Hesarin kuukausiliite teki pitkän jutun netissä ja julkisuudessa suurta huomiota saaneesta Enkeli-Elisasta. Jos ette tiedä, niin Enkeli-Elisan tarina lähti liikkeelle blogista ja päätyi kirjaksi. Elisa oli yläasteikäinen tyttö, jota kiusattiin julmasti koulussa ja joka teki lopulta itsemurhan. Vanhemmille totuus Elisan koulunkäynnistä selvisi vasta kun he löysivät tytön päiväkirjan. Perheen isä tapasi myöhemmin yhteisen tutun kautta Minttu Vettenterän, jota oli itse aiemmin koulussa kiusannut. Yhdessä he päättivät, että Elisan kohtalosta on kerrottava. Vettenterä alkoi tehdä päiväkirjamerkinnöistä kirjaa ja pitää blogia, isä ja äiti alkoivat kirjoittaa myös blogia.
Tekstit ovat sydäntäsärkevää luettavaa. Syntyi internet-kansanliike, Facebookiin perustettiin "Enkeli-Elisa"-ryhmä, joka keräsi kymmeniätuhansia jäseniä. Minäkin siellä olen.
Mutta nyt Hesari esittää aika hurjan kysymyksen/väitteen: onko Elisaa oikeasti ollut edes olemassa?
Epäilys on hurja ja kaamea, kun kyse on koulukiusaamisen takia henkensä menettäneestä lapsesta ja tämän vanhemmista. Mutta Hesari nostaa esiin kieltämättä outoja seikkoja Elisan tapauksesta.
Kukaan ei ole tavannut, tai edes puhunut Elisan vanhempien kanssa. Kaikki yhteydenotot, kontaktit jne. tapahtuvat Minttu Vettenterän kautta. Kaikkien neljän kirjoittajan (isä, äiti, Elisa, Minttu) teksteissä on tyylillisiä samankaltaisuuksia, lehden haastatteleman tutkijan mukaan jopa hätkähdyttävää samankaltaisuutta. Esim. kaikki hallitsevat pilkkusäännöt yleisesti ottaen hyvin, mutta tekevät kuitenkin yhden tietyn pilkkuvirheen säännöllisesti. Kaikki käyttävät tiettyjä kerronnallisia tehokeinoja, tiettyjä sanoja. Elisalla ja Vettenterällä on yhteisiä kokemuksia koulukiusaamisesta.
Vanhemmat eivät Vettenterän kertoman mukaan halua esiintyä julkisuudessa, myöskään koulun nimeä ei ole suostuttu paljastamaan. Edes luottamuksellisesti Hesarin mukaan. Elisan kuolema ei noussut uutiseksi missään vaiheessa ennen blogia, vaikka media yleensä tykkää herkutella mieltäkuohuttavilla tapauksilla. Kuolinpäiväkään ei Hesarin tietojen mukaan täsmää: 7.helmikuuta 2011 - Elisan kuolinpäivänä - ei Suomessa kuollut ainuttakaan 14-, 15- tai 16-vuotiasta tyttöä. Tosin Facebookissa nyt kirjoittavat, että päivä on väärä, perheen suojelemiseksi vaihdettu.
Jotkut Hesarin esittämät väitteet ja niiden tueksi esitetyt väitteet ovat aika pinnallisia. Esimerkiksi väite siitä, että Elisan kokema koulukiusaus olisi ollut poikkeuksellisen raakaa ja väkivaltaista (ja siksi siis lehti kyseenalaistaa kertomuksen todenperäisyyden).
Silti osa väitteistä tuntuu vakuuttavilta ja synnyttää kieltämättä ainakin minun mieleeni epäilyksen: mitä jos sittenkin...? En tiedä mihin uskoa, mitä ajatella. Jos Enkeli-Elisa on sepitystä, on se väärin ja minusta myös mautonta. Jos taas Enkeli-Elisa on totta, tuntuu hirveältä ajatella, että joidenkin ihmisten menetys ja suru on kyseenalaistettu ja riepoteltu. Että tämä meidän aikamme Moolokin kita eli ihmisten uteliaisuus ja skandaalinhalu ei tyydyty kun vasta sitten, kun saamme nähdä kuvassa surevat vanhemmat lapsensa haudalla.
Toivon kuitenkin, että Hesari on oikeassa. Koska se tarkoittaisi, että nuoren ihmisen elämä ei ole päättynyt traagisesti.
Tekstit ovat sydäntäsärkevää luettavaa. Syntyi internet-kansanliike, Facebookiin perustettiin "Enkeli-Elisa"-ryhmä, joka keräsi kymmeniätuhansia jäseniä. Minäkin siellä olen.
Mutta nyt Hesari esittää aika hurjan kysymyksen/väitteen: onko Elisaa oikeasti ollut edes olemassa?
Epäilys on hurja ja kaamea, kun kyse on koulukiusaamisen takia henkensä menettäneestä lapsesta ja tämän vanhemmista. Mutta Hesari nostaa esiin kieltämättä outoja seikkoja Elisan tapauksesta.
Kukaan ei ole tavannut, tai edes puhunut Elisan vanhempien kanssa. Kaikki yhteydenotot, kontaktit jne. tapahtuvat Minttu Vettenterän kautta. Kaikkien neljän kirjoittajan (isä, äiti, Elisa, Minttu) teksteissä on tyylillisiä samankaltaisuuksia, lehden haastatteleman tutkijan mukaan jopa hätkähdyttävää samankaltaisuutta. Esim. kaikki hallitsevat pilkkusäännöt yleisesti ottaen hyvin, mutta tekevät kuitenkin yhden tietyn pilkkuvirheen säännöllisesti. Kaikki käyttävät tiettyjä kerronnallisia tehokeinoja, tiettyjä sanoja. Elisalla ja Vettenterällä on yhteisiä kokemuksia koulukiusaamisesta.
Vanhemmat eivät Vettenterän kertoman mukaan halua esiintyä julkisuudessa, myöskään koulun nimeä ei ole suostuttu paljastamaan. Edes luottamuksellisesti Hesarin mukaan. Elisan kuolema ei noussut uutiseksi missään vaiheessa ennen blogia, vaikka media yleensä tykkää herkutella mieltäkuohuttavilla tapauksilla. Kuolinpäiväkään ei Hesarin tietojen mukaan täsmää: 7.helmikuuta 2011 - Elisan kuolinpäivänä - ei Suomessa kuollut ainuttakaan 14-, 15- tai 16-vuotiasta tyttöä. Tosin Facebookissa nyt kirjoittavat, että päivä on väärä, perheen suojelemiseksi vaihdettu.
Jotkut Hesarin esittämät väitteet ja niiden tueksi esitetyt väitteet ovat aika pinnallisia. Esimerkiksi väite siitä, että Elisan kokema koulukiusaus olisi ollut poikkeuksellisen raakaa ja väkivaltaista (ja siksi siis lehti kyseenalaistaa kertomuksen todenperäisyyden).
Silti osa väitteistä tuntuu vakuuttavilta ja synnyttää kieltämättä ainakin minun mieleeni epäilyksen: mitä jos sittenkin...? En tiedä mihin uskoa, mitä ajatella. Jos Enkeli-Elisa on sepitystä, on se väärin ja minusta myös mautonta. Jos taas Enkeli-Elisa on totta, tuntuu hirveältä ajatella, että joidenkin ihmisten menetys ja suru on kyseenalaistettu ja riepoteltu. Että tämä meidän aikamme Moolokin kita eli ihmisten uteliaisuus ja skandaalinhalu ei tyydyty kun vasta sitten, kun saamme nähdä kuvassa surevat vanhemmat lapsensa haudalla.
Toivon kuitenkin, että Hesari on oikeassa. Koska se tarkoittaisi, että nuoren ihmisen elämä ei ole päättynyt traagisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti