Hajanaisuuksia

Itsenäisyyspäivän juhlinta sitten huipentui - kuten joka vuosi - naisten pukujen arvosteluun ja sen ihmettelyyn kuka häikäisi, kuka ei. Itsenäisyyspäivä on kaiken kaikkiaan outo juhla, kummallinen sekoitus uskonnollista hartautta ja pinnallisuutta, Finlandiaa ja veteraanien kunnioitusta ja muotinäytöstä ja elitismiä. Ja mitään siitä ei sovi kyseenalaistaa tai naureskella sille miten vakavissaan ihmiset ottavat kaikki itsenäisyyspäivän osaset (myös ne pinnalliset) tai et ole isänmaallinen ja halveksut veteraaneja.

Uusi perinne tuntuu olevan jatkoilla törttöily (tai ainakin siitä uutisointi). Viime vuonna kähinöitiin portsarin kanssa, tänä vuonna sama homma, kun Halosen puvun suunnittelijaa ei päästetty baariin ja sen seurauksena sitten portsaria tönittiin ja syljettiin. En tiedä mitä sitten tapahtui, pitäisi ostaa Ilta-sanomat, mutta taitaa jäädä ostamatta.

Ihme sirkus.

Nillitystä

Sanat ja termit, jotka jostain syystä ärsyttävät minua lehtien - erityisesti iltapäivälehtien - otsikoissa ja jutuissa:

1. Kansa tulistui

2. Kansa raivostui

3. Kansa järkyttyi

4. Kansa liikuttui

5. Lue koskettavat tarinat

6. Lue pysäyttävät tarinat

Ja sitten niiden otsikoiden perässä on myös se huutomerkki. Yäk.

6.12

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää vaan kaikille!

Hupsista

Teen nykyisin aika paljon ilta/yövuoroja töissäni. Ei siinä mitään, valvominen on ollut minulle aina helppoa ja on mukava välttyä aamuvuorojen vastenmielisiltä heräämisiltä. Ongelmaksi se vain tulee, kun vuorokausirytmi menee sekaisin ja kuitenkin yliopisto odottaisi läsnäoloani aamuisin.

Vaikeaa oli jo ruotsin kurssilla (jonka tuloksia odotellaan) ja vaikeaa on nyt myös kreikan kurssilla, jossa jälleen olen. Varsinkin kun motivaatio kreikan alkuosan kanssa on siinä mielessä jo hukassa, että olen tämän osion jo käynyt aika monta kertaa ja tenttinyt hyväksytysti läpi (en ole vielä kysynyt opettajalta voisiko näitä suorituksia edes jotenkin lukea hyväkseni). En yksinkertaisesti enää jaksa istua luennolla kuulemassa viidettä kertaa oppituntia aktiivin indikatiivin preesensin muodostamisesta oo-verbeillä ja mi-verbeillä.

Eli asenneongelmia siis on. Tänään kuitenkin revin itseni sängystä ylös. Pakko on mennä kurssille. Ja minä menin. Kävin suihkussa ja matkasin rauhassa paikalle ja olin silti luentopaikalla ajoissa. Kovin vaan oli hiljaisen näköistä. Epäilys alkoi hiipiä mieleen. Tarkistus tietokoneelta varmisti asian. Luennot on peruttu tältä päivältä.

Law and Disorder

Iltalehtikin uutisoi nyt poliisin raha- ja resurssipulasta. Jutussa oli maininta, joka oli hirvittävän ja hilpeän välillä:

"Poliitikot ovat jo pohtineet, minkä asioiden poliisitoiminnassa sallitaan huonontuvan. Eduskunnan budjettiesityksessä todetaan, että rikosten selvitysprosentit saavat laskea ja rikosten tutkinta-aika kasvaa."

Että voi terve... No onhan se hyvä että ne siellä pohtii asioita...

Poliitikoiden pohtiessa eduskunnassa minkä asioiden annetaan huonontua täällä voidaan pohtia millainen tulevaisuuden Suomi ehkä tulee olemaan. Jonkinlaista osviittaa/uhkakuvaa voi hakea katselemalla vaikkapa BBC:n dokumentin "Law and Disorder in Johannesburg", jossa toimittaja Louis Theroux tutustuu muutaman viikon ajan Etelä-Afrikan pääkaupungissa Johannesburgissa toimivien turva-alan yritysten toimintaan. Johannesburgilla on kunnia olla maailman "murhapääkaupunki", siellä tehdään väkilukuun suhteutettuna eniten murhia koko maailmassa ja raiskaus- sekä ryöstötilastoissa maa ja pääkaupunki komeilevat myös korkealla sijalla. Poliisi on alimitoitettu ja alipalkattu eikä kykene suojelemaan ihmisiä tai ehkäisemään rikoksia. Tyhjiötä ovat pyrkineet täyttämään yksityiset turva-alan yritykset.

Johannesburgissa Theroux seurasi "Bad Boys" nimistä turva-alan yritystä. Sen erikoisalana oli vallata takaisin vallatut kerrostalot. Vallatuissa kerrostaloissa valtaa pitävät erilaiset rikollisjengit, jotka keräävät vuokrarahat itselleen ja päättävät kuka niiden "omistamissa" taloissa asuvat. Ränsistyneissä taloissa (vuokrat kun menevät suoraan rikollisten taskuihin) kukoistavat myös prostituutio, huumekauppa ja ihmiskauppa. Jossain vaiheessa vuokranantajat sitten kyllästyvät rikollisten vallanpitoon.  Silloin he palkkaavat Bad Boysin, joka ensin poliisin avustuksella tyhjentää vallatun kerrostalon laittomista vuokralaisista ja sen jälkeen pitää huolen siitä, että rikolliset eivät palaa taloon poliisin poistuttua. Dokumentissa paljastuu, että toimintatavat ovat toisaalta brutaaleja, toisaalta "hyvien" rikollisten kanssa tehdään yhteistyötä, jotta kauhun tasapaino kerrostalojen ja katurikollisuuden kanssa säilyisi. Bad Boys ei puutu katuhuumekauppaan ja huumekauppiaat pitävät omalta osaltaan huolen siitä, että heidän toimintansa ei leviä Bad Boysin suojelemiin kerrostaloihin. Palveluksia tehdään puolin ja toisin. Kun Theroux mainitsee tapauksen, jossa ensin Bad Boysin työntekijä tapettiin ja pian sen jälkeen myös tappaja ammuttiin, Bad Boysin johtaja kieltää, että firmalla olisi ollut murhan kanssa mitään tekemistä, vaikka huhut niin väittävätkin. Tietävä pikku hymy huulillaan.

Johannesburgin laitamien slummikaupungeissa lakia ja järjestystä ylläpitää Mapogo-niminen turva-alan yritys, joka opastaa kiinnijäänneitä rikollisia (murtovarkaita, näpistelijöitä jne.) antamalla näille "lääkettä". "Lääke" on tässä tapauksessa sjambokilla annettu reipas piekseminen. Mitään muuta ei ole kuulemma tehtävissä, koska poliisi ei pysty puuttumaan tai sitä ei kiinnosta. Niinpä ainoastaan väkivallan pelko pitää rikolliset poissa alueilta, joiden turvallisuudesta vastaa Mapogo.

Niillä, joilla ei ole varaa Bad Boysin tai Mapogon palveluihin, jää ainoaksi vaihtoehdoksi katujen oikeus. Kun yhteisön sietokynnys ylittyy, raivostunut väkijoukko ottaa kiinni epäilemänsä rikoksentekijät kiinni ja tappaa nämä. Suosittu metodi on elävältä polttaminen.

Se, minkä dokumentti opettaa, on se, että valtatyhjiön täyttää aina joku.

Tikru

Koska blogissa on jo kuvia koirasta, Pörrö-kissasta, Rääpäleestä ja edesmenneestä Leevistä, niin pistetään nyt sitten vielä kuva myös neljännestä (nykyisin kolmannestamme) kissastamme, eli Tikrusta.

  

Takana näkyy myös Rääpäle.

Tikru on kissoistamme kaikkein ilmekkäin, sen naama kertoo kaikkein selkeiten mitä mieltä se mistäkin asiasta on. Esimerkiksi nyt ei ilmeisesti ollut kovin kiva tulla kuvatuksi. Tikru on myös kissoistamme fiksuin. Se yksin on keksinyt, että hakkaamalla ikkunaa tassulla joku tulee avaamaan oven. Tai että ulospääsyään voi nopeuttaa, jos katsoo merkitsevästi ihmistä ja sitten menee ja upottaa kyntensä nahkasohvaan. Minkä jälkeen se välittömästi kävelee itse ovelle. Pysähtyy vielä monesti katsomaan taakseen, että menikö viesti perille. Jos ei mennyt, sohvaa raavitaan lisää.              

Lisäksi Tikru haluaa hoitaa "asiansa" hiekkalaatikolla. Monet kerrat se on tullut ulkoa sisälle vain sitä varten, että se käy hiekkalaatikolla pissillä ja kakkilla. Sitten se lähtee takaisin ulos. Kukapa sitä nyt ulkona tykkäisi asiansa tehdä, kun sisävessakin on kerta keksitty?                                   

Voi Rääpäle

Leevin kuoltua nyt myös Rääpäleen tila on heikentynyt. Se on jo syntymästään asti ollut erilainen kuin muut kissat luultavasti erilaisten synnynnäisten vikojen tähden (eli mistään tarttuvasta taudista tuskin on kyse). Noin 7-viikkoisena se kulki eteenpäin horjuen ja nukkui suurimman osan ajasta tai istui paikallaan ja tuijotti tyhjyyteen, kunnes nukahti. Muiden pentujen mukana se ei pysynyt alkuunkaan. Sitten se lisäruokinnan avulla ryhdistyi ja alkoi jo vaikuttamaan ihan normaalilta pikkukissalta. Tai no ainakin suhteellisen normaalilta, mitä ilmeisemmin ainakin sen silmissä on vikaa, mikä selittää sen, miksi se ei edelleenkään juuri kiipeile ja miksi se törmäilee ajoittain huonekaluihin.

Mutta nyt viime torstai-yöstä alkaen se on taantunut. Keskiviikkona se oli vielä leikkinyt Leevin kanssa, mutta Leevin kuoltua yöllä Rääpäleestä on tullut taas entisenlaisensa. Se nukkuu suurimman osan ajasta, kulkee horjuen ja huojuen eteenpäin kuin humalainen ja istuu nuokkuen tuijottaen tyhjyyteen. Se käy syömässä, mutta hiekkalaatikolle se pitää kantaa, koska se ei ilmeisesti (enää?) muista missä se on. Nyt Rääpälettä taas juotetaan ruiskulla, josko se piristyisi, mutta mutta...

Ulos sitä ei ole koskaan päästetty, eikä päästetä, koska se on kuitenkin "virallisesti" kohta puolivuotias kollikissa ja siten kylän aikuisten kollikissojen silmissä haastaja, kun ne pyrkivät levittämään omien reviiriensä rajat takaisin niille alueille, jotka Leevi oli itselleen hankkinut. Eikä Rääpäleestä olisi niille kerta kaikkiaan mitään vastusta eikä se huonon koordinaationsa ja liikkumisensa takia pääsisi myöskään karkuun.