Sähköä ilmassa

Kun asuntoni omistaja vaihtui, meille asukkaille annettiin tehtäväksi solmia sähkösopimus. En ole tähän ikääni asti sellaista(kaan) tehnyt (minäkö uusavuton), mutta eikun härkää sarvista ja toteuttamaan.

Jo kesäkuussa, hyvissä ajoin ennen määräaikaa, olin sähkösopimuksen ylpeä omistaja. Vuokranantajakin kiitteli räväkkää toimintaani. Määräaika tuli ja meni ja minulla sähköt hurisi niin kuin tähänkin asti. Boratia lainaten: "Great success". Lasku tuli ja sen maksoin; ei niin mukavaa, mutta edelleen, suuri menestys jatkui.

Sitten vuokranantaja pisti uuden viestin: en ollut tehnyt kuulemma sähkönsiirtosopimusta. Hän oli ystävällisesti maksanut siirtolaskun (tms.) ja pyysi minua maksamaan siirtolaskun takaisin hänelle ja tekemään siirtosopimuksen ensitilassa.

Joten eikun toteuttamaan.

Tällä kertaa menestys ei ollut ihan yhtä hyvä.

Ensinnäkin sähköntoimittaja oli sitä mieltä, että en voisi tehdä pelkkää siirtosopimusta. Teimme siis sähkösopimuksen. Vasta puhelun jälkeen tulin ajatelleeksi, että taisin olla nyt kahden sähkösopimuksen ylpeä omistaja. Mutta sitten asia unohtui, koska olin töissä.

Tulin töistä klo 20.00. Kävelin sisälle asuntooni ja kokeilin sytyttää eteiseen valot. Ei syttyneet. Harmillisesti oli lamppu palanut. Kunnes menin keittiöön ja avasin jääkaapin. Ei syttynyt valo sielläkään ja jääkaappi ei ollut enää edes jää vaan pelkkä kaappi.

Kokeilin muitakin lamppuja. Ei syttynyt mikään. Tajusin siinä vaiheessa, että kahden sähkösopimuksen ylpeän omistajan asunnossa ei ollut sähköjä.

Soitto palvelunumeroon ratkaisi asian ja sähkö lähti jälleen hurisemaan. Mutta aika harmillista silti, varsinkin kun töissäkin oli ollut kaikkea muuta kuin mukava päivä. 

Tomaatti

Kävin syömässä tuollaisessa pikaruokaravintolassa grillipihvin. Listassa luki, että pihvi + tomaatti. Ajattelin tietysti, että pihvin lisäksi ruokaan kuuluisi sellainen grillillä paistettu tomaatti. Olin väärässä. Pihvin päällä oli ketsuppia. Se siis edusti sitä tomaattia.

No eihän se väärin ole, ketsuppi tehdään tomaatista, eli sinällään lista oli ihan oikeassa, mutta mutta...

Holhoamisesta

Millan pohti blogissaan valvontaa. Jossain tutkimuksessa oli todettu, että suomalaiset olivat sitä mieltä, että valtiovalta holhoaa liikaa. Toisaalta samanaikaisesti ollaan järkyttyneitä siitä, kun kävi ilmi, että D-vitaminiivalmisteissa ei ollut sitä D-vitamiinia.

Ihmiset on vekkuleita. Nykyajan maailmankatsomus tuntuu korostavan voimakkaasti sitä yksilön itsemääräämisoikeutta ja kaikenlainen puuttuminen siihen nähdään jotenkin sietämättömänä valvontana ja holhoamisena.

"Täällä on tosi surkee palvelu" sanoi humalainen nuori nainen, jota kiellettiin tanssimasta huteralla pöydällä.

Ihmisiltä vain tuntuu monesti unohtuvan se, että holhoamisen/valvonnan tarkoituksena on usein suojelu. Tietyt säännöt ovat voimassa, jotta kaikilla olisi mukavaa ja turvallista olla. Yhteiskunta ei vain pelitä sillä tavalla, että tämä maailma on jonkun ikioma pomppulinna, jossa voi tehdä mitä haluaa. Koska maailmassa on muitakin. Ja maailma, jossa jokainen pomppii ikiomassa linnassaan välittämättä muista on aika epämiellyttävä paikka.

Monesti ihmiset toki silmää räpäyttämättä kiertävät tämänkin. Ei tulekaan olla niin, että kaikki saavat. Mutta minun olisi silti hyvä saada. Koska minä olen minä.

"Mä otan vastuun jos jotain tulee" sanoo asiakas, joka haluaisi tehdä jotain todella typerää, mutta minunkaltaiseni koulukiusatut pikkunatsit eivät anna.

Eikä holhoamisessa ole aina kyse edes muiden mukavuudesta tai joidenkin teoreettisten "yleishyödykkeiden" puolustamisesta. Joskus valvonnan tarkoituksena on suojella myös sitä tekijää. Huteralla pöydällä tanssija ottaa sen riskin, että pöytä romahtaa, jolloin hän voi loukata itsensä pahasti, jopa menehtyä. Yhteiskunta tai yhteisö haluaa suojella häntä tällaiselta riskiltä Varsinkin jos hän on sellaisessa tilassa, että ei kunnolla tajua tekojensa seurausta.

Ja toisekseen kyllä näitä "mä otan vastuun"-huutajia aina riittää, mutta johonkin ihmeeseen ne katoavat aina siinä vaiheessa kun verta alkaa valua. Ja päätyypä siinä vaiheessa kovin moni myös huutamaan yhteiskuntaa tai yhteisöä vastuuseen. 

Valittajien kuoro

Valittamisesta on nyt tehty laulu.

Kissa vs. kissa vs. varikset

Tappeluissa tuntuu niin kovin usein olevan mukana innokkaita kannustajia.

Se tunne

Se tunne, kun tajuat lähettäneesi piispalle väärät paperit...

ei ole kiva.

Asiakaspalvelua

Helppoa tämä työnteko ja ihmisten miellyttäminen.

Ennen minulla oli tapana töissä hymyillä ihmisille. Lopetin sen, kun sain kaksi (2) kertaa seuraavankaltaisen palautteen:

"Olet ylimielisin ihminen jonka olen koskaan nähnyt."

Olen Asiakaspalvelija, enkä halua vaikuttaa ylimieliseltä. Siirryin murjottaviin ilmeisiin. Sain siitä sitten palautteen. "Olet todella töykeä."

Todistaa vanhan vartijaviisauden. Koskaan et ole hyvä. Jos et hymyile, joku tulee sanomaan "Kyllä täällä saa kuule hymyilläkin." Otat onkeesi ja hymyilet. Seuraava asiakas vimmastuu: "V*ttuakos siinä virnuilet?"

When keeping it real goes wrong

Dave Chapellen komediasarjassa oli eräs sketsi "When Keeping it Real Goes Wrong" jossa seurattiin mitä tapahtuu, kun yritys olla "real" eli "katu-uskottava" ym. kovanaamailu ja impulssien noudattaminen menee pahasti pieleen.

Tässä videonpätkässä oman elämänsä sankari päättää työntyä ilmeisesti oikeussaliin videokameransa kanssa keskustelemaan syyttäjän kanssa (jutusta ei selviä että mistä hän ja syyttäjä aikoivat puhua, mutta epäilemättä asia oli tärkeä). Ovella vaan sattui seisomaan poliisi, joka ei suostunut päästämään Oikeutensa tiedostavaa kansalaista sisälle kameran kanssa, koska kuvaaminen oli salissa kielletty.

Joskus vaan olisi hyvä uskoa, kun sanotaan...

Ulkoistamalla tehokkaampaa

Vantaan kaupunki luopui nyt sitten yhteistyösopimuksestaan Blue Service Companyn kanssa. Fazeriin kytköksissä oleva kiinteistöalan yritys oli ulkoistettu tuottamaan Vantaan kaupungille siivous- ja ruokapalvelut kouluihin ja päiväkoteihin.

Ulkoistamisella haetaan tietysti tehokkuutta ja säästöjä, kuinkas muuten. Ja tulosta onkin syntynyt: Vantaan kaupunki irtisanoi sopimuksen, kun julkisuuteen nousi tieto, että erään päiväkodin lakanoita ei oltu vaihdettu kahteen kuukauteen. Muussakin siivouksessa on ollut jatkuvia ongelmia.

PAM-lehti kertoi jokin aika sitten millaista työskentely Blue Servicen riveissä on Mäntsälän kunnan toimeksiannossa: yritys valmistaa ruoat kunnan kouluihin ja valituksia on tullut mm. mauttomasta ruoasta. Se taas johtuu kunnasta ja palveluntuottajasta, jotka ovat päättäneet, että suolan määrä ei saa ruossa olla 0,5 -0,8 prosenttia korkeampi: se taas tarkoittaa että jo nakkisopan tekeminen on haastavaa, koska riittävän suolattomia nakkeja ei oikein ole olemassa.

Lisäksi yritys säästää Mäntsälässä työehtosopimusten avulla: työntekijöihin sovelletaan kiinteistöpalvelualan työehtosopimusta eikä matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajanpalvelujen työehtosopimusta, joka on varsinaisesti tarkoitettu mm. suurkeittiötöihin. Kiinteistöpalvelualan tessin käyttöä yritys perustelee sillä, että osa sen työntekijöistä työskentelee myös siivoojina. Lisäksi kipan tessin mukaan työntekijälle ei tarvitse maksaa palkkaa ensimmäisestä sairaslomapäivästä kahden ensimmäiden työvuoden aikana, mikä on iso säästö yritykselle, jolla on paljon työntekijöitä.

Toki aika paljon vastuuta on myös palvelun tilaajalla. Mäntsälän kuntaa ei PAM:in jutun mukaan kiinnostanut tietää mitä työehtosopimusta Blue aikoo käyttää. Se ei myöskään vaatinut, että Bluen olisi otettava töihin entisen palveluntuottajan työntekijät vanhoina työntekijöinä. Niinpä Sodexon riveistä Bluelle siirtyneet - Mäntsälässä jo vuosikausia työskennelleet - työntekijät ovat virallisesti "uusia työntekijöitä", joiden lomapäivät ym. edut ovat nollautuneet. Peruskuvio siis, joka tuntuu Suomessa olevan nykyisin jo ihan tapana. Ja siinä vaiheessa kun vaihtoehtoja ei ole, työntekijän on otettava vastaan tämänkin kaltainen "puhallus".

Mäntsälässä Bluen tarjous oli huomattavasti halvempi kuin kilpailijoiden: se lupasi toimittaa tarvittavan palvelun 1,3 miljoonalla eurolla, kun toiseksi halvin Sodexo lupasi sen 1,6 miljoonalla ja kolmanneksi tullut ISS 1,7 miljoonalla.

Monesti tuntuu, että nuo "hyvät ja halvat" palvelut pystytään tarjoamaan vain uudenlaisilla "puhalluksilla": työntekijältä aletaan vaatia kohtuuttoman kovia työsuorituksia tai sellaisten töiden tekemistä, jotka eivät hänelle kuulu. Jälkimmäisestä ei luonnollisestikaan aiota myöskään maksaa mitään. Uloste iskee tuulettimeen siinä vaiheessa, kun työntekijät eivät työnantajan painostuksesta huolimatta suostu ylimääräiseen tai eivät yksinkertaisesti pysty.

Ja sitten sen halvan ja tehokkaan tuotoksia ihmetellään, kuten nyt Vantaalla. Kun ei olla siltä mammonan kumartamiselta vielä päästy siihen ajatukseen, että joskus ne yhteiset sopimukset ihan oikeasti suojelevat kaikkia: työntekijää, työnantaja ja asiakasta. Ja niiden rikkominen ja yritykset keksiä pyörä uudelleen saattavat oikeasti johtaa siihen, että jopa sitä iki-ihanaa mammonaa palaa turhuuden roviolla.