Idioottien yö

Tänään on idiootti... ei kun siis Taiteiden yö. Tuo loppukesän vappu, jolloin kaupungilla on paljon kulttuuria ja silloin pitää tietysti kulttuurijanoon juoda olutta. Ja tietysti paljon, että voi nauttia paljosta kultturia. Koska olemmehan eurooppalainen maa ja täälläkin juodaan alkoholia sivistyneesti, ja varsinkin olutta, joka nyt on vain virvoitusjuoma ja pienessä pöhnässä on hauska olla ja se on ihan normaaliakin jos joskus  vähän ottaa silloin tällöin kun pitää hauskaa.

En mennyt katsomaan taideinstallaatioita. Sen verran jouduin keskustassa käymään että sain taas täyden annoksen taiteiden ystävistä. Yksi yritti silmät killissä kävellä ilmeisesti tahallaan päin Asematunnelissa. Olisi kai pitänyt kävellä kanssa päin ja sitten aloittaa päähänlyöntikilpailut, koska "eihän sitä nyt mies siedä, että tolleen päin kävellään." En ole kuitenkaan "mies" ja väistin kilttinä poikana. No, Ilta-sanomat kertovat että nyt Tappelut ovat alkaneet. Mahtavaa.

Alan olla aika lailla täynnä näitä Helsingin juoppoja, joita ei kerta kaikkiaan voi välttyä näkemästä tai kuulemasta. Juoppo ei ole välttämättä tällainen viimeksi 1980-luvulla suihkussa käynyt metsien mies. Juoppo on röyhkeä, ylimielinen, sotkeva, muista ihmisistä ja laiesta piittaamaton alkoholin käyttäjä. Tyypillinen juoppo on yleensä hyvin pukeutunut nuori aikuinen mies tai nainen, joka kuvittelee kaikkien katsovan ihastellen hänen orastavaa päihdeongelmaansa. Jos joku ei katso, se on "kukkahattutäti".  "Hei, ei tää oo mikään Pohjois-Korea!" juoppo huudahtaa närkästyneenä, kun joku kehtaa kritisoida juopon tapaa lipittää oluttaan kaikkialla, missä juoppo keksii liikkua: elokuvateatterissa, metrossa, ratikassa, linja-autossa, kauppakeskuksessa.

Juoppo nauttii oluttaan häpeilemättä missä tahansa muiden oikeuksista piittamatta. Kun on niin hauskaa ja oluthan vaan parantaa hauskuutta. Muillakin on hauskaa, kun juopolla on hauskaa. Sitten tulee pissihätä ja käydään kusella jonkun ulko-oven eteen. Kun kritisoidaan, juoppo sanoo "No enhän mä ny housuihin kuse!". Sitten onkin aika korkata uusi bisse.

Isoukin sotatie

Tiesittekö että Kansallisarkistosta voi tilata itselleen kopiot omien isovanhempiensa sota-ajan kantakorteista? Hintakaan ei ole kovin paha. Tilasin isän isoisän kantakortin ja sain 20 eurolla itselleni neljä paperiliuskaa. Tai oikeastaan 8, koska paperien molemmilla puolilla on tekstiä. Niihin on tallennettu isoisän isän eli isovaarin sotataival.

Paperit alkavat vuodesta 1926, jolloin isovaari on määrätty kutsuntoihin 18.9.1926. Hän oli syntynyt 5.12.1907 eli tuollon isovaari oli 18-vuotias. Hänet määrättiin uudelleen tarkastukseen torstaina 9.1.1927. Tarkastuksessa isovaarin on todettu olleen 156 senttiä pitkä ja painaneen 53 kiloa ja kelvanneen palvelukseen.

Asepalvelukseen hän on astunut 13.3.1928 ja joukko-osasto on lyhenetty kirjaimiin K.S.P. Lyhenne tarkoittaa ilmeisesti Kajaanin Sissipataljonaa. En ole varma. Vinkkejä otetaan vastaan. Sotilasvalan hän on antanut 18.4.1928 ja palveluksen laatu on ollut aseellinen ja käytös kiitettävä. Reserviin hän on siirtynyt 2.3.1929.

Kertausharjoituksiin hän on osallistunut 3.-22.6.1937 tehtävänään "erikoiskoulutettu kiväärimies". Talvisodan alla liikekannallepanon aikana (eli ylimääräisissä harjoituksissa joksi liikekannallepanoa kutsuttiin venäläisten hämäämiseksi) isovaari saapui palvelukseen 13.10.1939, tehtävänkuvana viestimies. Joukko-osasto oli Jalkaväkirykmentti 18, II pataljoona, 6. kiväärikomppania. JR 18 taas kuului 6.divisioonaan, joka sodan alussa (marras-joulukuun 1939) toimi Päämajan reservinä (ollen myös koko armeijan ainoa reserviyksikkö, kaikki muut olivat rintamalla).

Tammikuussa 1940 6.divisioona nimettiin uudelleen 3.divisioonaksi venäläisten hämäämiseksi. Samalla JR 18:sta tuli JR 8. Isovaarin sotatie näyttää talvisodan kuluessa siltä, että hänet siirrettiin tammikuussa 27.päivä vuonna 1940 6.komppaniasta II pataljoonan esikuntakomppaniaan. Hänen kantakortissaan kerrotaan hänen ottaneen osaa Summan, Suokannan, Yläsommeen (? kirjoitus on epäselvä tältä kohdin) ja Viipurin taisteluihin. Käytös oli hyvä ja  11.3.1940 hänet ylennettiin korpraaliksi. Mahdolliset tarkemmat perustelut löytyvät päiväkäskyistä, mutta niitä ei ole digitalisoitu. Kotiin hän pääsi "lomautettuna" 9.5.1940.

Kohta on kuitenkin taas sodittu. Uusi liikekannallepano ja isovaari palvelukseen 18.6.1941, ilmeisesti oman kylän miesten muodostamaan komppaniaan. Siellä hän ei ole kuitenkaan kauaa ollut, sillä 22.7.1941 hänet on siirretty 63.sotapoliisikomppaniaan ja sodan alettua muutamaa päivää myöhemmin hän on sotapoliisikomppanian kanssa siirtynyt Tuulosjoelle rintamapalvelukseen. Siellä hän palveli elokuun 24. päivään asti, jolloin hän sairastui ja siirrettiin pois komppanian vahvuudesta (ilmeisesti koska päätyi sotasairaalaan). Hänet on vapautettu palveluksesta 20.9.1941, syyksi on merkitty E II 81 a (jos joku tietää mitä kys. yhdistelmä tarkoittaa tai mistä sen voisi saada selville, olisin iloinen). Käytös on edelleen ollut hyvä.Mahdollisesta sairaala-ajastakin saattaisi löytyä joku maininta jostain arkistosta.

Seuraava liikekannallepano tuli alkuvuodesta 1944. Isovaari on jälleen saapunut palvelukseen 25.2.1944 Porin suojeluskuntapiirin esikuntaan josta hän on siirtynyt 26.2.1944 Henkilötäydennyskeskus I:een. 29.2.1944 isovaari siirrettiin Henkilötäydennyskeskus I:stä Henkilötäydennyskeskus 4:een, josta hänet siirrettiin 24.3.1944 yksikköön, jonka peitenumero on 9209. Tuon peitenumeron alta löytyy isovaarin entinen yksikkö, eli 63.sotapoliisikomppania. Vetäytymisvaiheen aikana hän on yksikkönsä kanssa ollut Laatokan koillispuolella (eli ei Lappeenrannassa tai Karjalan kannaksella missä sotapoliisien toiminnasta kesällä -44 on eniten puhetta riittänyt). Hänet on kotiutettu 13.11.1944 kahdeksan kuukauden ja 19 päivän palveluksen jälkeen.

Viimeisin armeijan merkintä isovaarin kantakortissa on 1.1.1953, jolloin ikäluokka -07 on siirretty nostoväen I luokkaan.

Kaiken kaikkiaan asiakirjojen penkomisessa riitti huvia muutamaksi päiväksi. Oli hauska taas verestää vanhoja historiantutkijan (ja vähän salapoliisinkin) taitojaan, vaikka arkistoihin ei tarvinnutkaan mennä. Suomen sotahistoria on niin hyvin taltioituna jo nettiin, että konkreettisia arkistoja ei tarvitse osata selata. Kunhan Googlen hallitsee.

Mutta vielä olisi selvitettävää. Mitä tarkoittaa E II 81 a? Mitä siinä vuoden 1940 4.päiväkäskyssä, jossa isovaari on ylennetty, lukee (päiväkäskyt nimittäin löytyvät ainoastaan arkistoista).

Jos arkistojen penkominen tai sukututkimus pienessä muodossa kiinnostaa, niin kantakorttien tilaaminen on helppo tapa aloittaa.

Kissojen kesä

Vuosi sitten meille "koti-kotiin" otettiin kolme kissaa. Aiemmin tässä blogissa jo esitelty Leevi ja kaksi tyttöä, Leevin sisko Tikru ja Pörrö. Pennut kasvoivat ja huolimatta jonkun neuvoista, kehotuksista ja suoranaisista käskyistäkin kissojen leikkaamista siirrettiin parempaan ajankohtaan, kunnes kesäkuun ensimmäisellä viikolla ensin Tikru synnytti 4 pentua ja viikkoa myöhemmin Pörrö synnytti toiset 4. Alkoi kissojen kesä.

Kaikesta huolimatta on ollut mielenkiintoista seurata pesueiden varttumista ja niissä ilmeneviä eroja. Tikru on osoittaunut ylihuolehtivaksi emoksi. Se vietti pentujen ollessa pieniä lähes kaiken aikansa niiden kanssa, imetti ja pesi, kävi välillä ulkona ja syömässä ja meni taas pentujensa luokse. Kun pennut alkoivat liikkua, se kutsui pesueensa kokoon päästämällä hassuja kurnautus ääniä ja pennut kipittivät emonsa luo. Paitsi kunnes ne varttuivat ja niistä tuli tuhmia, jolloin Tikru sai kurnautella aikansa ennen kuin sitä toteltiin.

Pörrö puolestaan ei aikonut antaa pentujen pilata kesäloman viettoaan. Se imetti pentunsa, mutta Tikruun verrattuna se vietti huomattavasti vähemmän aikaa vauvojensa kanssa. Sille ei ollut mikään ongelma nukkua itse alakerrassa samalla kun sen pennut miukuivat yläkerran "lastenhuoneessa". Usein juttu päättyi siihen, että ihminen hermostui moiseen lastenkasvatukseen ja kantoi "omaa elämäänsä" viettävän äidin katsomaan vauvojaan.

Juttu muuttui, kun pennut kasvoivat ja ne siirrettiin lastenhuoneista olohuoneeseen tottumaan suuren maailman ääniin ja hajuihin. Tapahtui niin kuin kissaperheissä ilmeisesti useinkin: syntyi yhteinen lastenkamari, jossa pennut ja emot eivät enää erotelleet toisiaan. Ne imettivät ja pesivät sekä leikkivät niin omien kuin toisenkin pentujen kanssa, eivätkä pennutkaan välittäneet siitä kenen maitoa ne kävivät imemässä tai oliko leikkitoveri oma sisko vai ei. Ikäeroakin oli loppujen lopuksi niin vähän, että pienemmät eivät juurikaan jääneet isompien jalkoihin (yhtä poikkeusta lukuun ottamatta).

Silloin myös Pörröstä paljastui uusi puoli. Aiemmin ihmiset ovat tyhmyyttään uskoneet, että kissalauman metsästäjä nro. 1 on Tikru, se kun näyttää maatiaiselta ja Pörrö nyt yksinkertaisesti tuntuu vähän yksinkertaiselta. Silti juuri se raahaa pentujen, koiran ja ihmisten iloksi oikeastaan joka päivä jotain mukavaa ja elävää riistaa. Lattialla on vilistänyt sudenkorentoja, sisiliskoja, hiiriä, päästäisiä ja myyriä. Yhden ikimuistoisen kerran myös orava. Sen tosin Pörrö söi itse ja pennut saivat vain katsella. Ikkunat on teljetty, jotta fauna ei enää kasvaisi, mutta aina joku kolo löytyy, mistä kiikuttaa apetta pesueelle. Ja kohta lattialla vipeltää hiiri perässään 8 kissanpentua, koira ja ihminen, joka yrittää pelastaa saaliin kamalalta kohtalolta. Tähän mennessä koira on osoittaunut menestyksekkäimmäksi hiirentappajaksi, mikä on synnyttänyt pilkallisia kommentteja siitä, miten talossa on 11 kissaa ja koira tappaa hiiret...

Leevi, pentujen epäilty isä, sietää lapsikatraan olemassaolon pitkin hampain. Se ei leiki niiden kanssa ja kiertää ne kaukaa jos voi. Pennut väistävät sitä. Jos Leevi on pahalla tuulella, se antaa pennuille selkään ja tukistelee, ja pennut ovat oppineet varomaan sitä ja hillitsemään riehumistaan, kun Leevi on maisemissa.

Koiraa ne varovat myös, mutta vähemmän kuin Leeviä. Koira tosin on alusta alkaen ollut kissoista kiinnostunut ja edelleen ajoittain pesee niitä ja yrittää leikkiäkin kaiketi. Toisaalta se on myös muutaman kerran murahtanut niille varoituksena, kun joku on napannut kynsillään kiinni. Nykyisin pentujen ollessa kohta 11- ja 12-viikkoisia se pysyttelee poissa niiden tieltä ja yhtä poikkeusta se selkeästi varoo.

Mallikansalainen

Lehdet kertoivat tänään, että vuonna 1994 elinkautisen vankeusrangaistuksen saanut mies on paennut Sörnäisten vankilasta. Tai oikeastaan "paennut" on hieman väärä sana kuvaamaan tapahtunutta, mies oli lomalla vankilasta ja jätti palaamatta takaisin.

Lehtijutuissa kerrottiin myös, että hän olisi päässyt pian koevapauteen ja sitten ehdonalaiseen vielä tämän vuoden puolella.

Lehden haastattelema vankilanjohtaja kertoo karanneen miehen olevan ns. "kovan luokan rikollinen", "osa järjestäytynyttä rikollisuutta" ja "mahdollisesti vaarallinen."

Havaitseeko joku muukin näissä jutuissa jonkunlaisen ristiriidan?

Siltä varalta että ei, pistetään nuo määreet tähän järjestykseen: mahdollisesti vaarallinen elinkautiseen vankeuteen tuomittu kovan luokan rikollinen jätti palaamatta vankilaan lomilta, vaikka hänet oli määrä vapauttaa ihmisten ilmoille ihan lähiaikoina.

Toivottavasti tämä ikävä välikohtaus (=karkaaminen) ei nyt pilaa tulevan mallikansalaisen mahdollisuuksia päästä vapauteen. Onneksi meillä on humaanit oikeusoppineet.