Teologien maailma kohisee (vai kohiseeko) tällä hetkellä noin käyntikortin kokoisesta papyruksenpalasta, joka on ajoitettu 300-luvulle. Siinä mainitaan Jeesus niminen henkilö, joka käyttää tekstinpätkässä Maria-nimisestä naisesta sanaa "vaimoni". Marian voisi tietysti ajatella tarkoittavan Magdalan Mariaa ja repaleisen tekstinkappaleen suorastaan todistavan, että Dan Brownin kristinuskokriittinen teos "Da Vinci koodi" voisikin olla totta (tosin kirja edelleen vilisisi ihan käsittämättömiä asiavirheitä, mutta ei siitä enempää).
Kirkko- ja kristinuskokielteiseksi usein syytetty Hesari revitteli heti oikein kunnon otsikot: papyruksen pala kuulemma todistaa nyt, että varhaiset kristityt uskoivat Jeesuksen olleen naimisissa. Näkemys on täysin Hesarin toimittajien tekemä karkea yleistys, papyruspalaa (jonka tutkijat ovat nimenneet kunnianhimoisella nimellä "Jeesuksen vaimon evankeliumi") tutkinut Harvardin yliopiston professori Karen King ei - evankeliumille annetusta nimestä huolimatta - väitä mitään sellaista. Sen sijaan hän toteaa tieteellisen maltillisesti, että papyruspala osoittaa ainoastaan sen, että jo 300-luvulla kristityt kiistellessään aviosäädystä ja selibaatista vetosivat Jeesuksen siviilisäätyyn.
Teksti on käsialatutkimuksen perusteella ajoitettu 300-luvulle, mutta King itse teoretisoi, että se voisi olla kopio 100-luvulla tehdystä käsikirjoituksesta. Tämä puhdas hypoteesi perustuu siihen, että King näkee n. kahdeksan rivin mittaisessa tekstinpätkässä yhtäläisyyksiä gnostilaisiin evankeliumeihin ja toisaalta vastineen kirkkoisien kirjoituksille. Me kun tiedämme, että 100-luvulla eläneet kirkkoisät kirjoittivat Jeesuksen aviottomuudesta. Tieteellinen päättely siis lähtee siitä, että jos jotain puollettiin ,niin täytyi olla myös vastustajia. King teoretisoi, että "Jeesuksen vaimon evankeliumi" olisi sellaisen ryhmittymän teksti, joka mahdollisesti suhtautui myönteisesti ajatukseen Jeesuksen avioliitosta ja naisten opetuslapseuteen. Mitään muuta tekstinpätkä ei oikeastaan todista.
Eikä uutisessa sinällään ole edes mitään yllättävää teologille. On ihan yleistä tietoa, että Uudessa testamentissa olevien neljän evankeliumin lisäksi oli olemassa lukuisia muitakin evankeliumeita, joita ei ole säilynyt jälkipolville kuin korkeintaan viittauksina kirkkoisien kirjoituksissa tai sitten repaleisina kappaleina. Välillä on löytynyt kokonaisiakin evankeliumeita (kuten mm. Tuomaan evankeliumi).
Yhteistä näille kaikille löydöksille on ollut se, että viime kädessä ne puhuvat hyvin toisenlaisesta Jeesuksesta mitä evankeliumit. Ne edustavat ns. gnostilaista kristillisyyttä, joka oli kovin kovin erilaista kuin Uuden testamentin kristillisyys. Gnostilaisuus sisälsi uskomuksen siitä, että Jeesus toi tullessaan "salaista tietoa" (gnosista) jonka hän uskoi pienelle sisäpiirilleen. Tämän tiedon avulla ihmisen oli mahdollista kokea eräänlainen "valaistuminen" jossa hän pääsi kosketuksiin todellisen Jumalan kanssa.
Gnostilaisuus suhtautui hyvin kielteisesti maalliseen maailmaan, jota pidettiin alemman "luoja-jumalan" luomuksena ja siten epätäydellisenä, josta "irtaantuminen" salaisen tiedon avulla eräänlaiseen filosofiseen ideoiden maailmaan oli gnostikkojen tavoitteena. Gnostilaisuus siis tuskin piti sisällään oppia ihmis-Jeesuksesta, joka meni naimisiin ja hankki lapsia ja josta myöhemmät kristityt vallanhimoissaan tekivät "Jumalan" (niin kuin Brown hengenheimolaisineen väittää). Gnostilaisuus kun myös piti sisällään sen uskomuksen, että Jeesus oli "yliluonnollinen olento".
Lisäksi sanottakoon vielä se, että kaikki nämä gnostilaiset evankeliumit ovat nuorempia kuin Uuden testamentin evankeliumit. Markuksen evankeliumi on evankeliumeista vanhin, kirjoitettu todennköisesti 70-luvulla. Millä ihmeen perusteella siis 300-luvulla kirjoitettu teksti olisi enemmän "oikeassa" kuin 230 vuotta aiemmin kirjoitettu teksti?
