Vartiointialan erikoisuus on, että vartiointiliikkeet eivät yleensä anna sinulle mitään muita työvälineitä kuin vaatteet päälle. Onnekkaimmilla saattaa olla kohteissa yhteiskäyttöön tarkoitettuja varusteita, mutta valitettavan usein ne ovat huonokuntoisia. Jos niitä edes on, yllättävän moni vartija "unohtaa" vyölleen tai taskuunsa yhteiset, hyvät varusteet. Varsinkin kohteissa, joissa ei ole ns. vakiporukkaa töissä, vaan keikkalaisia. Niinpä jos vartijanalku haluaa itselleen omat varusteet, hän ostaa ne itse.
Minulla on ollut aina vikana olla vähän "hifistelijä" eli tavaran ostaja ja kerääjä. Vartiointikamani olen kerännyt pikku hiljaa vuosien varrella lukemalla suosituksia ja työkavereilta kyselemällä. Kerrotaan nyt sitten kaikille mitä minä omistan ja töissäni kannan:
Ensinnäkin kengät. Ensimmäinen työnantajni vartiointialalla oli siitä harvinainen työnantaja, että se antoi tuolloin työvaatteiden lisäksi vartijoilleen ikiomaksi turvakengät. Minä sain lyhytvartiset, koska olin menossa myymäläkohteisiin. En ole kovin montaa tavannut, joka olisi niitä kenkiä kehunut. Itse niitä käytin aikani, kuuliainen kun olin, kunnes siirryin käyttämään omia maihareitani, joita olen siitä asti pitänyt pukukohteissakin. Hyvät kengät on aika tärkeät työssä, jossa seistään ja kävellään koko ajan. Firman turvakengistä minulle tuli yhden ikimuistoisen kerran rakko jalkaan vuorosta, jossa istuin koko ajan pysäköidyssä autossa. Toisella kerralla kävelin tasaista maata pitkin ja nilkka pyörähti yhtäkkiä sydäntäpysäyttävän inhalla tavalla. Onneksi ei sattunut mitään. Turvakenkien nyt tulisi kuitenkin tukea myös nilkkoja. Sen jälkeen siirsin ne kengät eläkkeelle.
Ensimmäiset itse kustannetut kenkäni olivat Haix Airpower Pro kengät. Kalliit, mutta todella mukavat jalassa. Vedenpitävät Gore-tex-kalvon ansiosta (tosin rehellisyyden nimissä en tätä ominaisuutta juuri tarvinnut, niitä myymäläkohteita kun tein). Kuivuivat nopeasti. Tämä tuli testattua rippileirillä, jossa kahlasin polvea myöten vedensekaisessa lumisohjossa hakiessani rautakankea, jonka muistaakseni Valtteri oli unohtanut jäälle avannon viereen. Olivat ainoat kenkäni koko leirillä ja työtoverit lohduttivat, että ne olisivat varmaan kesällä kuivat. Mutta ähäskutti, olivat jo illalla kuivat.
Huono puoli: kovassa pakkasessa kengän pohjat jäätyivät nopeasti ja lumi pakkautui pohjien uriin niin, että sisälle astuessa hetki oli kuin olisin ollut luistinradalla. Hyvin epämiellyttävä tunne.
Kengät hajosivat kahden vuoden säännöllisen käytön jälkeen. Uskoisin hajoamisen taustalla olleen valmistusvirheen, koska molempien kenkien pohjalliset halkesivat täsmälleen samasta kohdasta. Takuu oli kuitenkin jo mennyt, joten se siitä. Suutari taas arvioi, että kenkien korjaaminen tulisi kalliiksi ja olisi ajantuhlausta, koska liimaus tuskin pitäisi kovin kauaa.
Uudet kengät ovat nyt palvelleet puoli vuotta. Pitkään mietin että sijoittaisinko rahani taas Haixiin, mutta päätin sitten kokeilla halvempaa mallia. Ostin sitten Magnum Classic-merkkiset maiharit. Päinvastoin kuin Haixit, jotka olivat turvakengät, nämä ovat ihan tavalliset kengät. Niissä ei ole Gore-texiä, mutta nahkakengät nyt saa vedenpitäviksi plankkaamalla. Ja edelleen, työskentelen 99% ajastani sisätiloissa.
Toistaiseksi kenkien suhteen ei ole mitään muuta valittamista, paitsi että toisen kengän pohja on alkanut narisemaan kävellessä. Se ottaa ärsyttävällä tavalla korviin, kun tallustaa yksin huoltokäytäviä tarkastamassa.
Minulla on ollut aina vikana olla vähän "hifistelijä" eli tavaran ostaja ja kerääjä. Vartiointikamani olen kerännyt pikku hiljaa vuosien varrella lukemalla suosituksia ja työkavereilta kyselemällä. Kerrotaan nyt sitten kaikille mitä minä omistan ja töissäni kannan:
Ensinnäkin kengät. Ensimmäinen työnantajni vartiointialalla oli siitä harvinainen työnantaja, että se antoi tuolloin työvaatteiden lisäksi vartijoilleen ikiomaksi turvakengät. Minä sain lyhytvartiset, koska olin menossa myymäläkohteisiin. En ole kovin montaa tavannut, joka olisi niitä kenkiä kehunut. Itse niitä käytin aikani, kuuliainen kun olin, kunnes siirryin käyttämään omia maihareitani, joita olen siitä asti pitänyt pukukohteissakin. Hyvät kengät on aika tärkeät työssä, jossa seistään ja kävellään koko ajan. Firman turvakengistä minulle tuli yhden ikimuistoisen kerran rakko jalkaan vuorosta, jossa istuin koko ajan pysäköidyssä autossa. Toisella kerralla kävelin tasaista maata pitkin ja nilkka pyörähti yhtäkkiä sydäntäpysäyttävän inhalla tavalla. Onneksi ei sattunut mitään. Turvakenkien nyt tulisi kuitenkin tukea myös nilkkoja. Sen jälkeen siirsin ne kengät eläkkeelle.
Ensimmäiset itse kustannetut kenkäni olivat Haix Airpower Pro kengät. Kalliit, mutta todella mukavat jalassa. Vedenpitävät Gore-tex-kalvon ansiosta (tosin rehellisyyden nimissä en tätä ominaisuutta juuri tarvinnut, niitä myymäläkohteita kun tein). Kuivuivat nopeasti. Tämä tuli testattua rippileirillä, jossa kahlasin polvea myöten vedensekaisessa lumisohjossa hakiessani rautakankea, jonka muistaakseni Valtteri oli unohtanut jäälle avannon viereen. Olivat ainoat kenkäni koko leirillä ja työtoverit lohduttivat, että ne olisivat varmaan kesällä kuivat. Mutta ähäskutti, olivat jo illalla kuivat.
Huono puoli: kovassa pakkasessa kengän pohjat jäätyivät nopeasti ja lumi pakkautui pohjien uriin niin, että sisälle astuessa hetki oli kuin olisin ollut luistinradalla. Hyvin epämiellyttävä tunne.
Kengät hajosivat kahden vuoden säännöllisen käytön jälkeen. Uskoisin hajoamisen taustalla olleen valmistusvirheen, koska molempien kenkien pohjalliset halkesivat täsmälleen samasta kohdasta. Takuu oli kuitenkin jo mennyt, joten se siitä. Suutari taas arvioi, että kenkien korjaaminen tulisi kalliiksi ja olisi ajantuhlausta, koska liimaus tuskin pitäisi kovin kauaa.
Uudet kengät ovat nyt palvelleet puoli vuotta. Pitkään mietin että sijoittaisinko rahani taas Haixiin, mutta päätin sitten kokeilla halvempaa mallia. Ostin sitten Magnum Classic-merkkiset maiharit. Päinvastoin kuin Haixit, jotka olivat turvakengät, nämä ovat ihan tavalliset kengät. Niissä ei ole Gore-texiä, mutta nahkakengät nyt saa vedenpitäviksi plankkaamalla. Ja edelleen, työskentelen 99% ajastani sisätiloissa.
Toistaiseksi kenkien suhteen ei ole mitään muuta valittamista, paitsi että toisen kengän pohja on alkanut narisemaan kävellessä. Se ottaa ärsyttävällä tavalla korviin, kun tallustaa yksin huoltokäytäviä tarkastamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti