Iltalehtikin uutisoi nyt poliisin raha- ja resurssipulasta. Jutussa oli maininta, joka oli hirvittävän ja hilpeän välillä:
"Poliitikot ovat jo pohtineet, minkä asioiden poliisitoiminnassa sallitaan huonontuvan. Eduskunnan budjettiesityksessä todetaan, että rikosten selvitysprosentit saavat laskea ja rikosten tutkinta-aika kasvaa."
Että voi terve... No onhan se hyvä että ne siellä pohtii asioita...
Poliitikoiden pohtiessa eduskunnassa minkä asioiden annetaan huonontua täällä voidaan pohtia millainen tulevaisuuden Suomi ehkä tulee olemaan. Jonkinlaista osviittaa/uhkakuvaa voi hakea katselemalla vaikkapa BBC:n dokumentin "Law and Disorder in Johannesburg", jossa toimittaja Louis Theroux tutustuu muutaman viikon ajan Etelä-Afrikan pääkaupungissa Johannesburgissa toimivien turva-alan yritysten toimintaan. Johannesburgilla on kunnia olla maailman "murhapääkaupunki", siellä tehdään väkilukuun suhteutettuna eniten murhia koko maailmassa ja raiskaus- sekä ryöstötilastoissa maa ja pääkaupunki komeilevat myös korkealla sijalla. Poliisi on alimitoitettu ja alipalkattu eikä kykene suojelemaan ihmisiä tai ehkäisemään rikoksia. Tyhjiötä ovat pyrkineet täyttämään yksityiset turva-alan yritykset.
Johannesburgissa Theroux seurasi "Bad Boys" nimistä turva-alan yritystä. Sen erikoisalana oli vallata takaisin vallatut kerrostalot. Vallatuissa kerrostaloissa valtaa pitävät erilaiset rikollisjengit, jotka keräävät vuokrarahat itselleen ja päättävät kuka niiden "omistamissa" taloissa asuvat. Ränsistyneissä taloissa (vuokrat kun menevät suoraan rikollisten taskuihin) kukoistavat myös prostituutio, huumekauppa ja ihmiskauppa. Jossain vaiheessa vuokranantajat sitten kyllästyvät rikollisten vallanpitoon. Silloin he palkkaavat Bad Boysin, joka ensin poliisin avustuksella tyhjentää vallatun kerrostalon laittomista vuokralaisista ja sen jälkeen pitää huolen siitä, että rikolliset eivät palaa taloon poliisin poistuttua. Dokumentissa paljastuu, että toimintatavat ovat toisaalta brutaaleja, toisaalta "hyvien" rikollisten kanssa tehdään yhteistyötä, jotta kauhun tasapaino kerrostalojen ja katurikollisuuden kanssa säilyisi. Bad Boys ei puutu katuhuumekauppaan ja huumekauppiaat pitävät omalta osaltaan huolen siitä, että heidän toimintansa ei leviä Bad Boysin suojelemiin kerrostaloihin. Palveluksia tehdään puolin ja toisin. Kun Theroux mainitsee tapauksen, jossa ensin Bad Boysin työntekijä tapettiin ja pian sen jälkeen myös tappaja ammuttiin, Bad Boysin johtaja kieltää, että firmalla olisi ollut murhan kanssa mitään tekemistä, vaikka huhut niin väittävätkin. Tietävä pikku hymy huulillaan.
Johannesburgin laitamien slummikaupungeissa lakia ja järjestystä ylläpitää Mapogo-niminen turva-alan yritys, joka opastaa kiinnijäänneitä rikollisia (murtovarkaita, näpistelijöitä jne.) antamalla näille "lääkettä". "Lääke" on tässä tapauksessa sjambokilla annettu reipas piekseminen. Mitään muuta ei ole kuulemma tehtävissä, koska poliisi ei pysty puuttumaan tai sitä ei kiinnosta. Niinpä ainoastaan väkivallan pelko pitää rikolliset poissa alueilta, joiden turvallisuudesta vastaa Mapogo.
Niillä, joilla ei ole varaa Bad Boysin tai Mapogon palveluihin, jää ainoaksi vaihtoehdoksi katujen oikeus. Kun yhteisön sietokynnys ylittyy, raivostunut väkijoukko ottaa kiinni epäilemänsä rikoksentekijät kiinni ja tappaa nämä. Suosittu metodi on elävältä polttaminen.
Se, minkä dokumentti opettaa, on se, että valtatyhjiön täyttää aina joku.
"Poliitikot ovat jo pohtineet, minkä asioiden poliisitoiminnassa sallitaan huonontuvan. Eduskunnan budjettiesityksessä todetaan, että rikosten selvitysprosentit saavat laskea ja rikosten tutkinta-aika kasvaa."
Että voi terve... No onhan se hyvä että ne siellä pohtii asioita...
Poliitikoiden pohtiessa eduskunnassa minkä asioiden annetaan huonontua täällä voidaan pohtia millainen tulevaisuuden Suomi ehkä tulee olemaan. Jonkinlaista osviittaa/uhkakuvaa voi hakea katselemalla vaikkapa BBC:n dokumentin "Law and Disorder in Johannesburg", jossa toimittaja Louis Theroux tutustuu muutaman viikon ajan Etelä-Afrikan pääkaupungissa Johannesburgissa toimivien turva-alan yritysten toimintaan. Johannesburgilla on kunnia olla maailman "murhapääkaupunki", siellä tehdään väkilukuun suhteutettuna eniten murhia koko maailmassa ja raiskaus- sekä ryöstötilastoissa maa ja pääkaupunki komeilevat myös korkealla sijalla. Poliisi on alimitoitettu ja alipalkattu eikä kykene suojelemaan ihmisiä tai ehkäisemään rikoksia. Tyhjiötä ovat pyrkineet täyttämään yksityiset turva-alan yritykset.
Johannesburgissa Theroux seurasi "Bad Boys" nimistä turva-alan yritystä. Sen erikoisalana oli vallata takaisin vallatut kerrostalot. Vallatuissa kerrostaloissa valtaa pitävät erilaiset rikollisjengit, jotka keräävät vuokrarahat itselleen ja päättävät kuka niiden "omistamissa" taloissa asuvat. Ränsistyneissä taloissa (vuokrat kun menevät suoraan rikollisten taskuihin) kukoistavat myös prostituutio, huumekauppa ja ihmiskauppa. Jossain vaiheessa vuokranantajat sitten kyllästyvät rikollisten vallanpitoon. Silloin he palkkaavat Bad Boysin, joka ensin poliisin avustuksella tyhjentää vallatun kerrostalon laittomista vuokralaisista ja sen jälkeen pitää huolen siitä, että rikolliset eivät palaa taloon poliisin poistuttua. Dokumentissa paljastuu, että toimintatavat ovat toisaalta brutaaleja, toisaalta "hyvien" rikollisten kanssa tehdään yhteistyötä, jotta kauhun tasapaino kerrostalojen ja katurikollisuuden kanssa säilyisi. Bad Boys ei puutu katuhuumekauppaan ja huumekauppiaat pitävät omalta osaltaan huolen siitä, että heidän toimintansa ei leviä Bad Boysin suojelemiin kerrostaloihin. Palveluksia tehdään puolin ja toisin. Kun Theroux mainitsee tapauksen, jossa ensin Bad Boysin työntekijä tapettiin ja pian sen jälkeen myös tappaja ammuttiin, Bad Boysin johtaja kieltää, että firmalla olisi ollut murhan kanssa mitään tekemistä, vaikka huhut niin väittävätkin. Tietävä pikku hymy huulillaan.
Johannesburgin laitamien slummikaupungeissa lakia ja järjestystä ylläpitää Mapogo-niminen turva-alan yritys, joka opastaa kiinnijäänneitä rikollisia (murtovarkaita, näpistelijöitä jne.) antamalla näille "lääkettä". "Lääke" on tässä tapauksessa sjambokilla annettu reipas piekseminen. Mitään muuta ei ole kuulemma tehtävissä, koska poliisi ei pysty puuttumaan tai sitä ei kiinnosta. Niinpä ainoastaan väkivallan pelko pitää rikolliset poissa alueilta, joiden turvallisuudesta vastaa Mapogo.
Niillä, joilla ei ole varaa Bad Boysin tai Mapogon palveluihin, jää ainoaksi vaihtoehdoksi katujen oikeus. Kun yhteisön sietokynnys ylittyy, raivostunut väkijoukko ottaa kiinni epäilemänsä rikoksentekijät kiinni ja tappaa nämä. Suosittu metodi on elävältä polttaminen.
Se, minkä dokumentti opettaa, on se, että valtatyhjiön täyttää aina joku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti