Millan pohti blogissaan valvontaa. Jossain tutkimuksessa oli todettu, että suomalaiset olivat sitä mieltä, että valtiovalta holhoaa liikaa. Toisaalta samanaikaisesti ollaan järkyttyneitä siitä, kun kävi ilmi, että D-vitaminiivalmisteissa ei ollut sitä D-vitamiinia.
Ihmiset on vekkuleita. Nykyajan maailmankatsomus tuntuu korostavan voimakkaasti sitä yksilön itsemääräämisoikeutta ja kaikenlainen puuttuminen siihen nähdään jotenkin sietämättömänä valvontana ja holhoamisena.
"Täällä on tosi surkee palvelu" sanoi humalainen nuori nainen, jota kiellettiin tanssimasta huteralla pöydällä.
Ihmisiltä vain tuntuu monesti unohtuvan se, että holhoamisen/valvonnan tarkoituksena on usein suojelu. Tietyt säännöt ovat voimassa, jotta kaikilla olisi mukavaa ja turvallista olla. Yhteiskunta ei vain pelitä sillä tavalla, että tämä maailma on jonkun ikioma pomppulinna, jossa voi tehdä mitä haluaa. Koska maailmassa on muitakin. Ja maailma, jossa jokainen pomppii ikiomassa linnassaan välittämättä muista on aika epämiellyttävä paikka.
Monesti ihmiset toki silmää räpäyttämättä kiertävät tämänkin. Ei tulekaan olla niin, että kaikki saavat. Mutta minun olisi silti hyvä saada. Koska minä olen minä.
"Mä otan vastuun jos jotain tulee" sanoo asiakas, joka haluaisi tehdä jotain todella typerää, mutta minunkaltaiseni koulukiusatut pikkunatsit eivät anna.
Eikä holhoamisessa ole aina kyse edes muiden mukavuudesta tai joidenkin teoreettisten "yleishyödykkeiden" puolustamisesta. Joskus valvonnan tarkoituksena on suojella myös sitä tekijää. Huteralla pöydällä tanssija ottaa sen riskin, että pöytä romahtaa, jolloin hän voi loukata itsensä pahasti, jopa menehtyä. Yhteiskunta tai yhteisö haluaa suojella häntä tällaiselta riskiltä Varsinkin jos hän on sellaisessa tilassa, että ei kunnolla tajua tekojensa seurausta.
Ja toisekseen kyllä näitä "mä otan vastuun"-huutajia aina riittää, mutta johonkin ihmeeseen ne katoavat aina siinä vaiheessa kun verta alkaa valua. Ja päätyypä siinä vaiheessa kovin moni myös huutamaan yhteiskuntaa tai yhteisöä vastuuseen.
Ihmiset on vekkuleita. Nykyajan maailmankatsomus tuntuu korostavan voimakkaasti sitä yksilön itsemääräämisoikeutta ja kaikenlainen puuttuminen siihen nähdään jotenkin sietämättömänä valvontana ja holhoamisena.
"Täällä on tosi surkee palvelu" sanoi humalainen nuori nainen, jota kiellettiin tanssimasta huteralla pöydällä.
Ihmisiltä vain tuntuu monesti unohtuvan se, että holhoamisen/valvonnan tarkoituksena on usein suojelu. Tietyt säännöt ovat voimassa, jotta kaikilla olisi mukavaa ja turvallista olla. Yhteiskunta ei vain pelitä sillä tavalla, että tämä maailma on jonkun ikioma pomppulinna, jossa voi tehdä mitä haluaa. Koska maailmassa on muitakin. Ja maailma, jossa jokainen pomppii ikiomassa linnassaan välittämättä muista on aika epämiellyttävä paikka.
Monesti ihmiset toki silmää räpäyttämättä kiertävät tämänkin. Ei tulekaan olla niin, että kaikki saavat. Mutta minun olisi silti hyvä saada. Koska minä olen minä.
"Mä otan vastuun jos jotain tulee" sanoo asiakas, joka haluaisi tehdä jotain todella typerää, mutta minunkaltaiseni koulukiusatut pikkunatsit eivät anna.
Eikä holhoamisessa ole aina kyse edes muiden mukavuudesta tai joidenkin teoreettisten "yleishyödykkeiden" puolustamisesta. Joskus valvonnan tarkoituksena on suojella myös sitä tekijää. Huteralla pöydällä tanssija ottaa sen riskin, että pöytä romahtaa, jolloin hän voi loukata itsensä pahasti, jopa menehtyä. Yhteiskunta tai yhteisö haluaa suojella häntä tällaiselta riskiltä Varsinkin jos hän on sellaisessa tilassa, että ei kunnolla tajua tekojensa seurausta.
Ja toisekseen kyllä näitä "mä otan vastuun"-huutajia aina riittää, mutta johonkin ihmeeseen ne katoavat aina siinä vaiheessa kun verta alkaa valua. Ja päätyypä siinä vaiheessa kovin moni myös huutamaan yhteiskuntaa tai yhteisöä vastuuseen.
1 kommentti:
Just näin.
Lähetä kommentti