Nämä kaanonin ulkopuolelle jääneet evankeliumit eivät siis "kumoa" tai "mullista" sitä mitä kristinuskossa tiedetään Jeesuksesta. Ne tuovat esille ainoastaan sen, että kristinuskon alkuvaihe oli paljon värikkäämpi ja monenlaisten tulkintojen kattama. Mutta se, että tämä kirjavuus osoittaisi kristinuskon kestämättömäksi tai valheelliseksi, on historian vääristämistä. Sen käsittäminen ei vaadi kristillistä uskoa, vaan ainoastaan historian lukutaitoa. Ja se taas tuntuu suomalaiselta medialta puuttuvan.
Kirkko- ja kristinuskokielteiseksi usein syytetty Hesari revitteli heti oikein kunnon otsikot: papyruksen pala kuulemma todistaa nyt, että varhaiset kristityt uskoivat Jeesuksen olleen naimisissa. Näkemys on täysin Hesarin toimittajien tekemä karkea yleistys, papyruspalaa (jonka tutkijat ovat nimenneet kunnianhimoisella nimellä "Jeesuksen vaimon evankeliumi") tutkinut Harvardin yliopiston professori Karen King ei - evankeliumille annetusta nimestä huolimatta - väitä mitään sellaista. Sen sijaan hän toteaa tieteellisen maltillisesti, että papyruspala osoittaa ainoastaan sen, että jo 300-luvulla kristityt kiistellessään aviosäädystä ja selibaatista vetosivat Jeesuksen siviilisäätyyn.
Teksti on käsialatutkimuksen perusteella ajoitettu 300-luvulle, mutta King itse teoretisoi, että se voisi olla kopio 100-luvulla tehdystä käsikirjoituksesta. Tämä puhdas hypoteesi perustuu siihen, että King näkee n. kahdeksan rivin mittaisessa tekstinpätkässä yhtäläisyyksiä gnostilaisiin evankeliumeihin ja toisaalta vastineen kirkkoisien kirjoituksille. Me kun tiedämme, että 100-luvulla eläneet kirkkoisät kirjoittivat Jeesuksen aviottomuudesta. Tieteellinen päättely siis lähtee siitä, että jos jotain puollettiin ,niin täytyi olla myös vastustajia. King teoretisoi, että "Jeesuksen vaimon evankeliumi" olisi sellaisen ryhmittymän teksti, joka mahdollisesti suhtautui myönteisesti ajatukseen Jeesuksen avioliitosta ja naisten opetuslapseuteen. Mitään muuta tekstinpätkä ei oikeastaan todista.
Eikä uutisessa sinällään ole edes mitään yllättävää teologille. On ihan yleistä tietoa, että Uudessa testamentissa olevien neljän evankeliumin lisäksi oli olemassa lukuisia muitakin evankeliumeita, joita ei ole säilynyt jälkipolville kuin korkeintaan viittauksina kirkkoisien kirjoituksissa tai sitten repaleisina kappaleina. Välillä on löytynyt kokonaisiakin evankeliumeita (kuten mm. Tuomaan evankeliumi).
Yhteistä näille kaikille löydöksille on ollut se, että viime kädessä ne puhuvat hyvin toisenlaisesta Jeesuksesta mitä evankeliumit. Ne edustavat ns. gnostilaista kristillisyyttä, joka oli kovin kovin erilaista kuin Uuden testamentin kristillisyys. Gnostilaisuus sisälsi uskomuksen siitä, että Jeesus toi tullessaan "salaista tietoa" (gnosista) jonka hän uskoi pienelle sisäpiirilleen. Tämän tiedon avulla ihmisen oli mahdollista kokea eräänlainen "valaistuminen" jossa hän pääsi kosketuksiin todellisen Jumalan kanssa.
Gnostilaisuus suhtautui hyvin kielteisesti maalliseen maailmaan, jota pidettiin alemman "luoja-jumalan" luomuksena ja siten epätäydellisenä, josta "irtaantuminen" salaisen tiedon avulla eräänlaiseen filosofiseen ideoiden maailmaan oli gnostikkojen tavoitteena. Gnostilaisuus siis tuskin piti sisällään oppia ihmis-Jeesuksesta, joka meni naimisiin ja hankki lapsia ja josta myöhemmät kristityt vallanhimoissaan tekivät "Jumalan" (niin kuin Brown hengenheimolaisineen väittää). Gnostilaisuus kun myös piti sisällään sen uskomuksen, että Jeesus oli "yliluonnollinen olento".
Lisäksi sanottakoon vielä se, että kaikki nämä gnostilaiset evankeliumit ovat nuorempia kuin Uuden testamentin evankeliumit. Markuksen evankeliumi on evankeliumeista vanhin, kirjoitettu todennköisesti 70-luvulla. Millä ihmeen perusteella siis 300-luvulla kirjoitettu teksti olisi enemmän "oikeassa" kuin 230 vuotta aiemmin kirjoitettu teksti?
Nämä kaanonin ulkopuolelle jääneet evankeliumit eivät siis "kumoa" tai "mullista" sitä mitä kristinuskossa tiedetään Jeesuksesta. Ne tuovat esille ainoastaan sen, että kristinuskon alkuvaihe oli paljon värikkäämpi ja monenlaisten tulkintojen kattama. Mutta se, että tämä kirjavuus osoittaisi kristinuskon kestämättömäksi tai valheelliseksi, on historian vääristämistä. Sen käsittäminen ei vaadi kristillistä uskoa, vaan ainoastaan historian lukutaitoa. Ja se taas tuntuu suomalaiselta medialta puuttuvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti