Olen sitten mennyt tilaamaan itselleni netistä kirjan. En olekaan ennen tehnyt mitään sellaista, vaikka aina on vähän mieli tehnyt. Jännää.
Tosin samalla huolestuttaa. Olen aina ollut nuuka rahojeni suhteen, ja epävarmuuttani rahan suhteen on vain pahentanut viime vuosien tiukka rahatilanne, joka ei ole helpottanut mihinkään.
Nyt kuitenkin uskaltauduin tilaamaan kirjan sillä syyllä, että olen taas töissä ja tulevaisuuden pitäisi näyttää valoisalta. Mutta eihän sitä voi tietää? Ja siksi pelkäänkin, että olen tehnyt suurenmoisen virheen, joka vielä kostautuu.
lauantai 10. huhtikuuta 2010
tiistai 6. huhtikuuta 2010
Kummallista
Kummallista on elämä.
Ensin sitä etsii töitä ja tahtoo niitä tehdä – mutta mistään niitä ei saa. Olet virallisesti töissä, mutta työtunteja ei vaan ole.
Sitten sitä tekee ratkaisun ja hakee uutta työtä – ja taas ollaan töissä, mutta vailla töitä.
Mutta sitten, lopulta, työt alkavat ja nyt työtunteja sitten onkin varsin riittävästi.
Ja mitä silloin tapahtuu?
No tietysti se ensimmäinen firma tarjoaa myös sinulle töitä. Ja tietysti riittävästi.
Ja äkillisesti sitä ollaankin taas valintatilanteessa. Kumman ottaisi?
Ensin sitä etsii töitä ja tahtoo niitä tehdä – mutta mistään niitä ei saa. Olet virallisesti töissä, mutta työtunteja ei vaan ole.
Sitten sitä tekee ratkaisun ja hakee uutta työtä – ja taas ollaan töissä, mutta vailla töitä.
Mutta sitten, lopulta, työt alkavat ja nyt työtunteja sitten onkin varsin riittävästi.
Ja mitä silloin tapahtuu?
No tietysti se ensimmäinen firma tarjoaa myös sinulle töitä. Ja tietysti riittävästi.
Ja äkillisesti sitä ollaankin taas valintatilanteessa. Kumman ottaisi?
keskiviikko 31. maaliskuuta 2010
Byrokratia
Oli hyödyllinen tapaaminen työterveyslääkärin kanssa. Kokonaiset 15 minuuttia. Kannatti herätä.
Lääkäri: "Oletko ollu koskaa psykiatrises sairaalas?"
Minä: "E"
Lääkäri: "Joo, kyl sä sovit tähä ammattii. Mut huumetestin tulokset ei oo vielä tullut. Ne tulee ehkä pääsiäisen jälkee. Soita mulle ensi viikolla, niin kerron, että onko ne tullut. Sitten voit tulla hakemaan ne, niin ei mene turhaa aikaa postissa" (minkä jälkeen tosin joudun itse postittamaan ne työnantajalle).
Kyllä byrokratia on ihanaa.
Lääkäri: "Oletko ollu koskaa psykiatrises sairaalas?"
Minä: "E"
Lääkäri: "Joo, kyl sä sovit tähä ammattii. Mut huumetestin tulokset ei oo vielä tullut. Ne tulee ehkä pääsiäisen jälkee. Soita mulle ensi viikolla, niin kerron, että onko ne tullut. Sitten voit tulla hakemaan ne, niin ei mene turhaa aikaa postissa" (minkä jälkeen tosin joudun itse postittamaan ne työnantajalle).
Kyllä byrokratia on ihanaa.
tiistai 30. maaliskuuta 2010
6000
Laskuri näytti, että sivulla olisi käynyt 6000 lukijaa. Aika jännää. Todellinen määrä on ehkä suurempi, koska laskuri taitaa päivittyä hiukan myöhässä.
Vaikka 10 000 merkkipaalu lähestyykin, ei ole oikein suurempia kerrottavia. Olen ollut leirillä (oli kivaa), olen ollut konfirmaatiossa (oli kivaa), söin pizzaa (oli hyvää) ja kävin tapaamassa tuttuja.
Muutamasta firmasta voisin kirjoittaa jotain, mutta jääköön nyt toistaiseksi tekemättä. Tällä hetkellä eletään odottavissa tunnelmissa, mikä ehkä sopii aika hyvin hiljaiseen viikkoon. Ehkä ensi viikolla jo tapahtuu jotain. Kaikki on jonkun muun käsissä, ja se on hieman hermostuttavaa.
Päivän sana osuu taas tunnelmiin ja tämän hetkisiin toiveisiin:
"Anna tiesi Herran haltuun, turvaa häneen. Hän pitää sinusta huolen!" (Ps.37:5)
Vaikka 10 000 merkkipaalu lähestyykin, ei ole oikein suurempia kerrottavia. Olen ollut leirillä (oli kivaa), olen ollut konfirmaatiossa (oli kivaa), söin pizzaa (oli hyvää) ja kävin tapaamassa tuttuja.
Muutamasta firmasta voisin kirjoittaa jotain, mutta jääköön nyt toistaiseksi tekemättä. Tällä hetkellä eletään odottavissa tunnelmissa, mikä ehkä sopii aika hyvin hiljaiseen viikkoon. Ehkä ensi viikolla jo tapahtuu jotain. Kaikki on jonkun muun käsissä, ja se on hieman hermostuttavaa.
Päivän sana osuu taas tunnelmiin ja tämän hetkisiin toiveisiin:
"Anna tiesi Herran haltuun, turvaa häneen. Hän pitää sinusta huolen!" (Ps.37:5)
sunnuntai 21. maaliskuuta 2010
Eukaristia
Vuosien ihmettelyn jälkeen uusi Jumalanpalveluksen opas tuntuu vihdoin ratkaisevan yhden teologisen kiistakapulan:
mitä tehdään ehtoolliselta yli jääneille siunatuille ehtoollisaineille? Miten ne tulee hävittää?
Aiemmin piispat lähinnä kiertelivät asiaa korostaen, että ehtoollisaineita on kohdeltava niiden "arvon mukaisesti". Mitä se käytännössä tarkoitti, jäi paikallisten kirkkoherrojen päätettäväksi.
Kyse on ilmeisesti myös luterilaisuudessa itsessään piilevässä jännitteessä, jossa on jääty ikään kuin katolisuuden ja reformoitujen kannanottojen väliin eikä ole oikein osattu sitten liittyä jompaan kumpaan leiriin.
Kun vuoden 2000 Jumalanpalveluksen oppaassa "Palvelkaa Herraa iloiten" vielä sanottiin:
"Tulee pyrkiä siihen, että siunatut ehtoollisaineet käytetään loppuun ehtoollisen aikana. Mikäli niitä jää yli, jälkikäsittelystä sovitaan kirkkoherran johdolla seurakunnassa. Piispainkokouksen ohjeen mukaan "kirkkoherra vastaa siitä, että viinin jälkikäsittely tapahtuu ehtoollisen arvon mukaisesti."
Saman kirjan vuoden 2009 painoksessa asiaa sanotaan jo sitten näin:
"Tulee pyrkiä siihen, että siunatut ehtoollisaineet käytetään loppuun ehtoollisen aikana. Pappi varaa konsekroitavaksi vain tarvittavan määrän. Jos konsekroituja elementtejä jää hieman yli, ne nautitaan loppuun ehtoollisen jakamisen päätyttyä tai sakaristossa messun jälkeen. Jos elementtejä jää paljon yli, ne voidaan säilyttää eri astiassa myöhempää käyttöä varten."
Samanlaisen selkiytyneen/tiukentuneen (riippuen näkökulmasta) opas on ottanut myös jälkikonsekrointiin eli mitä jos ehtoollisaineet loppuvat kesken ehtoollisen vieton?
Vuoden 2000 opas jätti tämänkin pitkälti yksilöiden harkinnan varaan:
"Kun ehtoollisleipiä ja viiniä lisätään säilytysastiasta leipälautaselle ja maljaan, voidaan lukea hiljaa asetussanat tai tehdä ristinmerkki."
Vuoden 2009 painos taas ei jätä asiaan epäselvyyttä:
Ehtoollisleipiä ja viiniä konsekroidaan vain tarvittava määrä. Varsinkin leipiä joudutaan usein täydentämään. Kun ehtoollisleipiä lisätään säilytysastiasta leipälautaselle, liturgi tai muu pappi lukee hiljaisella äänellä asetussanojen leipää koskevan osan ja tekee ristinmerkin. Jos viiniä tarvitaan lisää, avustaja hoitaa täydentämisen. Jos viini loppuu kokonaan kesken jakamisen, liturgi tai muu pappi lisää viiniä maljaan, lukee hiljaisella äänellä asetussanojen viiniä koskevan osan ja tekee ristinmerkin."
Koska olen osittain katoliikki, osittain auktoriteetti-kuuliainen ja minussa on myös liturgikon vikaa, taputan karvaisia käsiäni yhteen ohjeiden vuoksi. Se on sitten eri asia, että miten noiden käytännön toteuttaminen onnistuu, mutta ei sen nyt pitäisi ihan mahdotonta olla.
mitä tehdään ehtoolliselta yli jääneille siunatuille ehtoollisaineille? Miten ne tulee hävittää?
Aiemmin piispat lähinnä kiertelivät asiaa korostaen, että ehtoollisaineita on kohdeltava niiden "arvon mukaisesti". Mitä se käytännössä tarkoitti, jäi paikallisten kirkkoherrojen päätettäväksi.
Kyse on ilmeisesti myös luterilaisuudessa itsessään piilevässä jännitteessä, jossa on jääty ikään kuin katolisuuden ja reformoitujen kannanottojen väliin eikä ole oikein osattu sitten liittyä jompaan kumpaan leiriin.
Kun vuoden 2000 Jumalanpalveluksen oppaassa "Palvelkaa Herraa iloiten" vielä sanottiin:
"Tulee pyrkiä siihen, että siunatut ehtoollisaineet käytetään loppuun ehtoollisen aikana. Mikäli niitä jää yli, jälkikäsittelystä sovitaan kirkkoherran johdolla seurakunnassa. Piispainkokouksen ohjeen mukaan "kirkkoherra vastaa siitä, että viinin jälkikäsittely tapahtuu ehtoollisen arvon mukaisesti."
Saman kirjan vuoden 2009 painoksessa asiaa sanotaan jo sitten näin:
"Tulee pyrkiä siihen, että siunatut ehtoollisaineet käytetään loppuun ehtoollisen aikana. Pappi varaa konsekroitavaksi vain tarvittavan määrän. Jos konsekroituja elementtejä jää hieman yli, ne nautitaan loppuun ehtoollisen jakamisen päätyttyä tai sakaristossa messun jälkeen. Jos elementtejä jää paljon yli, ne voidaan säilyttää eri astiassa myöhempää käyttöä varten."
Samanlaisen selkiytyneen/tiukentuneen (riippuen näkökulmasta) opas on ottanut myös jälkikonsekrointiin eli mitä jos ehtoollisaineet loppuvat kesken ehtoollisen vieton?
Vuoden 2000 opas jätti tämänkin pitkälti yksilöiden harkinnan varaan:
"Kun ehtoollisleipiä ja viiniä lisätään säilytysastiasta leipälautaselle ja maljaan, voidaan lukea hiljaa asetussanat tai tehdä ristinmerkki."
Vuoden 2009 painos taas ei jätä asiaan epäselvyyttä:
Ehtoollisleipiä ja viiniä konsekroidaan vain tarvittava määrä. Varsinkin leipiä joudutaan usein täydentämään. Kun ehtoollisleipiä lisätään säilytysastiasta leipälautaselle, liturgi tai muu pappi lukee hiljaisella äänellä asetussanojen leipää koskevan osan ja tekee ristinmerkin. Jos viiniä tarvitaan lisää, avustaja hoitaa täydentämisen. Jos viini loppuu kokonaan kesken jakamisen, liturgi tai muu pappi lisää viiniä maljaan, lukee hiljaisella äänellä asetussanojen viiniä koskevan osan ja tekee ristinmerkin."
Koska olen osittain katoliikki, osittain auktoriteetti-kuuliainen ja minussa on myös liturgikon vikaa, taputan karvaisia käsiäni yhteen ohjeiden vuoksi. Se on sitten eri asia, että miten noiden käytännön toteuttaminen onnistuu, mutta ei sen nyt pitäisi ihan mahdotonta olla.
Talven paluu
Talvi ei sitten vielä antanutkaan periksi keväälle, vaan iski takaisin. Ulkona sataa lunta ja maa on taas valkoinen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)