamiehenoikeuksien kaventamista, ettei kukaan poimisi meidän marjaa, viritellään lakanaa ja varoituskylttiä että et vie minun marjoja. Nyt on huomattu jopa sellainen epäkohta, että marjanpoimija voi saada 5000 euroa kuukaudessa verottomana. Väärin on se. Missä on verottaja ja poliisi?
Kun niitä juttuja nyt olen lukenut, niin heti heräsi minussakin pieni anarkisti ja aloin miettimään, että lähtisikö marjaan. En sitten kuitenkaan viitsinyt. Minä kun olen vielä sitä ikäluokkaa, jolle opettaja on peruskoulussa voinut antaa kotiläksyksi: "poimi kilo puolukoita". Nykyisinhän sellaisia kotitehtäviä ei taideta enää antaa. Sellaisen antanut opettaja saisi varmaan nykyisin jo potkut ja iltapäivälehdet revittelisi viikkotolkulla. Lehtien palstoilla olisi isoja kuvia järkyttyneistä pikkuisista, jotka kuvassa esittelisivät käsivarsiaan: niihin puri joku ihmeellinen tosi pieni lentävä lintunen. Otsikoissa järkyttyneet vanhemmat ja kasvatusasiantuntijat kauhistelisivat moista ihmisoikeusrikosta ja orjatyötä. Meidänkin puolukoilla tehtiin vispipuuroa, jota sitten meille syötettiin.
Näiden läksyjen ja muiden yhteisten marja- ja sieniretkien jälkeen muistan kuitenkin yhä millaista on käydä marjassa. Se on hirveää.
Siinä tulee selkä kipeäksi, polvet kipeäksi, kädet kipeäksi, sormenpäät kipeäksi. Ensin sataa vettä että vaatteet kastuu. Sitten paistaa aurinko niin että tuulitakki muuttuu selästä tulikuumaksi. On niin kova jano, että heikottaa, mutta vesipullo jäi reppuun ja reppu jäi autoon. Kaiken maailman itikat purevat ja pistävät. Loppuilta kuluu kiskomalla hirvikärpäsiä irti päänahasta (okei, niitä ei tosin ollut vielä silloin kun minä kävin luonnon antimia keräilemässä). Ja kaiken vaivan palkaksi saat marjoja niin että ämpärin pohja ei ihan joka paikasta näy (olisit saanut enemmänkin, mutta kun tuli tosiaan nälkäkin ja eväät jäi keittiön pöydälle).
Jos joku tosiaan onnistuu 5000 euron edestä keräämään marjoja, niin kyllä se on sen silloin ansainnut.
Sitten metsiin iskee "keltainen vaara": thaimaalaiset poimijat vievät kaikki marjat, myyvät ja saavat rahaa. Alkaa yleinen poru ja itku, vaaditaan jokamiehenoikeuksien kaventamista, ettei kukaan poimisi meidän marjaa, viritellään lakanaa ja varoituskylttiä että et vie minun marjoja. Nyt on huomattu jopa sellainen epäkohta, että marjanpoimija voi saada 5000 euroa kuukaudessa verottomana. Väärin on se. Missä on verottaja ja poliisi?
Kun niitä juttuja nyt olen lukenut, niin heti heräsi minussakin pieni anarkisti ja aloin miettimään, että lähtisikö marjaan. En sitten kuitenkaan viitsinyt. Minä kun olen vielä sitä ikäluokkaa, jolle opettaja on peruskoulussa voinut antaa kotiläksyksi: "poimi kilo puolukoita". Nykyisinhän sellaisia kotitehtäviä ei taideta enää antaa. Sellaisen antanut opettaja saisi varmaan nykyisin jo potkut ja iltapäivälehdet revittelisi viikkotolkulla. Lehtien palstoilla olisi isoja kuvia järkyttyneistä pikkuisista, jotka kuvassa esittelisivät käsivarsiaan: niihin puri joku ihmeellinen tosi pieni lentävä lintunen. Otsikoissa järkyttyneet vanhemmat ja kasvatusasiantuntijat kauhistelisivat moista ihmisoikeusrikosta ja orjatyötä. Meidänkin puolukoilla tehtiin vispipuuroa, jota sitten meille syötettiin.
Näiden läksyjen ja muiden yhteisten marja- ja sieniretkien jälkeen muistan kuitenkin yhä millaista on käydä marjassa. Se on hirveää.
Siinä tulee selkä kipeäksi, polvet kipeäksi, kädet kipeäksi, sormenpäät kipeäksi. Ensin sataa vettä että vaatteet kastuu. Sitten paistaa aurinko niin että tuulitakki muuttuu selästä tulikuumaksi. On niin kova jano, että heikottaa, mutta vesipullo jäi reppuun ja reppu jäi autoon. Kaiken maailman itikat purevat ja pistävät. Loppuilta kuluu kiskomalla hirvikärpäsiä irti päänahasta (okei, niitä ei tosin ollut vielä silloin kun minä kävin luonnon antimia keräilemässä). Ja kaiken vaivan palkaksi saat marjoja niin että ämpärin pohja ei ihan joka paikasta näy (olisit saanut enemmänkin, mutta kun tuli tosiaan nälkäkin ja eväät jäi keittiön pöydälle).
Jos joku tosiaan onnistuu 5000 euron edestä keräämään marjoja, niin kyllä se on sen silloin ansainnut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti